Me ollaan Nipsun kanssa harrasteltu tällä viikolla paljon ulkoilmatoimintaa. Kiva, kun koulussa on mielenkiintoinen jakso menossa ja lukemiset sujuvat tehokkaasti, niin koteiluunkin jää aikaa (vaikka usein energiat meneekin sitten siinä lukiessa). Olin viikonloppuna partion talvileirillä ja maanantaina koulun jälkeen tuntui jo, että pakko päästä pian ulos täältä sisältä! Talvileiri sujui erittäin onnistuneesti! Leiri oli kolmen lippukunnan yhteisleiri, jossa oli maksimissaan miltei 100 partiolaista. Nukuimme neljässä puolijoukkueteltassa, vaikka pakkaslukemat kirivät jopa 25 asteeseen toisena yönä. Ensimmäinen yö sujui ilman suurempia paleluita (yleensä palelen aina talvisin makuupussissa), mutta toisena yönä heräsin siihen, kun oma seikkailijapoikani tokaisi, että kamina on sammunut, eikä kipinämikkoa näy missään. Nousin salamana makuupussistani sytyttämään tulta uudelleen - niin sääliksi minun kävi pieniä ala-asteikäisiä sudenpentutyttöjä, jotka värisivät omissa makuupusseissaan. Yöunet jäivätkin sitten vähäisiksi; oma "virallinen" kipinävuoroni oli yhdestä kahteen ja puoli kuuden maissa aamulla nousinkin sitten lämmittelemään telttaa varsinaisten kipinämikkojen nukkuessa. Hain kyllä oikeatkin kipinämikot sitten paikalle, kun varmasti olin saanut pesän syttymään. Nipsu ei ollut tällä kertaa mukana partioleirillä. Ongelmaksi olisi koitunut juurikin tämä pakkasilma sekä nukkuminen puolijoukkueteltassa, jossa on sisällä keskellä polttavan kuuma kamina.
Maanantaina lähdimme Nipsun kanssa hiihtolenkille Hervantajärven jäälle. En ole ikinä Nipsun kanssa hiihtänyt, mutta odotukseni olivat korkealla. Päästyämme Hervantajärven uimarannalle päästin Nipsun vapaaksi. Latu lähti suhteellisen jyrkkää alamäkeä alas ja Nipsu lähti painattamaan kohti uimarantaa latua pitkin. Ajattelin laskun olevan turvallinen, kunnes Nipsu pysähtyi alamäen puoleen väliin juuri etutassut ladun päälle ja jäi vaanimaan minua. Yritin karjaista Nipsun pois alta, mutta yhteentörmäyshän siitä syntyi. Eipä tämä muutakuin naurattanut minua. :-D Nipsu sai kuitenkin kirmailla vapaana tämänkin jälkeen. Jäälle päästyämme huomasin, että siellä onkin aika paljon muutakin väkeä. Vastaan tuli heti kävelijä ja hiihtäjä. Nipsu kävi nätisti kävelijän luona haistamassa, mutta lähti heti takaisin perääni. Ajatteli varmaan, ettei saa minua kiinni muuten. Emme tehneet kovin pitkää hiihtolenkkiä, sillä Nipsu väsähti nopeasti. Hetken aikaa juoksenteli edessäni ja vierellä, mutta lopun ajan löntysteli perässäni. Lähdimme sitten takaisin päin ja otinkin Nipsun hetkeksi ajaksi kiinni, kun vastaantulijoita tuli runsaammin. Eipä Nipsu niistä suuremmin hämääntynyt, vaan tuli samaa matkaa minun kanssa. Meistä tuli siis hyvät hiihtokaverukset, joten nyt ei muuta kuin kuntoa kohottamaan, että pääsemme pidemmille hiihtolenkeille. :-)
Tänään teimme reippaan tunnin kävelylenkin. Lenkin kohokohta oli, kun vastaantulija vislasi yrittäen saada Nipsua luokseen, mutta Nipsu kääntyi heti puoleeni ilman, että minun tarvitsi tehdä elettäkään!
Nauttikaahan viimeisistä lumisista ja vilpoisista viikoista, me ainakin nautitaan! :-)
- Mirjami
