lauantai 14. heinäkuuta 2012

Hajukoirakoulutus, mätsärit ja paljon muuta!

Suunnitelmiimme tulikin tiistaina muutos, kun meille selvisi, että pääsemme samana iltana alkavalle hajukoirakurssille! Ajattelin heti saatuani tietää kurssista, että se on juuri oikea paikka Nipsulle - tyttönen käyttää nenäänsä niin paljon, että tuhina vain käy. Kurssin ensimmäinen kerta oli Kalevan kirkon takana. Saavuimme sinne ohjaajan neuvosta aikaisemmin, että koira pääsee tutustumaan uuteen ympäristöön, eikä sitten häiriinny siitä, kun aloitetaan koulutus. Kurssilla oli meidän lisäksi 3 muuta koiraa, joista yksi oli pentu. Kurssi starttasi namitusharjoituksilla - koirat menivät autoihin ja me harjoittelimme pareittain antamaan nameja täsmällisesti juuri oikeaan aikaan. Nipsu meni ohjaajan (Jirka Vierimaa) autoon, mutta ei tykännyt yhtään olostaan siellä. Nipsu oli takakontissa koirahäkissä ja ilmaisi kyllä, että se on viimeinen paikka, missä hän haluaisi nyt olla. :-D Onneksi alkutreenit kestivät vaan noin vartin ja sitten päästiin tositoimiin koirien kanssa. Koirien kanssa harjoittelimme ensin tauoilla oloa. Eli koirat makoilevat niin kauan kuin niille vihjataan, että kohta on tekemistä. Nipsuhan rupesi makoilemaan jo ennen kuin Jirka oli ehtinyt kertoa loppuun ohjeensa. Me olemme harjoitelleet rauhoittumista monessa paikassa ja näemmä se sujuikin jo todella hienosti. Meillä ei ole mitään käskysanaa, vaan olemme niin kauan paikoillamme, kunnes Nipsu tajuaa mennä maahan. Siitä seuraa namin saanti. :-) Harjoittelimme rauhassaoloa niinkin, että minä heiluin ja ohjaaja heilutteli käsiä vieressään. Nipsu malttoi tällöinkin olla maassa ja saikin paljon nameja. Yleensä Nipsu käyttäytyy niin hienosti, että minulta meinaa loppua namit kesken, kun pitää olla koko ajan palkitsemassa! Kohta onkin aika harventaa palkkioiden antamisen tiheyttä, mutta ei ihan vielä. :-)

 Keskiviikkoiltana meillä olikin vuorossa ensimmäinen Match Show Hakametsän jäähallilla! Olimme molemmat vähän hukassa, sillä minä en tiennyt, miten kehässä mennään ja Nipsulle oli paljon uutta nähtävää. Nipsu totteli parhaan kykynsä mukaan kehässä, eli juoksi nätisti vierellä (suurimman osan ajasta ;-)), mutta seisomisessa on vielä parantamisen varaa. Ihan ymmärrettävää, sillä seiso-käskyä emme ole treenanneet paljoa. Saimme pariesittelyssä sinisen nauhan, eli sen huonomman vaihtoehdon. Parinamme oli hienosti esiintyvä 5-kuukautinen bokseri. Näyttelytilanteesta opimme kyllä paljon: hakaneuloja mukaan numerolappua varten, ei mieluusti yksin koiran kanssa (onneksi löytyi mukavia tolleri-ihmisiä, jotka vahtivat reppuani, kun me esiinnyimme Nipsun kanssa) ja paljon paljon nameja mukaan. Olin varannut monta pikkupussia herkkuja, joten Nipsu sai palkkiota rauhallisesta käyttäytymisestään koko ajan. Odottamista oli paljon! Ilmoittautuminen alkoi viideltä, kehä kuudelta ja pois pääsimme lähtemään kahdeksan jälkeen. Ottaen kuitenkin huomioon, että yhden koirakon esiintyminen kestää varmaan vartin yhteensä. Ensimmäiset mätsärit olivat kuitenkin positiivinen kokemus! Ensi viikolla alkava näyttelykurssi tulee meille (tai siis minulle) tarpeeseen! :-)

Torstaina meillä oli taas aamukymmenestä iltaan asti puuhaa. Olimme ystäväni Tiinan luona maalla. Hänellä on monta koiraa ja Nipsu sai taas tavata Pontus-serkkunsa ja ensimmäistä kertaa 12-vuotiaan Reetta-kultaisennoutajan. Reetta on miltei samanvärinen ja samannäköinenkin kuin Nipsu! Katselivatkin toisiaan varmaan ihmetellen, että ollaankos me sukua. :-) Pontus-poika innostui Nipsun hajuista ja aloittikin vinkukonsertin, kun ei päässyt nylkyttämisestä pidemmälle.. Aluksi annoimme tietysti haistella, mutta sitten kun meinasi oikeasti ottaa nylkyttämisen kohteeksi Nipsun, niin kielsimme heti. Olimme kolmen koiran kanssa pellolla lenkillä ja Nipsuhan rupesi tietysti väsyksissään lenkin loppupuolella haastamaan toisia koiria. Pontusta tämä ei haitannut, mutta Reetta-rouvaahan ei niin vain pikkuiset komenna! Pääsin pari kertaa väliin, kun huomasin Nipsun alkavan vaania Reettaa. Reettakin nätisti näytti hampaita kertoen Nipsulle, että enää ei kannata yrittää. No Nipsu ei tästä uskonut, vaan puski päälle. Silloin Reettallakin meni hermot ja otti hampailla nenästä kiinni. Nipsulle tuli kolmas sierain. :-) Pelästyin tietysti aluksi, mutta verenvuoto loppui ihan hetkessä. Puhdistelin haavaa hetken päästä vedellä ja myöhemmin sitten haavanpuhdistusaineella. Nipsu oli hetken aikaa aivan tyrmistynyt ja yritti koko ajan syliini, mutta loppupäivästä antoikin sitten jo vaihteeksi kanoille kyytiä. Nyt haavaa ei kovin huomaakkaan enää.
Kävimme Tiinan kanssa poimimassa jälkiruokasuklaakakun kanssa mansikoita heidän mansikkamaaltaan ja Nipsuhan tajusi, kuinka herkullisia punaisia mollukoita sieltä puskien uumenista löytyy! Nipsu osasi hienosti haistellen erotella raa´at ja kypsät. Ensin piti hieman leikkiä saaliin kanssa, mutta kyllä se mansikka nopeasti masuun katosi. Yleensähän mansikat saattavat löysentää ulostetta, mutta Nipsun yleensä löysähkö kakka muuttuikin kovemmaksi ja oli yltäpäältä mansikan siemenissä. :-) Myöhään torstai-iltana oli viikon kohokohta - Kalle tuli kotiin Lapista! Helpottaa tämä minunkin arki, kun on apua koiran- ja kodinhoitoon. :-) Varsinkin juuri tuolloin, kun Nipsulla oli ollut ripulia ja aloitin yleensä aamuni pesemällä lattiat. Sama ruljanssi tietysti töiden jälkeen: lattioiden pesu pissasta ja kakasta.

Nipsulla taisi juuri torstaina päivällä alkaa vatsavaivat: ripuli ja välillä löysää kakkaa tuli paljon. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli myös oksennus kolme kertaa. Aamulla selvisikin syy: kakan seassa oli toissapäivänä syödystä naudan rustoluusta irronnut isohko palanen. Onneksi pääsi suoliston läpi! Ostimme varmuudeksi parafiiniöljyä ja tankoparsaa. Niiden avulla pääsi toinenkin isohko palanen ulos asti. Annoin tänään illalla vielä varmuudeksi tankoparsaa, jos sinne on vielä johkin suolen koloseen jäänyt rustoa. Nipsun herkkua on tosiaan naudan rustoluu ja yleensä huomaan, kun on enää pieni palanen jäljellä ja käyn nappaamassa sen pois. Nipsu herkuttelee muuten liian ison palan kerrallaan lopuksi. Nyt juuri, kun olin hakemassa loppurustoja pois, niin Nipsu tuli iloisena luokseni - oli syönyt ruston ihan loppuun asti! Toivoin vain parasta, että olisi malttanut pureskella hyvin. Ei näemmä ollut - sulamatta oli jäänyt noin 3x1 cm palanen ja halkaisijaltaan reilun 2 sentin pyöreä palanen. Parin päivän sisään meillä on ollut kyllä paljon vastoinkäymisiä! Toivottavasti tästä lähtee taas helpottamaan. :-)

Tänään illalla yllätimme Kallen, kun hän oli koulukavereidensa kanssa iltaa viettämässä. Heillä oli TTY:n sisäpihalla grillijuhlat. Kävelimme Nipsun kanssa TTY:lle iltalenkillä ja hipsimme ihan Kallen taakse. Siinä sitten tervehdin Kallen kavereita ja sanoin, että ei Kalle kyllä mitään huomaa. :-D Kalle kääntyi ihmeissään ja huomasi minut ja Nipsun. Oli kyllä iloinen, kun tulimme visiitille! Päästin Nipsun juoksemaan vapaasti kaikkien ihmisten seassa. Tietysti tyttönen löysi puskaan heitetyn makkaranpätkän eikä me saatu sitä millään pois.. Kotona kyllä vesi maistui - taisi olla sen verran suolainen makkara. :-) Nipsu myös nuoli maata innokkaasti. Taisi olla osa juhlajuomasta kaatunut sinne. Nipsu päästi suurimmat höyryt pois juoksemalla ympyrää kaikkien ihmisten ympärillä. Lopuksi otin koiran hihnaan kiinni ja teimme pienet toko-treenit monen häiriötekijän läsnäollessa. Hienosti osasi keskittyä! Huomasin myös sen, että Nipsu ei tottele muita silloin, kun minä olen läsnä ja olen antanut jonkin käskyn! Nipsu menee kyllä automaattisesti maahan, kun olemme kauan paikoillamme, joten siihen ei käskyä tarvita. Maassaollessaan tuijotti vain minua, eikä muiden viheltelyt tai kutsumisääntelyt kiinnostaneet! :-)

Nyt minun pitäisi hakea pieni söpöliini pois makuuhuoneesta nukkumaan omaan koppiinsa. Kävin äsken katsomassa ja Nipsu oli aivan sen näköinen, että jos makaan tässä ihan kippurassa ja hiljaa, niin saisinko sitten olla yön täällä. Meillä on kuitenkin sääntö, että makuuhuoneessa nukumme öisin vain me. Torstaiyönä tein kolmelta poikkeuksen, sillä minun kävi niin sääliksi pientä oksentelevaa raukkaa. Silloin Nipsu pääsi makuuhuoneeseen omalle pedilleen nukkumaan ja minäkin makoilin hetken maassa Nipsun vieressä viltin päällä. :-)

Huomenna vielä työpäivä ja maanantaina onkin koko perheellämme vapaata!

- Mirjami

2 kommenttia:

  1. Heippa Mirjami ja ihana Nipsu!
    Löysin tämän blogisi ihan sattumalta, kun katselin netistä tollereitten kuvia. Yhtäkkiä katseeni pysähtyi Nipsun kuvaan, kun näytti niin tutulta! :) Kiitos kommentistasi "mukavista tolleri-ihmisistä": on aina mukavaa tutustua uusiin tollereihin je heidän "henkilökuntaansa"! :) Ollaan kuulolla!

    Terveisin Katri ja Peppi(kirjoitin tämän Hannan profiililla, kun olin hänen koneellaan)

    VastaaPoista
  2. :) Oli kyllä mukava tavata teidät ja nähdä teidän hienosti käyttäytyvä Peppi-neitokainen! :)

    VastaaPoista