lauantai 1. syyskuuta 2012

Pikapäivitys!

On kyllä ollut taas niin kiireinen viikko, että eilisiltana huoahdin helpotuksesta, kun pääsin istumaan koulukavereiden kanssa rauhassa pöydän ääreen hyvien ruokien ja seuran kanssa! Nipsulla on ollut melkein yhtä paljon koulua kuin minulla. :-) Älkää sitten pelästykö tästä kurssimäärästä, josta aion kohta kertoa - ei meillä aina ole todellakaan näin paljon koulutusta ja huolehdin kyllä pentukoiran levosta hyvin. Maanantai-iltana olimme Herwoodin Hauvojen pentukurssilla, joka meni ihan hyvin, mutta ei niin hyvin kuin yleensä. Ilmassa oli selvästi väsymystä edellispäivän TollerShowsta. Lisäksi vaikeusastetta nostivat treenikaverit, jotka olivat molemmat pieniä koiria. Nipsu on aivan innoissaan nykyisin pienistä koirista, eikä malta keskittyä lainkaan, jos sellainen on näkyvillä! Treenikavereiksi haetaan siis pikkuisia koiria! :-)

Tiistaina pidin koulusta oman vapaapäivän (meillä oli pelkkiä luentoja koko päivä), sillä en olisi muuten ehtinyt tekemään maanantaina keskiviikoksi tulleita läksyjä. Tyhmää jättää tämän takia luentoja väliin, mutten halua kyllä ottaa sitä läksyaikaa nukkumisestakaan! Tiistai-illan hajukoirakoulussakin oli vielä vähän unelias Nipsu mukana. Treeni sujui, muttei yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Etenimme kuitenkin siihen vaiheeseen, että aloimme jo häivyttää purkkia pois. Piilotin siis purkin korkeaan ruohikkoon ja nyt Nipsu sai haistella teetä ihan nenällään ja lopuksi pystyi vasta käyttämään näköaistiaan. Ensimmäinen kerta meni siihen, että Nipsu innostui syömään pitkää heinää. :-D Helpotusta siis ja jälleen treenit sujuivat.

Keskiviikkoiltana meillä oli ensimmäistä kertaa Koiranpäiviä-firman alkeistoko Hervannassa. Täälläkin on mukana pari pientä koiraa ja pari suurta koiraa meidän lisäksi. Siellä meillä sujui aivan loistohyvin! Toisaalta me ollaan kyllä näitä asioita niin paljon treenattukin, että hyvä, kun sujui. Harjoittelimme istumaan menoa niin, että piti pysyä paikalla (meille vaikeaa, kun olen vahvistanut maahanmenoa niin paljon) ja lopuksi pitää koko ajan katsekontaktia. Katsekontaktia harjoittelimme niin, että namia pidettiin kädellä kaukana omista kasvoista. Heti kun koiran katse siirtyi namista kasvoihin, niin koira sai namin. Aluksi Nipsu vilkaisi noin sekunnin murto-osan verran, mutta kyllähän se aika siitä piteni, kun monta kertaa peräkkäin treenattiin. Harjoittelimme lisäksi maahanmenoa ja siinä paikallaanoloa. Tämäkin oli meille tuttua ja hyvinhän se sujuikin. Tämä treenikerta oli hyödyllinen, sillä harjoittelimme myös vapaa-käskyä paikallaanolosta. Meillä on ollut tähän monta eri sanaa ja onkin hyvä, että siihen vakiintuu vain yksi sana.

Torstaina Nipsulla oli hyvin ansaittu vapaapäivä. Minun ja Kallen päivät olivat kyllä kaukana vapaista: molemmilla oli koulua aamuyhdeksästä neljään ja Nipsu oli sen seitsemän tuntia yksin. Pääsin ensimmäisenä kotiin ja olin aivan ihmeissäni: ei yhtään pissaa eikä kakkaa lattialla! Jes jes jes! Illalla minulla oli partio ja lähdimmekin heti siitä suoraan Nipsun ja Kallen kanssa metsälenkille. Pitää pitää huolta myös nuoren koiran fyysisestä hyvinvoinnista.

Perjantai-iltana meillä oli taas koulutusta. Vuorossa oli näyttelykurssi. Sinne on meiltä noin viiden kilometrin matka, jonka olemme kerran aikaisemmin kävelleet (takaisinpäin). Olen aina vähän hukassa tuolla Näyttämönpuiston alueella ja niin kävi tälläkin kerralla: eksyimme Nipsun kanssa kaksi kertaa, kunnes vihdoin löysimme oikean metsäpolun. Lisäksi minulla ei ollut kelloa kädessä ja menin koko ajan kauheaa vauhtia, kun pelkäsin myöhästymistä. Ehdimme kuitenkin ajoissa ja Nipsu tuli hyvin väsytettyä ennen vaikeimpaa treeniä! Loppukävelystä Nipsu oli jo niin poikki, että kävi maaten nurmelle. :-D Treenit sujuivat hyvin. Nyt eivät muut koirat (ne pienet chihuahua-haukutkaan!) jaksaneet Nipsua kiinnostaa ja ravit sekä seisomiset menivät upeasti! Näyttelykurssi on alkeistokokurssin tavoin Koiranpäiviä-firman Mimozan vetämä. Olemme aiemmin näyttelykurssilla tehneet seisomisen Mimozan ohjeiden mukaan, mutta nyt sanoin, että olen oppinut Tollershowsta, että tollerit ovat vapaasti esitettäviä, eikä jalkoihin/ häntään tarvi kajota. Tällä kertaa mentiinkin tällä menetelmällä ja hienosti sujuikin. Tajusin jopa siirtyä seisomisvaiheessa Nipsun eteen, kun aikaisemmin olen seissyt Nipsun sivussa ja Nipsu on vilkuillut minua välillä. Nyt seisominen onnistui erittäin hyvin! Jätte bra (ruotsin kurssi on tehonnut, yritän nykyisin aina sanoa saman myös ruotsiksi mielessäni ;-))! Takaisinpäin tulimme sitten bussilla, kun Nipsu (ja minä) oli niin väsähtänyt jo. Myöhemmin illalla meillä oli muutamien koulukavereiden kanssa juusto- ja viini-ilta sekä suunnittelimme samalla Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran tulevia valmennuskursseja. Suunnittelut onnistuivat hyvin ja kursseista on varmasti tulossa erittäin hyvät, taas tänäkin vuonna! :-)

Tänään meille kävi vähän hölmösti. Meillä oli kello 12-14 hajukoirakoulu Kaupinojan saunalla. Olinkin katsonut, että lähdemme täältä Hervannasta bussilla numero 5 Tays:lle. Siis sama bussi, jolla kuljen aina koulullekin. Nousimme bussiin ja istuimme kaikessa rauhassa. Hervannan DUO:n edessä kuski sitten huikkasi, että tämä olisi päätepysäkki! Harmittelin kyllä tosi paljon, kun bussikuski sanoi, että vain osa vuoroista ajaa Tays:lle asti. Kiiruhdimme bussin 30 pysäkille. Kello oli siinä vaiheessa jo 20 yli 11 eikä treenipaikalle olisi edes päässyt suoraan sillä bussilla, vaan olisi pitänyt vaihtaa keskustassa ja kävelläkin vielä ainakin kilometri. Soitinkin sitten äkkiä isälleni, kun tiesin vanhempieni olevan kaupungissa. Isäni tuli kiireen vilkkaa hakemaan meidät Hervannasta ja vei meidät treeneihin. Lisäksi vanhempani hakivat meidät kahdelta treeneistä ja tulimme sitten meille vielä kahvittelemaan. Ihanaa omistaa tällaiset vanhemmat. :-)

Nyt meillä onkin vapaailta, ihanaa! Nipsu ottaa jo rennosti ja nukkuu. Minä taidan laittaa leffan pyörimään ja avata suklaalevyn. :-) Huomisillaksi sain töitä kesätyöpaikastani. Niillä sunnuntai-, ilta- ja yölisillä ostaakin taas Nipsulle paljon uusia leluja ja luita. ;-)


Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille! :-)

- Mirjami

10 kommenttia:

  1. Murri Luhalahdesta luki blogin. Oli huolissaan veljentytön jaksamisesta kun itse juoksenteli vapaana poikana siskonsa kanssa mustikoita syöden. Nyt huilataan mökillä. Rakkaita terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja sinnekin päin! Tänään oli kaksi komeaa dalmista hajukoirakoulussa. :-) Nipsukin äsken pisti aivan ranttaliksi lauantai-illan kunniaksi: olin levittänyt elokuvaherkut sohvalle ja pistäydyin vessassa. Tuli sitten sellainen hassu aavistus ja juoksin äkkiä katsomaan, niin Nipsuhan se siellä jo nuoleskeli valkosipulituorejuustoa. :-D Ihme valinta, kun tarjolla oli herneitä ja omenaakin (Nipsun herkkuja).

      Poista
    2. On se kyllä aivan ihanaa kun jaksat Nipsun kanssa treenata. Ja varmasti on kaiken vaivannäön arvoista. Hieno harrastus ja palkitsevaa molemmille. Meillä on muuten pakkasessa se veripurkin jämä, jos joskus vedät jälkeä meidänkin iloksemme.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Voi että, Papu, mikä ihana nimi! :) Muistan, kun kävimme kasvattajan luona viimeistä kertaa ennen Nipsun kotiinhakua. Siellä oli 10 pikkutolleria, jotka kävivät terävillä naskalihampaillaan kiinni sormiin, varpaisiin, housujen lahkeisiin ja kaikkeen muuhun! Nipsun päästessä kotiin täällä odotti puruluut, lelut ja kaikenlaiset sallitut purukohteet. Aluksi pentu ei tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei. Sormienpureskelu saatiin kuriin sillä tavalla, millä koiratkin sen keskenään hoitaa: kova kiljaisu kertoo pennulle, että nyt sattuu! Sitten suuret kehut, kun lopettaa ja tietysti jokin sallittu purulelu suuhun. Mitenkään muuten me ei rankaistu puremisesta. Jossain vaiheessa tuli sitten se, kun Nipsu ei meinannut lopettaa puremista millään. Sitten jämäkästi niskasta kiinni + kielto ja taas kehut, kun pureminen loppuu. Pennulla pitäisi olla sallittua pureskeltavaa paljon. Leikkiessä tällaistakin käytöstä on muuten helppo vahvistaa tai poissulkea: mikäli koira saa lelun suuhunsa niin, että se pomppii ja puree käsiä, niin se tekee samalla tavoin seuraavillakin kerroilla. Mikäli koira saa lelun vasta silloin, kun rauhoittuu istumaan tai maahan (riippuu koiran osaamistasosta ja iästä suuresti), niin sitten on vahvistettu rauhallista käytöstä. Meillä Nipsun kerjäämisasento on juurikin tuo maahanmeno. :-D
    Eli puremisongelmaa on kyllä löytynyt meiltäkin! Me suhtauduttiin siihen aika luonnollisesti, eikä leikitty mitään puremisleikkejä eikä muutenkaan annettu Nipsun koskaan purra käsiä. Kyllä siihen kitkemiseen taisi mennä vajaa kuukausi. :-)
    Nipsu lopetti suhteellisen nopeasti meidän käsien pureskelun, mutta ajatteli sitten, että kyllä vieraiden käsiä saa pureskella. Se onkin vaikeaa, että miten ne vieraatkin saisi käyttäytymään niin, miten itsekin käyttäytyy. :-P

    Papulle rapsutuksia ja tsemppiä pureskelun taltuttamiseen! :-)

    - Mirjami

    VastaaPoista
  4. Ihanaa! Muuten vahingossa poistin ton mun kysymyksen (mitä ihmettä)...Kiitos lämpimästi vastauksestasi! Joo, taidan olla vain liian huolissani emännäntaidoistani..tänään opetin sen kulkemaan taluttimessa ja kaiki sujuu kuin leikiten! Jee mahtavaa! Olen yksin koiran kanssa ja kaiken lisäksi matkustan, joten huoli on kova, osaanko itse olla hyvä emäntä. Kaikki ohjekirjat ovat niin helpon kuuloisia, todellisuus onkin sitten ihan muuta :D. Juu, en anna missään nimessä mitään leluja enenkuin on rauha (paisti kun puree mua) ja kiljaiseminen...niinpä...se tuntuu viekoittelevan lisää puremaan. Hihnassa ei pure paljon ollenkaan ulkona, joten tänään se auttoi selkeästi. Hei ja toi auttoi tuo kuukauden kesto-tieto! Olen myös muuten hieronut hampaita, huomasin että niin sinäkin. tuntuu helpottavan pikkuPapua paljonkin. Ajattelin perustaa myös blogin, sillä niin huonosti löytyy tästä rodusta tekstejä ja kaikenlisäksi matkustan koiran kanssa, luulisi olevan hyötyä monelle! Kiitos vielä ja ihania hetkiä koiranne kanssa!

    VastaaPoista
  5. Hih, olen pahoillani kirjoitusvirheistä, tarkkailen samalla kettulelua pureskelevaa tyttöä, nimittäin päätti pisuta oman lelunsa hännän päälle viimeksi...:DD

    VastaaPoista
  6. Olet varmasti paras äiskä, jonka Papunen voisi saada! Mulla oli aluksi ihan samoja tuntemuksia. Niitä ei helpottanut yhtään se, että Nipsulla oli kauheasti vatsavaivoja, joiden syytä ei löydetty. Mä oon kuullut, että joitain koiria kiljaisu vain riemastuttaa. Me käytettiin myös vesisuihkua esim. kun Nipsu yritti hypätä sohvalle tai pureskeli jotain kiellettyä. Tällöin kielto ei tulekaan ihmiseltä eikä sitä vastaan ole hauska kapinoida. Ehkä paras esimerkki tällaisesta oppimisesta on, kun Nipsu nappasi kiinni kännykän laturin johdosta. Kännykkä oli latauksessa pöydällä ja tipahti sitten Nipsun viereen. Nipsu pelästyi sen verran, ettei ole enää koskenut laturiin, vaikka pidämme niitä makkarin lattialla. :-) Nämä "pelottelu"-opetukset pitää pitää kuitenkin niin lievinä, ettei koirasta tule säikky.
    Ymmärrän tuon tarkkailun! :-D Nykyään on niin ihmeellistä, kun ei tarvitsekaan sännätä katsomaan, mitä Nipsu nyt tekee. Aina pahanteon aikaan tuli hirveän hiljaista ja siitä tiesi, että nyt vesisuihkepullo mukaan ja Nipsun luo. :-D
    Tuosta yksinolosta vielä sen verran, että me nukuttiin ekat 5 kuukautta kotona niin, että makkarin ovi oli kiinni ja Nipsu nukkui yksin olkkarissa. Olen kuullut, että tämä vähentää eroahdistusta. En tiedä kuitenkaan, onko näin. Nykyisin Nipsu nukkuu meidän sängyn vieressä lattialla, kun mitään ongelmia ei ole yksinolon kanssa ollut. Aloitimme heti ensimmäisistä päivistä tekemään niin, että ihmiset tulevat ja menevät ovesta, eikä se ole kummallista. Kesällä Nipsu oli reilun kahdeksan tuntia yksin, kun kävin kesätöissä ja mieheni oli matkoilla.
    Kannattaa totuttaa ajoissa kulkuneuvoihin, millä sitten matkustatkin. Nipsu nauttii bussiajeluista nukkuen jalkatilassa, sillä lähdimme heti kolmantena kotipäivänä tutustumaan bussiin. :-)

    VastaaPoista
  7. Hei ihanaa että vastasit! Tuntuu niin helpottavalta, että "kohtalotovereita" on. Tänään olimme metsässä ja aina autolla liikeessä, että tyttö tottuu matkusteluun. Metsä on niin kiva paikka. Sain melkein slaagin, kun pentu yhtäkkiä katosi näköpiiristä. Hän oli löytänyt pienen pienen metsäkuopan ja makoili väsyneenä siellä. Oli ihan ihmissään kun nosti päänsä sieltä. Tänään kantoi oman lelunsa sinne kuoppaan, pitää sitä ilmeisesti pesänään metsässä :D. Jätä-käsky toimii jotenkuten jo (sisällä) ja istuu aina, kun tajuaa, että olisi leikin tai koulutuksen aika. Luin hassusta tempusta, miten opetetaan koira riisumaan sukka ja viemään se pyykkikoriin. Sarjassamme turhat tempaukset, mutta aattelin yrittää. Tämä papunen on vain hieman energinen, ei jaksa oikein naksuttimeen keskittyä. Naksutin on muuten loistava! Parhaina hetkinä se oikein tuijottaa minua, että mitä nyt voisi tehdä, että irtoaisi kehuja. Mutta katsotaan katsotaan :D. Oletko jäljestänyt Nipsun kanssa?

    VastaaPoista
  8. Heh, mäkin ajattelin aluksi, että opetan Nipsun hakemaan mulla villasukat. Sitten kun tajusin, kuinka ihania sukat Nipsun mielestä ovat (niitä haetaan aina makkarista) eikä noutokaan vielä suju, niin päätin jättää sen tempun parin vuoden päähän. :D Ihana pikku pesä metsässä! :D Mä tykkään kyllä kans naksuttimesta. Tai nykyisin käytän hyvä-sanaa naksuttimen äänen sijaan. Treeneissä kyllä keskittyminen on huipussaan, sitä on kiva katsella! Olen tehnyt kaksi kertaa verijäljen ja olen kirjoitellutkin niistä blogiin. Se on kanssa kivaa puuhaa! :)

    VastaaPoista