Suuresta rakkaudesta koiria kohtaan...

Huhuja on liikkunut Nipsun sairastelusta laitettuani tiedon sairastumisesta tollerit.fi-sivuston autoimmuunisairauslistalle. Tällä päivityksellä vahvistan huhut tosiksi ja kerron asiat pelkistetysti omasta näkökulmastani, rehellisesti.

Nipsu sairastui kovasti Tapaninpäivänä 2012. Lähdimme Tuhatjalkaan, jossa todettiin selvät oireet. Niskajäykkyys, kovat kivut. Diagnoosina kortikosteroidille reagoiva steriili aivokalvontulehdus. Koiraihmisille tutummin, A/M. Kortisonihoito auttoi, vaikka meidän vaikeudet vasta alkoivat. Nipsu ei suostunut kävelemään muutamia satoja metrejä pidemmälle, lenkkejä emme voineet tehdä, kortisoni lisäsi Nipsulla pissaamista aivan valtavasti.

Kortisonikuurin lopetuksen jälkeen kaikki oli muutamia kuukausia normaalisti. Syksyllä 2013 erään tiistaipäivän aikana Nipsun sairaus oli uusinut. Muutamassa tunnissa, kun olimme olleet koulussa, Nipsu muuttui jälleen kankeaksi, flegmaattiseksi koiraksi. Tällä kertaa mukana oli kova kuume. Jälleen kortisonihoito auttoi.

Toisen sairastumiskerran jälkeen Nipsu taantui, kuihtui ja oli surullista katsottavaa. Pelkäsin, että Nipsu kuolee millä hetkellä hyvänsä. Tällöin aloimme ottamaan Nipsun myös sänkyyn nukkumaan. Tuntui, ettemme  voi tietää, mikä päivä ja mikä yö ovat Nipsun viimeiset. Halusimme tarjota koirallemme onnellisen elämän loppuun asti, tuli se loppu sitten milloin tahansa.

Paino putoaa rinnalta, kun voin kertoa julkisesti koiraystävilleni asiasta. Olen jättänyt kertomatta asiasta, sillä niin minun on pyydetty tekevän. Sairastuminen oli valitettavaa. Koiran sairastuminen vaikuttaa moneen ihmiseen, eniten siihen koiran omaan ihmiseen. Tämän tekstin toivon tuovan tukea mahdollisesti nyt tai tulevaisuudessa saman asian kanssa painiville koiraihmisille.

Nipsun tulevaisuus on tällä hetkellä valoisa. Aino on tehnyt Nipsun pirteämmäksi, kuin mitä se on ikinä ennen ollut. Tytöt juoksevat yhdessä pitkin peltoja ja metsiä, makaavat sängyssä väsyneinä vierekkäin ja jaksavat painia keskenään vaikka kuinka kauan.

Toivon, että huhupuheet loppuisivat. Asiasta voi kysyä minulta suoraan, mikäli kysyttävää vielä ilmenee.

Nauttikaa koiristanne, niiden tarjoamasta ilosta ja rajattomasta rakkaudesta!

- Mirjami

Majavahommia

Nipsun ja Ainon viikonloppu sujui vaarin hoivissa maalla. Koirien "vaari", eli minun isäni, oli ympäröinyt ison takapihan aidalla. Koirat saivat viettää koko viikonlopun ulkoillessa, lähinnä puuhommia tehdessä. Kyllä oli väsyneitä koiria, kun eilen saavuimme kotiin! Koirat saivat mukaan kaupunkiin vähän klapeja, joita voivat sitten nutustella kuin majavat. Sen näköiset on lattiatkin, että pari majavaa on ollut puiden kuorintahommissa!

Iloista Vappuviikkoa!

- Mirjami ja koirat

Piristystä päivään!

Tässäpä piristystä päivään kuvien muodossa!

Verijälkien haistelut sujuivat mainiosti molemmilta koirilta eilen. Nipsun jälki oli noin puoli kilometriä pitkä, aluksi hankalaa maastoa, mutta loppua kohden helpompaa ja tasaista. Kaadon löytyessä Nipsu tarkisti vielä joka puolelta, ettei jälki vain jatku. Tarkistuksen jälkeen palkinto-jauheliha maistui hyvin. 

Ainon jälki oli parikymmentä metriä pitkä. Muutaman kerran katsoi minuun kysyvästi, mutta tajusi homman nopeasti. Loppumetrit mentiin yhdessä, kun haju ei ihan löytynyt. Lopussa sijaitseva verinen pesusieni oli jännä juttu! Aino oli varuillaan, kuin ajatellen, että jostain saattaa pöllähtää haavoittunut riistaeläin. Jauheliha maistui Ainollekin palkintona hyvin. Aino oli niin ylpeä itsestään jäljestyksen jälkeen, että oikein juoksi innoissaan autolle häntä heiluen ja suupielet miltei korviin ulottuen. 

Automatka kotiin sujui molempien koirien "hymyillessä" takakontissa.

Ainolla on monta rakasta pehmolelua. Välillä Aino saattaa unohtaa omat pehmolelut ja ottaa kengän suuhunsa ja kanniskella sitä. Tästä kehutaan tietenkin, noutaja kun on kyseessä. Muutaman kanniskeluhetken jälkeen tämä kenkä-kuljetus muuttuu kuitenkin kenkä-piraijoinniksi, ellemme saa kenkää turvaan. Aino on varsin pätevä piraija, kun sille päälle sattuu. Todisteena tästä ovat minun vaelluskenkäni, jotka Aino on uudistanut varsin uuteen muotiin.

Nipsulla on selkeästi mallin elkeitä, kun katsekontakti kameraan ei katkea edes siskon pää suussa.

Suloiset vahtikoiramme houkuttelivat eilen pikkuväkeä ihastelemaan ja silittelemään koiruuksia. Nipsukin innostui jopa niin paljon, että juoksi pari kierrosta pikkuisten ympäri.

Iloista viikonloppua!

- Mirjami ja koirat

Koiranpäivä!

Nipsu ja Aino toivottavat 

Riemukasta Koiranpäivää kaikille karvaisille kavereille!

Koiranpäivän kunniaksi Nipsu ja Aino lahjoittavat hyväntekeväisyyteen kaikki pieneksi menneet pannat, omille masuille sopimattomat luut sekä pentutavarat. Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa montaa eri kautta, me teemme sen huippu-koutsimme Jennyn kautta, joka välittää koirien tavarat oikeisiin osoitteisiin, niitä tarvitseville.

Meillä koiranpäivän vietto jatkuu kotona oleskellen. Illalla käymme vielä metsässä, jossa koirat pääsevät haistelemaan verijäljet, jotka tänään vedin.

- Mirjami ja koirat

Kuva-arvoitus

Arvaa, kummalla koiralla on oikeasti tassussa haava ja kumpi koira vain kateellisena seurasi vierestä paikkausoperaatiota ja lopulta ojensi minulle tassuaan ja halusi samanlaisen hienon siteen kuin sisko...

... kuvastakin ehkä pääteltävissä Nipsun kärsivän ilmeen perusteella, että Nipsullahan se haava on tassussa. Aino tuli vain heiluttelemaan häntäänsä paikalle ja varasteli sidostarvikkeita. Lopulta meni maahan makaamaan tassu ojossa jalkani päällä ja sai samanlaisen hienon siteen kuin sisko.

- Mirjami ja koirat

Lomailua

Kuvaterveiset meiltä lomailijoilta!

Nipsun vesisaalistusoperaatio alkaa...

 Sieltä se saalis tulee, kun täysillä yrittää.

Sitten loppui kiinnostus.

 Aino sen sijaan ihmettelee, miten Nipsu-sisko uskaltautuu kylmään veteen!

Nipsu näyttää Ainolle, miten sitä koiraa uidaan.

Uimaopetusta rannassa

Nipsu ihmettelee, Aino arkailee vielä vettä

Aino luuli mökillä, että tämä kukkamaan aitaus oli häntä varten...

Iltalenkki hämärässä, ihana hiljaisuus!

Nipsu piti vähän taukoa juoksemisesta.

Nipsu ihmettelee, kuinka Ainolla riittää energiaa.

Kyllä Nipsukin vähän jaksoi juoksennella :)

Aamulenkki samaisella pellolla. Koirat olivat niin vauhdikkaita, että kuvat on otettu vähän vinksin vonksin.

Kaunis peltomaisema kera koirien, taustalla Luhalahden kirkko.

Ainoa naurattaa tämä mökkeilytouhu!

Nipsu tyytyi välillä vahtimaan pikkusiskon menoa.

Uusi päivä, uudet uimakujeet.

Aino oli tyytyväinen katsellessaan Nipsun vesileikkejä.

Ulkoilmasta väsyneet koirat kotona.

Kauniita unia!

Aurinkoisia kevätpäiviä!

- Mirjami, Nipsu ja Aino

Aurinkoista lauantaipäivää!

Ensinnäkin, Ainon koulutus on harpannut huimaa vauhtia eteenpäin. Löysimme aivan valtavan hyvän kouluttajan, Jenny Frantsin, auttamaan meitä. Häntä en voi liikaa kiittää neuvoista ja treeniavusta, niin hyviä tuloksia on jo muutaman viikon koulutuksella tullut!

Olin siis päässyt muutama viikko sitten Ainon koulutuksessa siihen pisteeseen, että Aino ei enää pelännyt ulkona liikkuvia objekteja. Tämä oli siis vastaehdollistuksen ansiota: olimme seisseet kadun varressa ja naksautin aina, kun Aino vilkaisi jotain hahmoa. Sitten Aino sai minulta palkan.

Jennyn koulutuksen alkaessa olimme siinä vaiheessa, että Aino ei tosiaan enää pelännyt, vaan suhtautui hyvin innokkaasti kaikkiin objekteihin. Olin jumiutunut siihen, että Aino oli innokas remmirähjä, mutta ei enää pelännyt juuri mitään.

Aloimme treenaamaan sijaistoimintoja, remmikäytöstä ynnä muuta. Ennen kaikkea lähtökohtana oli kuitenkin liikunnan ja rauhoittumisen tasapaino. Ilman rauhoittumista pitkistäkään lenkeistä ei ole koiralle hyötyä. Koira alkaa vain käydä ylikierroksilla ja kynnys rähjäämiselle madaltuu. Yksi haukku lisää aina todennäköisyyttä toiselle haukulle. Kun sain tietoa Jennyltä tästä, tunsin kyllä itseni hölmöksi. Tottakai olen lukenut koirakirjoista näistä virikkeellistämisistä - miksen ole sitten niitä aktiivisesti käyttänyt? Koiran saa rauhoitettua lenkin jälkeen tarjoamalla koiralle esimerkiksi pyyhepiilon tai virikevadin. Pyyhepiilossa koiralle piilotetaan namipaloja pyyhkeen sisälle, virikevadissa taas vatiin laitetaan revittyjä pahvinpaloja ja sanomalehtimyttyjä sekä kaadetaan sekaan namipaloja. Näiden parissa koira rauhoittuu ja taas arki helpottuu.

Aino oli Jennyn koulutuksen alussa kuin höyrykattila. Johonkin pisteeseen asti pystyi pitämään päänsä kasassa, mutta aina jokin tekijä laukaisi rähjäyksen ja sitten rähjäystä tuli ihan kaikelle, jopa pienillekin ärsykkeille (kuten ohikulkeville autoille). 

Kuulostaako tutulta, lukijat? Mikäli ei, niin hyvä! Mikäli kuulostaa, niin suosittelen yhteydenottoa ongelmakoirankouluttajaan. Eikä mihin tahansa koirankouluttajaan, vaan Eläinkouluttajakillan jäseneen. Sieltä saa koulutusneuvoja, jotka perustuvat käyttäytymistieteisiin. Näissä koulutustekniikoissa ei käytetä minkäänlaista rangaistusta: ei haukunestopantoja, kuristushihnoja, kolinapurkkeja. Ja miksipä niitä edes käyttäisi, kun positiivisia keinoja käyttämällä jo muutamassa viikossa olemme saaneet näkyviin näin hyviä tuloksia! Enpä haluaisi tätä hermoheikkoa koiraa saada vielä enemmän pelokkaaksi pelästyttämällä sitä kolisevalla purkilla tai kuristamalla sitä sen rähjätessä vastaantuleville pelkonsa vuoksi.

Tällä hetkellä Aino ei kiinnitä huomiota ohikulkijoihin. Jotkut erittäin poikkeavat ihmiset tai leikkivät lapset saattavat saada sen kiihdyksiin, mutta se ei enää haittaa, sillä minulla on työkalut sen rauhoittamiseen. Tällä hetkellä "ongelmana" ovat tuulessa liikkuvat lehdet. Ei siis enää kovin iso ongelma, kun lähtökohtana oli se, etten päässyt Ainon kanssa ovesta ulos, kun se jo aloitti räyhäämisen (eikä näkyvissä ollut siis mitään, se vain rähjäsi rähjäämisen ilosta).

Tästä päivityksestä tulikin näemmä hyvin koulutuspainotteinen. Viimeisenä pointtina haluan vielä sanoa, että kaikki tekstissä mainitut seikat koulutuksesta ovat minun mielipiteitäni. Maailmassa on miljoona muutakin koiran koulutuskeinoa, mutta meille tämä on paras. En ota kantaa muiden käyttämiin keinoihin, kaikille sopii omansa.

Loppuun vielä kuvakatsaus arjestamme.

Onnellinen koira näkemässä unia

Lattialta näkyy kuinka meillä on virikkeitä käytössä: maitotölkeistä tulee yllättävän paljon sotkua, kun koirat ovat saaneet ne revittyä!

Erirotuiset siskokset, aivan parhaat kaverit jo parin kuukauden yhdessäelämisen jälkeen.

Tassu tassua vasten <3 Ainon lempiasia on nukkua vieressäni, tassu jalkani päällä, etten vain karkaa matkoihini.

Viikonlopun viettoa: raakaluiden syöntiä ja omalla pedillä makoilemista.

Terveisin,

Mirjami ja Aino

PS. Älkää pelätkö, Nipsua ei ole vallan unohdettu. Nipsu ja Kalle ovat parhaillaan reissun päällä, siksi päivityksestä tuli niin Aino-painotteinen. :)