TollerShow 2012!

Viime viikkomme oli kiireinen, joten en ehtinyt päivitellä maanantain jälkeen ollenkaan. Vietimme Nipsun kanssa alkuviikon pääosin kaksin, sillä Kalle oli tutustuttamassa uusia teekkariopiskelijoita kouluun ja opiskelijaelämään. Minä lenkkeilin ja touhusin Nipsun kanssa minkä läksyiltäni ehdin, eli en paljoa. Otin kyllä Nipsunkin mukaan läksyjen tekoon ja juttelin hänelle välillä pelkkää ruotsia. Meillä on nyt menossa Svenska för läkare- kurssi, joka on tuplannut tai triplannut minun läksyihin menevän ajan. Ajattelinkin, että Nipsu saa samalla tarvitsemaansa huomiota ja minä kerrattua ruotsin sanoja. Ja oppiihan Nipsu tässä samalla kolmannen kielen: suomen ja koirakielen lisäksi ruotsi on pian hallinnassa. ;-)

Nipsulla oli viime viikon tiistaina 6-kuukautissyntymäpäivä, joka sujui hajukoirakoulun merkeissä. Nipsu sai kyllä herkullisen siansorkan synttärilahjaksi. Keskiviikkona oli alkeistokokurssin ensimmäinen kerta - teoriaa vain meille ihmisille. Kurssi on Koiranpäiviä-firman järjestemä ja odotamme sitä Nipsun kanssa innolla. Perjantaina lähdimmekin ajelemaan koko porukalla kohti Hämeenkyröä. Pakkasimme mukaan kaikki Tollershow-tapahtumaan tarvittavat varusteet, ja niitä oli paljon! Onneksi meillä oli auto lainassa Kallen vanhemmilta. Perjantaina ja lauantaina väsytin Nipsua tasaiseen tahtiin sunnuntain koetusta varten. Kävimme mm. leikkimässä naapurin Tatu-koiran kanssa ja järven rannassa, jossa Nipsu nouti hienosti keppiä aika pitkältäkin.

TollerShow-päivämme alkoi aikaisin sunnuntaiaamuna. Lähdimme Jämsään vanhempieni autolla kahdeksalta aamulla. Minua alkoi jo siinä vaiheessa jännittämään. Päästyämme perille näyttelypaikalle Nipsu oli aivan intoa piukassa, kun näki melkein kaikki siskot, veljet, äitin ja vieläpä isänkin! Meno oli kyllä sen mukaista, että rauhoittumista tarvittiin. Nipsun silmät menivät aivan punaisiksi, kun neitosella oli niin kova veto päällä hihnassa. Onneksi meillä oli kevythäkki mukana ja saimme Nipsun sinne rauhoittumaan, vaikka aluksi rauhoittumisesta ei meinannut sielläkään tulla mitään. Otin Nipsua aina välillä pois häkistä harjoittelemaan rauhoittumista muiden koirien läsnäollessa. Juuri ennen meidän kehävuoroamme oli 5-7 kk urospentujen vuoro. Siellä oli Magicfoxilta hieno edustus - Temppu-veli tulikin hienosti ykköseksi! Urospentujen jälkeen olikin kohta meidän eli 5-7 kk narttupentujen vuoro. Kyllä meitä molempia jännitti kovasti siinä vaiheessa! Minulla oli mukana vinkulelu ja paljon erilaisia nameja. Huomasin juuri ennen kehää, ettei Nipsua kiinnostaneet nakit tai paistetut kanapalat ollenkaan! Onneksi minulla ja Kallella oli eväänä karjalanpiirakoita, juustoa ja meetwurstia. Testasin uutta makupalaa niin, että laitoin meetwurstin palan Nipsun nenän eteen. Sainkin neidin unohtamaan muut ja katsomaan vain minua! Kehämakupalana meillä oli siis pari siivua meetwurstia. :-) Aluksi ravasimme koko porukalla kaksi kierrosta. Sitten alkoi yksilöarviointi. Ravaus sujui meiltä aivan loistavasti, vaikka olin pelännyt, että siskot olisivat Nipsulle liian mielenkiintoisia. Meetwurstin tuoksu nenässä voitti siskot tällä kertaa. :-) Yksilöarvioinnissa Nipsu seisoi hienosti paikoillaan ja oli nätisti, kun tuomari tarkisti huolellisesti hampaat, turkin ja tunnusteli kropan rakennetta. Yksilöarviointiin kuului vielä juoksu edestakaisin. Sekin meni meiltä hienosti. Tämän jälkeen oli pieni tauko ennen viimeistä kierrosta. Tässä vaiheessa jokin meni vikaan. Lähdimme juoksemaan siinä järjestyksessä, että tuomari oli käskenyt minut ja Nipsun Lumon ja Hannan taakse eli toisiksi. Lähdimme ravaamaan, mutta Nipsu pinkoi minne sattui, eikä edes meetwursti tai vinkulelu kiinnostanut! Yritin kaikkeni saadakseni Nipsun ravaamaan, mutta se ei onnistunut. Kun olimme takaisin rivissä, tuomari-Satu tuli sanomaan, että hän pitää todella paljon Nipsun tyypistä, muttei voi arvostelle, kun ei nähnyt liikkeitä. Myöhemmin kuulin Kallelta ja kasvattaja-Jarnolta, että Nipsu oli alkanut ontua toista etutassuaan ja siksi alkoi tempoa ympäriinsä. Sillä hetkellä ei harmittanut, mutta nyt kyllä harmittaa. Jos olisin huomannut ontumisen, olisin tietysti sanonut tuomarille, että Nipsun tassuun sattui jotain. Ensi kerralla paremmalla onnella. Tassussa ei kuitenkaan näkynyt mitään, eikä Nipsu ontunut sitä enää myöhemmin. Tässä Nipsun kirjallinen arviointi: "Vankkarunkoinen pentu, jolla hyvät mitat. Riittävän vahva pää. Vahva luusto. Voimakas runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Runsas häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Runsas hieman avonainen turkki."

 Tunnelmat ennen kehää, tässä rauhoitutaan sylissä

Houkuttelua kanalla

Mun ilmeestä huomaa kyllä sen hetkisen olotilani: "kana ei kiinnostanutkaan ja paistoin sitä 250 grammaa näyttelyitä varten, mitäs nyt tehdään!" :-D

Magicfox´s ja hieno pinkki teltta :-)

Kehässä ollaan...

Taukoleikit meneillään

Hampaiden tarkistus

 Ravaus ja kierros yksin

Nipsun ja Äijä-isin tapaaminen

Siinä oli tunnelmia TollerShow:sta. Seuraavaksi menemmekin mätsäreihin ja sen jälkeen Tampereella olevaan pentunäyttelyyn. Toivottavasti siellä ei sattuisi mitään näin harmillista!

Eilen sattui pari hassua juttua. Ensiksi tapahtui sellainen tapaus, kun näytti siltä, että Nipsu etsii sisältä kakkapaikkaa. Kävi siis läpi joka paikan ja alkoi jo vinkua. No minä tietysti lähdin viemään koiraa kiireellä ulos. Ulkona sinkosi heti puskan juurelle ja alkoi hieman kaivaa (olemme kieltäneet tämän kotipihassa, sillä asumme kerrostalossa). Lähdimme sitten kohtapuoliin takaisin sisälle, kun ei näyttänytkään hätä olevan. Kotiin menimme rappusia pitkin. Ihmettelin, kun Nipsu hengästyi ihan hirveästi rappusissa ja hengityskin tuntui olevan vaikeaa! Eteisessä mietin, että pitääköhän kohta ottaa stetarit esille ja kuunnella Nipsun keuhkot, jos niihin on tullut jotain. Otin koiran syliin ja laitoin sormet suuhun tutkiakseni suuta ja nielua. Tunsin, että suu olikin jo täynnä ja olin aivan ymmälläni! Ajattelin ensimmäisen sekuntin ajan, että onko Nipsun kieli turvonnut tuon näköiseksi? Hämmästys laantuikin, kun tajusin, että Nipsu oli saanut taas syödäkseen pakasteesta ison sian sorkan. Tyttö olikin nakertanut sen melkein loppuun asti, mutta nyt oli pakko saada se johonkin piiloon! Sitä varten Nipsu oli kiertänyt ja kaartanut joka paikan ja alkoi jopa itkeä, kun sopivaa piilopaikkaa ei löytynyt. Kyllä meinaan nauratti ja Nipsun ilme oli sanoinkuvaamaton, kun löysin siansorkan palasen suustaan. :-D

Toinen juttu sattui, kun olimme lähdössä pentukouluun. Kolppasin vaatekaappini alahyllyä, kun yritin etsiä jotain tiettyä paitaa. Yhtäkkiä tunsin kädessäni jonkun karkeapintaisen pallon. Pelästyin vähän, että uskaltaakohan tätä edes katsoa.. Otin sen esille ja se oli joku iankaikkisen vanha luu, jota en edes muista nähneeni. :-D Nipsu oli sen piilottanut kaappiin niin, että vaatepinot luun ympärillä olivat aivan siistit eikä yhtään pengotun näköiset! Kutsuin Nipsua sitten, kun olin laittanut luun lattialle. Nipsu tuli paikalle, katsoi luuta ja sitten minua sen näköisenä, että "Mitä sä olet käynyt mun luupiilolla?". Sen jälkeen otti luun äkkiä suuhunsa ja painui parvekkeelle sitä kaluamaan. :-) Kyllä on ollut naurussa pidättelemistä viime päivinä Nipsun kanssa! :-) Yksikin aamu Nipsu katsoi mua vähän oudon näköisesti, ajattelin varmaan, että olen surullinen, kun olin niin unenpöpperössä. Sitten otin Nipsun syliini rapsuteltavaksi. Nipsu riemastui tästä niin, että alkoi "kirputtaa" mun kättäni! :-D Kyllä meinaan piristi ja sain hyvät aamunaurut. :-)

Tänään on illalla ohjelmassa hajukoirakoulua, mutta ennen sitä menemme metsälenkille. :-)

- Mirjami

Kesäloman viimeiset päivät

Ensimmäiseksi kiitän kaikkia lukijoita - blogia on käyty katsomassa 975 kertaa eli parin päivän sisällä menee 1000 rikki! Ihanaa, että Nipsun elämä kiinnostaa! :-)

Lauantain maratontreenit menivät alkukankeuksista huolimatta superhyvin. Meillä oli kurssin vetäjän kanssa pieni väärinymmärrys ja olimmekin Nipsun kanssa väärässä paikassa. Onneksi tajusin lähteä hyvissä ajoissa tarkistamaan toisesta paikasta, olisiko kurssikerta sittenkin siellä. Lähdimme Kalevan kirkolta autoilemaan kohti Kaupin Vinttikoirarataa, mikä oli varsinainen seikkailu sekin (minulla ei ollut mitään hajua, missä se paikka on). Loppujen lopuksi löysimme Vinttikoiraradan ja lähdimme haravoimaan aluetta. Kurssilaisia ei löytynyt mistään! Lenkkeilijöiden tietojen avulla löysimme sitten muut koirakot. Puoli tuntia olimme myöhässä, mutta saimme heti treenit käyntiin.

Tällä toisella hajukoirakerralla meillä oli yhdessä puhtaassa Piltti-purkissa teetä hyppysellinen. Aluksi koiraa palkittiin, kun purkki oli kädessä ja koira nuuskaisi purkin suuta. Tästä edettiin siihen, että omistaja seisoi ja laittoi purkin maahan. Tällöin koira toivottavasti meni haistelemaan purkkia ja sai palkkionsa. Me edistyttiin siihen, että alkuasento oli maassa, minä menin metrin päähän Nipsusta, vapautin koiran ja Nipsu meni haistamaan. Haistettuaan sanoin käskyn "maahan" ja Nipsu meni maahan purkki tassujen välissä/ vieressä. Tällöin tuli suuret kehut ja nami purkin suun kohdalta. Tietysti koko neljä tuntia ei mennyt näin hyvin ja taantumaa tuli loppua kohden. Pidimmekin viimeiset kaksi tuntia suurimmaksi osaksi taukoja ja harjoittelimme vain lyhyissä sarjoissa.

 Treenien jälkeen lähdimme koko porukka, eli minä, Nipsu ja Kalle kohti kasvattaja- Hannan ja -Jarnon kotia. Meidät oli kutsuttu sinne illanviettoon ja yökylään. Nipsu olikin vähän hämillään, kun ei mentykään kotiin ja haistelikin innoissaan pihamaata ennenkuin näki leikkikaverinsa. Voin sanoa, että oli kyllä aivan ihana ilta ja päivä, niin meillä ihmisillä kuin koirillakin! Koirat jaksoivat temmeltää: Lumo ja Nipsu leikkivät varsin tasaväkisesti ja Taika tuli heti sisältä katsomaan, jos tuli vähänkin tappelun ääntä. Hanna ja Jarno olivat valmistaneet meille oikein gourmet-grilliruokaa! Iltaa vietettiin terassilla istuskellen, myöhemmin siirryimme sisälle karaoken pariin. Seuraavana päivänä lähdimme naisporukalla eli koirat, Hanna ja minä, kohti Näsijärveä heti aamupalan jälkeen. Noin kymmenen kilometrin jälkeen koirat vihdoin väsyivät ja malttoivat hetken nukkua ennen meidän lähtöämme. :-) Kyllä oli varsin hauska viikonloppu hyvässä seurassa ja tulipa suunniteltua paljon seuraaviakin tapaamisia. Taas saimme todeta, että kyllä me olemme onnekkaita, kun viime syksynä löysimme Magicfoxin sekä Taikan blogin, saimme koiriinsa omistautuvilta kasvattajilta ihanan pennun ja samalla uudet ystävät Hannasta ja Jarnosta. :-)

 Painit jatkuivat heti aamulla :-)

Temppuilua kivien päällä, rivissä vasemmalta oikealle: Nipsu, Taika ja Lumo

 Kolmikko viilettää rantakallioilla

Nipsu tarkkailee välillä vähän kauempaa

 Damin noutoa

Siskokset tekevät yhteistyötä ja mamma valvoo kauempaa :-)

 

Nipsu paria päivää vajaa 6 kk

"Niin tännekö se dami piti palauttaa?"

Nipsun (ja myös minun) eilinen päivä menikin nukkuessa ja toipuessa mukavasta vierailusta. Sisäsiisteysennätyskin saatiin, johtuen siitä, ettei Nipsu jaksanut nousta pissalle, vaan nukkui vaan. :-D Meillä on muuten sisäsiisteysasiat jo hyvällä mallilla, vihdoinkin! Tänään oli minun ja Kallen ensimmäinen koulupäivä ja Nipsu oli kuusi tuntia yksin kotona. Sinä aikana ei ollut yhtään vahinkoa sattunut. Vein Nipsun tietysti heti pihalle, kun pääsin kotiin, mutta sielläkään se pissa ei tullut heti!

Tänään olen koulun jälkeen vahtinut, että Nipsu malttaa levätä tarpeeksi, sillä meillä oli illalla pentukoulu ja huomenna on taas hajukoirakoulu. Harmikseni emme ole ehtineet treenata lauantain nuuskutusoppeja lainkaan, mutta koiran ehdoilla mennään, enkä halua väsyneen koiran kanssa treenata mitään. Huomenna minulla on lyhyt päivä koulussa, joten saatamme pari kertaa kokeilla purkin haistelemista. :-)

Huomenna meillä onkin juhlapäivä! Nipsu-vauva täyttää puoli vuotta! <3 En olisi puoli vuotta sitten uskonut, että elokuun puolivälissä meillä on näin ihana ja tottelevainen oma koira kotona. Nipsu on aivan unelma tapaus! <3 Kotona nukkuu ja tulee syliin siliteltäväksi, kun pyydetään, mutta treenipaikalla ollaan niin loistokkaita - tänäänkin pentukoulussa Nipsu makasi ja tapitti minua, vaikka ihan vieressä toiset koirat harjoittelivat luoksetuloa omistajiensa kanssa. Intoa riittää siis meillä molemmilla vaikka kuinka paljon: tulevaisuus sen näyttää, mikä onkaan se meidän ykköslaji (vai onko niitä kuinka monta) ja kuinka pitkälle siinä edetään. Nipsu saa puolivuotissynttärilahjakseen tietysti paljon haleja ja silityksiä sekä niiden lisäksi herkullisen pakastetun sian sorkan. Huomenna Nipsu ei joudu olemaankaan kovin kauaa yksin kotona, vaikka yksinolossa ei meillä muutenkaan ole onneksi ongelmia ollut. Eihän se kuitenkaan ole kiva, että synttärisankari joutuu viettämään juhlapäiväänsä yksin kotona! ;-)

Synttäritunnelmista lisää tuonnempana! Nipsu täällä nukkuu jo täyttä tohinaa hassussa asennossa. :-)

- Mirjami

Uusia herkkuja!

Nipsu ja minä aloitimme tänään päivämme siivousurakalla. Nipsu oli tietysti auttavaisena mukana menossa. ;-) Kävimme yhdessä tamppaamassa myös maton (ainut, joka on selvinnyt meillä pissattomana) kerrostalomme pihassa. Otin Nipsulle namit mukaan. Neito istui vieressä ja katsoi, kun äiskä tamppasi mattoa. Välillä Nipsulle liikeni pieni pala juustoakin.

  

"Mä tarkkailen täällä taustajoukoissa, pyydä apua, jos tarvit!"

Myöhemmin lähdimme Kallen kanssa autoilemaan kohti keskustaa. Kävin myös Lielahden Barffinet-lemmikkieläinliikkeessa jätettyäni Kallen työpaikalleen. Siellä olikin pakkaset täynnä vaikka mitä herkkuja! Maltoin kuitenkin mieleni, sillä pakastimemme on vieläkin täynnä Kennelrehun lihoja. :-) Mukaan tarttui muutamanlaisia kuivattuja puruluita, pakastettuja kokonaisia siansorkkia, villisian luu, broilerin sydäntä ja kivipiiraa. Myyjän kanssa meillä oli vielä mukava juttutuokiokin koirien koulutuksesta. :-)

Nipsun aikainen puolivuotissynttärilahja (virallinen päivä ensi viikolla): ihanan tuoksuinen pahvilaatikko, jossa sisällä jotain jännää!

Nipsu aloitti hirveän vikinäkonsertin, kun hajut tulvivat nenään, mutta sisälle ei päässyt. Lopuksi pompintayritysten sekä pienen avustuksen jälkeen pahvilaatikosta löytyi aarre!

Onnellinen melkein puolivuotias haukku löysi suuren villisian luurykelmän

Herkku vietiin heti parvekkeelle ja siellä sitä ollaan nautiskeltukin kohta jo toista tuntia :-)

Minä siirryin sillä välin keittiöön kokkailemaan broilerin kivipiiraa Nipsun treenejä varten. Kivipiira on lintujen anatomiasta löytyvä osa - mahalaukun takana oleva lihasmaha, jossa ruuan hienontaminen pääosin tapahtuu. Tutustuttuani kivipiiraan tunnin leikkelyn parissa, huomasin sen sisältävän lihaksen lisäksi paljon rustoa. Haju oli myös voimakas, joten varmasti on oivallinen koulutusnamipala - helppo syödä ja hyvät aromit!

Voin kertoa, että 500 grammassa kypsää kivipiiraa on aika paljon paloiteltavaa!

 Nipsun oma aarre - niin on villisiasta innoissaan, että lihaa löytyy myös kuonon päältä ja otsasta. :-)

Nipsu oli aluksi villisiasta niin ihmeissään, että söi kenties epäsopivan palasen ja alkoi siitä kakoa ja itkeä. Huolestuin hirveästi, kun ensin itkettiin ja kakottiin ja kohta taas kaluttiin luuta ja itkettiin. Laitoin pikaviestiä kasvattaja-Hannalle, joka kuitenkin sai taas kerran huoleni katoamaan. :-D Annoin Nipsulle varmuuden vuoksi tankoparsaa, jos oliskin masuun päässyt teräväkulmainen villisian palanen.

Tänään meillä on illalla näyttelykoulu Hervannassa. Huomenna menemme Kalevaan treenaamaan nuuskutusta oikein maratontreeneihin. Huominen koulutus kestää neljä tuntia! Onneksi siinä välissä pidetään taukoa, eikä tietenkään tarvi koko aikaa muutenkaan treenata. Oman koiran mukaan. :-)

- Mirjami

Metsäretki Birgitan polun maastoon

Teimme tänään koko perheen voimin pitkän metsäretken. Lähdimme aamukymmeneltä autoillen kohti Vähä-Riutan laavua, josta kävelimme vajaan 10 kilometrin lenkin Birgitan polkua pitkin. Palattuamme Vähä-Riutan laavulle sytytimme nuotion ja aloimme valmistella herkullista lounasta. Nipsu haisteli vieressä, kun laitoimme nuotioon folionyytit, joihin oli pakattu naudanlihaa ja juureksia. Jälkkäriksi suklaabanaaneita, nam!

Kuinka hauskaa koiralla voikaan olla, kun löytää mutaojan?

 Me söimme herkkulounaan ja Nipsu joutui tyytymään nuotiopuiden järsimiseen :-)

Vesileikit ja Nipsu-vauhtikorva

"Saisinko namin, kun makaan näin hienosti?"

Nipsu löysi mustikoita ja puolukoita, nam!

Nipsu jaksoi hyvin koko pitkän metsälenkin, tarkoituksena olikin hiukan verestellä parin viikon takaisia vaellusmuistoja. :-) Matkan varrelta löysimme evääksi mustikoita ja puolukoita, molemmat maistuivat hyvin Nipsulle!

Huominen meillä onkin pyhitetty vaan lepäilylle ja treenaamiselle. Perjantaina meillä on illalla näyttelytreenit ja lauantaina päivällä menemme harjoittelemaan nuuskimista hajukoiratreeniin. Treenin jälkeen meillä onkin hauska ilta tiedossa: menemme Nipsun kasvattajien Hannan ja Jarnon luokse viettämään lauantai-iltaa! Nipsu pääsee tapaamaan Lumo- siskoaan ja Taika- äitiään. Odotan innolla, minkälaisen ärinäkonsertin Nipsu aloittaa innostuttuaan leikeistä ja kuinka Taika- äiskä Nipsua kouluttaa. :-)

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten arki kaikilla. Minulla ja Kallella alkaa 3. vuosikurssi kouluissamme ja Nipsulla alkaa iltakoulu. Tekemistä siis riittää kaikille meille, innolla odotan arkea ja syksyä! :-) Ilouutisena voin muuten vielä kertoa, että meidän lattiat ovat pysyneet pissattomina ja kakattomina aikas monta päivää! Tänään tuli pieni vahinko, kun Nipsu oli käynyt istumassa meidän edessä (= ulospyyntö), mutta emme tajunneet tätä ja sitten piti käydäkin nurkan takana pisulla. Muuten ulospyynnöt ovat olleet selviä, kerrankin Nipsu kävi edessä istumassa ja sitten lähti juoksemaan ovelle ja takaisin. Ihanaa, että tämä pissa- ja kakkarumbakin kohta, toivottavasti, helpottuu! :-)

- Mirjami

Kesälomareissu Poriin

Lähdimme viime viikon perjantaina ajelemaan Porin Yyteriin kaveriporukalla. Nipsu oli tietenkin mukana menossa. Automatka sujui rauhallisesti, vaikka kyydissä oli viisi ihmistä ja Nipsu minun sylissäni. Perillä Nipsu pääsi heti pitkään jäljestysliinaansa ja alkoi tutkailla mökin ympäristöä. Hiekkamaasto tietenkin kutsui kaivamaan monta kuoppaa pienelle mökkitontille. Välillä käytiin nuuskimassa mökin allakin. Nipsu viihtyi hyvin illanistujaisissa, vaikka taisikin olla ensimmäinen, joka lähti nukkumaan. Hyvillä mielillä jäi tyttönen aina mökkiin - on se meri-ilma niin väsyttävää. Yyterin leirintäalueen kartassa oli infoa koirarannasta, mutta myöhemmin meille selvisi, ettei Yyterin alueella ole sellaista ollenkaan. Tutustuimme siis Yyterin metsiin ja jätimme uimiset myöhemmäksi. Lauantaina kävimme Porissa siskoni lapsen synttäreillä. Nipsu osasi käyttäytyä hienosti ja makoili maassa odotellen nakin palasia, vaikka lapset juoksentelivat ympärillä. Lauantai-iltana Nipsu sai uuden kaverin Vihtori-koirasta. Nipsu ja Vihtori tulivat hyvin toimeen, vaikka Nipsu yrittikin välillä pomottaa Vihtoria kovalla äänellä. Sunnuntaiaamuna lähdimme Nipsun kanssa kohti Porin Kirjurinluotoa mätsäreihin. Paikanpäällä oli jo yli kymmenen koirakkoa. Meille kerrottiin, että mätsärit olikin peruttu, vaikka sitä ei oltu missään ilmoitettu selkeästi. Me pidimme sitten omat näyttelytreenit, vaikka perumisesta ilmoittamatta jättäminen vähän harmitti. Sunnuntaina päivemmällä me lähdimme Yyteristä ajelemaan kohti Porin mökkiämme. Siellä Nipsu pääsi juoksemaan rantakallioille. Nipsusta erityisen kivaa oli käpyjen saalistus, onkimisen katselu ja tyhjän keinun keinuttaminen.

Nipsun kerjäysasento - näin saa aina varmasti nakinpaloja!

Näyttelytreenit

Nipsu ihastelee merta

 Nipsu ja meri

TollerShow-tapahtumaan valmistautumista eli tassukarvojen trimmailua, ravi- ja seisontaharjoituksia

Väsyttää!

Nam, hyviä käpyjä!

Nipsu mökkeilee

Nipsu viihdyttää itse itseään riepottamalla keinua

Väsyttää niin, ettei meinaa jaksaa puruluutakaan syödä.

Kuten viimeisestä kuvasta voi päätellä, meillä on ollut tänään ihan lepopäivä. Tarkoituksena oli lähteä autolla vähän pidemmälle ja tehdä pitkä metsäretki, mutta Nipsu on ollut tänään niin väsynyt, että siirsimme sen huomiseksi. Tänään ei pidetä mitään treenejäkään, kun haukkunen on niin väsynyt, ettei jaksaisi ulos pissallekaan lähteä. :-)

- Mirjami

Lapin taikaa

Kotiuduimme toissapäivänä Nipsun kanssa juuri ennen puolta yötä Lapista. Olimme Hervannan Hukkien ja Kaukapartio-lippukunnan yhteisellä juhlaleirillä. Reissumme alkoi viime viikon tiistaina seitsemältä illalla, kun lähdimme keittäjä-Tiinan autolla kohti Lappia. Nipsu haisteli autoa ja katseli maisemia vajaan tunnin ja päätti sitten, että eikai muu auta kuin nukkua. Matka kesti iltaseitsemästä aamukymmeneen ja Nipsu nukkui suurimman osan ajasta. Välillä kävi ulkona pissatauolla ja sitten taas nukuttiin. Perillä Lapinhäme-leirikeskuksessa meidät toivotti tervetulleeksi poro. Poro oli tottunut hiljaiseen leirikeskukseen ja juoksikin ihan keskelle leiriä. Poro kävi meistä alle 10 metrin päässä, mutta alkoi sitten perääntyä, kun Nipsu alkoi hirveän murina-ärinä-konsertin. Eipä olla poroon kyllä pentuna totutettukaan. :-D Leiriläiset tulivat vasta muutaman tunnin päästä, joten me saimme rauhassa tutustua isoon leirialueeseen. Nipsu oli aluksi porojen varalta fleksissä.

Teltta pystyssä ja sitten sisustamaan!

Partiokoira Nipsu

Nipsu vahtikoirana porojen varalta samalla, kun muut partiolaiset paistoivat makkaraa

Nipsun unelmapaikka - joki ihan vieressä

Mietteliäs katse

Vauhtia riitti!

Kahlailua

 

Ojan ylitys

 

Lapissa sai kaivaa ihan niin paljon kuin halusi

Leireilimme Nipsun ja 50 muun partiolaisen kanssa muutaman päivän ennen vaelluksen alkua. Nipsu sai taas paljon uusia kavereita pienistä ja isoista partiolaisista. Nipsu antoi kaikille tasapuolisesti pusuja - varsinkin jos joku erehtyi menemään maahan makaamaan, niin Nipsu oli alta aikayksikön hyppimässä päälle ja antamassa runsaasti pusuja. Asuimme Nipsun kanssa koko viikon teltassa. Nipsu vietti osan päivistäkin teltassa päiväunilla, sillä näin runsas ulkoilu sai koiran kyllä todella väsyneeksi. Olimmehan koko vuorokauden tunnit ulkona viikon ajan. Alkuviikosta tarkenimme öisinkin hyvin - asteet pysyivät varmaan reilusti yli kymmenen yölläkin. Loppuviikosta päivisin oli noin 10 astetta ja viimeisenä yönä lämpötila meni varmaan nollan tietämiin. Silloin oli kylmä! Onneksi Nipsu oli saanut Taika-äidiltään koiratakin lainaan ja tarkeni hyvin.

Vaelluksemme kesti kolme päivää ja päivämatkat olivat noin 10 km, 15 km ja 10 km. Minun ja Nipsun lisäksi vaellusjoukossamme oli kaksi 12-vuotiasta poikaa ja kaksi nuorta. Vaelsimme aina miltei koko päivän, koska pidimme runsaasti lepotaukoja ja ihastelimme maisemia. Ensimmäisenä päivänä Nipsu varmaan luuli, että teemme normaalin tunnin-kahden lenkin ja alkoi heti juoksennella edestakaisin. Ensimmäinen päivämme venyi kuitenkin 12 tunnin mittaiseksi, sillä ohjasimme muita vaellusjoukkoja oikeaan suuntaan. Nipsu otti aina tauoilla pienet unet taukotakki päällään. Tauoilla maistuivat myös nappulat ja kuivaliha haukulle erittäin hyvin! Alkumatkoista Nipsu kulki aina ensimmäisenä ja kävi tutkimassa reittiä vähän pidemmälle ja odotteli sitten meitä. Loppumatkoista Nipsu piti sitten perää niin, että odotti, että jokainen oli kulkenut ohitseen ja sitten siirtyi taas ensimmäiseksi. Näin Nipsu piti lukua, että jokaikinen pysyy mukana. Tämä oli vaan vähän hankalaa, kun välillä polut olivat kapeita ja rinkkaselkäiset partiolaiset eivät ole kovin mielissään, kun koira pujottelee jalkojen välistä tai vierestä juuri kun sitä vähiten odottaa. :-) Matkat sujuivat kuitenkin hyvin ja Nipsun suosikkikohtia olivat tietysti jokien ja ojien ylitykset. Niissäkin kohdissa piti pitää huolta, että jokainen vaelluslauman jäsen on koossa. Menimme yksitellen varovaisesti ylitse ja Nipsu tuli aina puoleen väliin tarkistamaan, tarvitseeko partiolainen apua ylityksessä. Tämäkin osoittautui hieman hankalaksi käytännöksi, kun alla oli liukkaat kivet ja virtaava vesi sekä selässäkin vielä runsaasti painoa. Lopuksi pidin Nipsua kiinni niin kauan, että kaikki muut pääsivät ylitse ja sitten Nipsu lähtikin jo riemulla kohti toisia partiolaisia ja he pitivät Nipsua kiinni niin kauan, että minä pääsin yli. Nipsun osalta koko vaellus meni mallikkaasti, mutta minua sairaudet vähän koettelivat. Toisena päivänä sairastuin kuumeeseen ja kolmantena vatsatautiin. Onneksi näistä selviydyttiin lääkkeiden avulla. Ihana vaellusryhmäni piti Nipsusta huolen sillä välin, kun minä yritin toipua kuumeesta aina nukkumalla tauoilla. Muutenkin Nipsu oli koko porukan koira ja kaikki vähän huolehtivat, missä haukkunen menee. Mikään muu ei jännittänyt kuin porot ja se, lähtisikö Nipsu niiden perään. Pentukoira kun ei vielä tajua, että sarvet saattavat satuttaa pahastikin. Otinkin Nipsun aina hihnaan, kun näin poroja lähipiirissä. Nipsusta tuli monen leiriläisen suosikkikaveri ja se saikin erittäin paljon rapsutuksia ja uusia leikkikavereita. :-) Monet pienet partiolaiset kyselivät jo, että milloin Nipsua näkee seuraavan kerran. Sanoin, että kyllä meidän partiokoiramme tulee ensi kerrallakin leirille, olihan tämä jo Nipsun kolmas partioleiri. :-)

Leiripaikkamme sijaitsi Saariselän Lapinhämeessä ja vaelluksemme kulki Urho Kekkosen Kansallispuistossa.

Väsynyt vaeltaja

Toisen päivän aamu - edellisestä päivästä järkiintyneenä pidin Nipsua niin kauan hihnassa, kunnes koitti lähdön hetki. Näin Nipsu kulutti energiansa juuri siihen vaeltamiseen eikä edestakaisin touhottamiseen. Nipsukin tajusi jutun juuren jo toisena päivänä ja kulki tasaista vauhtia meidän kanssamme, eikä pyrähdellyt eteen ja taakse.

Tietysti Nipsun piti käydä moikkaamassa muitakin partiolaisia ja vaellusryhmiä.

Tällaisia lenkkimaastoja ei kyllä kotipuolesta löydy!

Toinen yö Rautulammella ja siitä sitten kahden tunturin yli kohti Lapinhämettä

Pienen koiran hämmästelyä

 Alle kymmenen kilometriä enää!

Poroerotusalue - hajut olivat niin ihanat Nipsun mielestä, että piti vetää fleksissäkin

Viimeinen polku kohti leirikotia!

Viimeinkin leirikotona! Siellä odotti pehmoinen peti makuupussin päällä ja oma lelukettu.

Tällainen lihaskimppu saatiin aikaiseksi 35 kilometrin vaelluksella, painoa 15,1 kilogrammaa.

Nipsu sai Taika-äidiltä lainaksi lämpimän takin

Nautiskelua

Parhaat ystävät niin partiossa kuin muussakin elämässä <3

Haikein mielin odotetaan lähtöä

Leiripaikka hiljeni, kun partiolaiset lähtivät meitä ennen bussilla kohti Tamperetta.

Kotimatka ja noin 14 tunnin päiväunet kettu kainalossa.

Tässäpä oli raporttia meidän kesän kohokohdasta. Eilinen oli lepopäivä meillä molemmilla ja illalla kävimme ensimmäistä kertaa näyttelykoulutuksessa. Oli hauskaa, vaikka ihan nappiin ei sujunut. Saimme tosi hyviä neuvoja ja ensi kertaa odotellessa! Tänään lähdemme Yyteriin kaveriporukalla ja ensi viikolla vietämme Nipsun ja Kallen kanssa vielä lomaa Porin mökillämme.

Aurinkoisin vaellusterveisin,
Mirjami ja Nipsu