Nipsu ja minä aloitimme tänään päivämme siivousurakalla. Nipsu oli tietysti auttavaisena mukana menossa. ;-) Kävimme yhdessä tamppaamassa myös maton (ainut, joka on selvinnyt meillä pissattomana) kerrostalomme pihassa. Otin Nipsulle namit mukaan. Neito istui vieressä ja katsoi, kun äiskä tamppasi mattoa. Välillä Nipsulle liikeni pieni pala juustoakin.
"Mä tarkkailen täällä taustajoukoissa, pyydä apua, jos tarvit!"
Myöhemmin lähdimme Kallen kanssa autoilemaan kohti keskustaa. Kävin myös Lielahden Barffinet-lemmikkieläinliikkeessa jätettyäni Kallen työpaikalleen. Siellä olikin pakkaset täynnä vaikka mitä herkkuja! Maltoin kuitenkin mieleni, sillä pakastimemme on vieläkin täynnä Kennelrehun lihoja. :-) Mukaan tarttui muutamanlaisia kuivattuja puruluita, pakastettuja kokonaisia siansorkkia, villisian luu, broilerin sydäntä ja kivipiiraa. Myyjän kanssa meillä oli vielä mukava juttutuokiokin koirien koulutuksesta. :-)
Nipsun aikainen puolivuotissynttärilahja (virallinen päivä ensi viikolla): ihanan tuoksuinen pahvilaatikko, jossa sisällä jotain jännää!
Nipsu aloitti hirveän vikinäkonsertin, kun hajut tulvivat nenään, mutta sisälle ei päässyt. Lopuksi pompintayritysten sekä pienen avustuksen jälkeen pahvilaatikosta löytyi aarre!
Onnellinen melkein puolivuotias haukku löysi suuren villisian luurykelmän
Herkku vietiin heti parvekkeelle ja siellä sitä ollaan nautiskeltukin kohta jo toista tuntia :-)
Minä siirryin sillä välin keittiöön kokkailemaan broilerin kivipiiraa Nipsun treenejä varten. Kivipiira on lintujen anatomiasta löytyvä osa - mahalaukun takana oleva lihasmaha, jossa ruuan hienontaminen pääosin tapahtuu. Tutustuttuani kivipiiraan tunnin leikkelyn parissa, huomasin sen sisältävän lihaksen lisäksi paljon rustoa. Haju oli myös voimakas, joten varmasti on oivallinen koulutusnamipala - helppo syödä ja hyvät aromit!
Voin kertoa, että 500 grammassa kypsää kivipiiraa on aika paljon paloiteltavaa!
Nipsun oma aarre - niin on villisiasta innoissaan, että lihaa löytyy myös kuonon päältä ja otsasta. :-)
Nipsu oli aluksi villisiasta niin ihmeissään, että söi kenties epäsopivan palasen ja alkoi siitä kakoa ja itkeä. Huolestuin hirveästi, kun ensin itkettiin ja kakottiin ja kohta taas kaluttiin luuta ja itkettiin. Laitoin pikaviestiä kasvattaja-Hannalle, joka kuitenkin sai taas kerran huoleni katoamaan. :-D Annoin Nipsulle varmuuden vuoksi tankoparsaa, jos oliskin masuun päässyt teräväkulmainen villisian palanen.
Tänään meillä on illalla näyttelykoulu Hervannassa. Huomenna menemme Kalevaan treenaamaan nuuskutusta oikein maratontreeneihin. Huominen koulutus kestää neljä tuntia! Onneksi siinä välissä pidetään taukoa, eikä tietenkään tarvi koko aikaa muutenkaan treenata. Oman koiran mukaan. :-)
- Mirjami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti