tiistai 28. elokuuta 2012

TollerShow 2012!

Viime viikkomme oli kiireinen, joten en ehtinyt päivitellä maanantain jälkeen ollenkaan. Vietimme Nipsun kanssa alkuviikon pääosin kaksin, sillä Kalle oli tutustuttamassa uusia teekkariopiskelijoita kouluun ja opiskelijaelämään. Minä lenkkeilin ja touhusin Nipsun kanssa minkä läksyiltäni ehdin, eli en paljoa. Otin kyllä Nipsunkin mukaan läksyjen tekoon ja juttelin hänelle välillä pelkkää ruotsia. Meillä on nyt menossa Svenska för läkare- kurssi, joka on tuplannut tai triplannut minun läksyihin menevän ajan. Ajattelinkin, että Nipsu saa samalla tarvitsemaansa huomiota ja minä kerrattua ruotsin sanoja. Ja oppiihan Nipsu tässä samalla kolmannen kielen: suomen ja koirakielen lisäksi ruotsi on pian hallinnassa. ;-)

Nipsulla oli viime viikon tiistaina 6-kuukautissyntymäpäivä, joka sujui hajukoirakoulun merkeissä. Nipsu sai kyllä herkullisen siansorkan synttärilahjaksi. Keskiviikkona oli alkeistokokurssin ensimmäinen kerta - teoriaa vain meille ihmisille. Kurssi on Koiranpäiviä-firman järjestemä ja odotamme sitä Nipsun kanssa innolla. Perjantaina lähdimmekin ajelemaan koko porukalla kohti Hämeenkyröä. Pakkasimme mukaan kaikki Tollershow-tapahtumaan tarvittavat varusteet, ja niitä oli paljon! Onneksi meillä oli auto lainassa Kallen vanhemmilta. Perjantaina ja lauantaina väsytin Nipsua tasaiseen tahtiin sunnuntain koetusta varten. Kävimme mm. leikkimässä naapurin Tatu-koiran kanssa ja järven rannassa, jossa Nipsu nouti hienosti keppiä aika pitkältäkin.

TollerShow-päivämme alkoi aikaisin sunnuntaiaamuna. Lähdimme Jämsään vanhempieni autolla kahdeksalta aamulla. Minua alkoi jo siinä vaiheessa jännittämään. Päästyämme perille näyttelypaikalle Nipsu oli aivan intoa piukassa, kun näki melkein kaikki siskot, veljet, äitin ja vieläpä isänkin! Meno oli kyllä sen mukaista, että rauhoittumista tarvittiin. Nipsun silmät menivät aivan punaisiksi, kun neitosella oli niin kova veto päällä hihnassa. Onneksi meillä oli kevythäkki mukana ja saimme Nipsun sinne rauhoittumaan, vaikka aluksi rauhoittumisesta ei meinannut sielläkään tulla mitään. Otin Nipsua aina välillä pois häkistä harjoittelemaan rauhoittumista muiden koirien läsnäollessa. Juuri ennen meidän kehävuoroamme oli 5-7 kk urospentujen vuoro. Siellä oli Magicfoxilta hieno edustus - Temppu-veli tulikin hienosti ykköseksi! Urospentujen jälkeen olikin kohta meidän eli 5-7 kk narttupentujen vuoro. Kyllä meitä molempia jännitti kovasti siinä vaiheessa! Minulla oli mukana vinkulelu ja paljon erilaisia nameja. Huomasin juuri ennen kehää, ettei Nipsua kiinnostaneet nakit tai paistetut kanapalat ollenkaan! Onneksi minulla ja Kallella oli eväänä karjalanpiirakoita, juustoa ja meetwurstia. Testasin uutta makupalaa niin, että laitoin meetwurstin palan Nipsun nenän eteen. Sainkin neidin unohtamaan muut ja katsomaan vain minua! Kehämakupalana meillä oli siis pari siivua meetwurstia. :-) Aluksi ravasimme koko porukalla kaksi kierrosta. Sitten alkoi yksilöarviointi. Ravaus sujui meiltä aivan loistavasti, vaikka olin pelännyt, että siskot olisivat Nipsulle liian mielenkiintoisia. Meetwurstin tuoksu nenässä voitti siskot tällä kertaa. :-) Yksilöarvioinnissa Nipsu seisoi hienosti paikoillaan ja oli nätisti, kun tuomari tarkisti huolellisesti hampaat, turkin ja tunnusteli kropan rakennetta. Yksilöarviointiin kuului vielä juoksu edestakaisin. Sekin meni meiltä hienosti. Tämän jälkeen oli pieni tauko ennen viimeistä kierrosta. Tässä vaiheessa jokin meni vikaan. Lähdimme juoksemaan siinä järjestyksessä, että tuomari oli käskenyt minut ja Nipsun Lumon ja Hannan taakse eli toisiksi. Lähdimme ravaamaan, mutta Nipsu pinkoi minne sattui, eikä edes meetwursti tai vinkulelu kiinnostanut! Yritin kaikkeni saadakseni Nipsun ravaamaan, mutta se ei onnistunut. Kun olimme takaisin rivissä, tuomari-Satu tuli sanomaan, että hän pitää todella paljon Nipsun tyypistä, muttei voi arvostelle, kun ei nähnyt liikkeitä. Myöhemmin kuulin Kallelta ja kasvattaja-Jarnolta, että Nipsu oli alkanut ontua toista etutassuaan ja siksi alkoi tempoa ympäriinsä. Sillä hetkellä ei harmittanut, mutta nyt kyllä harmittaa. Jos olisin huomannut ontumisen, olisin tietysti sanonut tuomarille, että Nipsun tassuun sattui jotain. Ensi kerralla paremmalla onnella. Tassussa ei kuitenkaan näkynyt mitään, eikä Nipsu ontunut sitä enää myöhemmin. Tässä Nipsun kirjallinen arviointi: "Vankkarunkoinen pentu, jolla hyvät mitat. Riittävän vahva pää. Vahva luusto. Voimakas runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Runsas häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Runsas hieman avonainen turkki."

 Tunnelmat ennen kehää, tässä rauhoitutaan sylissä

Houkuttelua kanalla

Mun ilmeestä huomaa kyllä sen hetkisen olotilani: "kana ei kiinnostanutkaan ja paistoin sitä 250 grammaa näyttelyitä varten, mitäs nyt tehdään!" :-D

Magicfox´s ja hieno pinkki teltta :-)

Kehässä ollaan...

Taukoleikit meneillään

Hampaiden tarkistus

 Ravaus ja kierros yksin



Nipsun ja Äijä-isin tapaaminen


Siinä oli tunnelmia TollerShow:sta. Seuraavaksi menemmekin mätsäreihin ja sen jälkeen Tampereella olevaan pentunäyttelyyn. Toivottavasti siellä ei sattuisi mitään näin harmillista!

Eilen sattui pari hassua juttua. Ensiksi tapahtui sellainen tapaus, kun näytti siltä, että Nipsu etsii sisältä kakkapaikkaa. Kävi siis läpi joka paikan ja alkoi jo vinkua. No minä tietysti lähdin viemään koiraa kiireellä ulos. Ulkona sinkosi heti puskan juurelle ja alkoi hieman kaivaa (olemme kieltäneet tämän kotipihassa, sillä asumme kerrostalossa). Lähdimme sitten kohtapuoliin takaisin sisälle, kun ei näyttänytkään hätä olevan. Kotiin menimme rappusia pitkin. Ihmettelin, kun Nipsu hengästyi ihan hirveästi rappusissa ja hengityskin tuntui olevan vaikeaa! Eteisessä mietin, että pitääköhän kohta ottaa stetarit esille ja kuunnella Nipsun keuhkot, jos niihin on tullut jotain. Otin koiran syliin ja laitoin sormet suuhun tutkiakseni suuta ja nielua. Tunsin, että suu olikin jo täynnä ja olin aivan ymmälläni! Ajattelin ensimmäisen sekuntin ajan, että onko Nipsun kieli turvonnut tuon näköiseksi? Hämmästys laantuikin, kun tajusin, että Nipsu oli saanut taas syödäkseen pakasteesta ison sian sorkan. Tyttö olikin nakertanut sen melkein loppuun asti, mutta nyt oli pakko saada se johonkin piiloon! Sitä varten Nipsu oli kiertänyt ja kaartanut joka paikan ja alkoi jopa itkeä, kun sopivaa piilopaikkaa ei löytynyt. Kyllä meinaan nauratti ja Nipsun ilme oli sanoinkuvaamaton, kun löysin siansorkan palasen suustaan. :-D

Toinen juttu sattui, kun olimme lähdössä pentukouluun. Kolppasin vaatekaappini alahyllyä, kun yritin etsiä jotain tiettyä paitaa. Yhtäkkiä tunsin kädessäni jonkun karkeapintaisen pallon. Pelästyin vähän, että uskaltaakohan tätä edes katsoa.. Otin sen esille ja se oli joku iankaikkisen vanha luu, jota en edes muista nähneeni. :-D Nipsu oli sen piilottanut kaappiin niin, että vaatepinot luun ympärillä olivat aivan siistit eikä yhtään pengotun näköiset! Kutsuin Nipsua sitten, kun olin laittanut luun lattialle. Nipsu tuli paikalle, katsoi luuta ja sitten minua sen näköisenä, että "Mitä sä olet käynyt mun luupiilolla?". Sen jälkeen otti luun äkkiä suuhunsa ja painui parvekkeelle sitä kaluamaan. :-) Kyllä on ollut naurussa pidättelemistä viime päivinä Nipsun kanssa! :-) Yksikin aamu Nipsu katsoi mua vähän oudon näköisesti, ajattelin varmaan, että olen surullinen, kun olin niin unenpöpperössä. Sitten otin Nipsun syliini rapsuteltavaksi. Nipsu riemastui tästä niin, että alkoi "kirputtaa" mun kättäni! :-D Kyllä meinaan piristi ja sain hyvät aamunaurut. :-)

Tänään on illalla ohjelmassa hajukoirakoulua, mutta ennen sitä menemme metsälenkille. :-)

- Mirjami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti