Olen muutaman kuukauden pitänyt blogia lähinnä kuvalinjalla. Tämä siitä syystä, että huhtikuun lopulla eräs minulle aiemmin tuntematon profiili kommentoi blogiani ihmetellen, miksi minulle on sattunut niin sairaita ja ongelmallisia koiria. Teinkin tiedostamattoman päätöksen, etten puhu enää koirieni koulutuksesta julkisessa blogissani mitään. Eilen metsälenkillä tajusin hölmöyteni. Miksi en voi kirjoittaa omassa blogissani juuri siitä aiheesta, mikä minua itseäni kiinnostaa? Kommentit ovat aina tervetulleita ja asioista voidaan keskustella. Enemmänkin ne negatiiviset kommentit tulee kuitenkin jättää omaan arvoonsa.
Siksipä haluankin hehkuttaa teille Ainon nykyistä käyttäytymistä! Suurin osa tutuistani ja pidempi aikaisista lukijoistani on saanut selville, että elämä Ainon kanssa ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Tällä hetkellä, kun töitä on tehty joka ikinen päivä siitä lähtien, kun Aino meille kotiutui, on meillä "normaali" 9-kuukautinen lapukkatyttö. <3 Aino ei hauku muille koirille, ei pelästyttyään pidä haukkukonserttia, eikä reagoi jalkapallokentän laidalla muuten kuin toiveissaan juosta pallo kiinni. Töitä on tehty, yksin ja yhdessä ongelmakoirankouluttajan kanssa.
Siksipä voin ylpeydellä sanoa omistavani keskiverto-vilkkaan lapukkanuorukaisen, jonka kanssa on ilo treenata ja touhuta!
Aino suosittelee positiivisia ja järkeviä menetelmiä käyttävää kouluttajaa - Ainon koirakohtainen (ja minun henkilökohtainen) suosikki on Jenny Frantsi!
Nipsu pääsi viettämään lomaviikkoa maalle.
Riemukasta viikkoa teille lukijat!
- Mirjami ja Aino