Partiokisailua

Vietimme Nipsun kanssa koko lauantain, aamukahdeksasta iltaviiteen asti Akaan Viialassa partiotaitokisoissa. Olimme saattajina minun Liekehtivät Feenikset- poikajoukkueelleni. Nipsu sai ihmetellä, kun yli 200 pikkupartiolaista innostuksissaan juoksivat paikasta toiseen. Eniten vietimme aikaa kuitenkin reilun kuudenkymmenen vanhemman saattajan kanssa odotellen joukkuetta saapuvan rastilta. Mukana oli Nipsun lisäksi kaksi muutakin partiokoiraa, joita Nipsu pääsi vähän haistelemaan. Uusia tuttavuuksiakin tuli, ainakin yli viisikymmentä. Nipsu meni ihan muina tyttöinä väkijoukossa - törmäili ihmisten jalkoihin, meni haistelemaan ja hakemaan rapsutuksia. Varustus oli tietysti syksyisen partiomainen. Lapsille vaatimuksena oli heijastusliivit ja onhan Nipsukin vielä lapsi, joten samat varustukset oli hänelläkin. Joukkueemme sijoittui hienosti 60 joukkueen kisoissa sijalle 14! Nipsulla on kaulassaan Hämeenkyrön Hälläpyörät- lippukunnan eli minun kakkoslippukuntani huivi. Kisassa oli myös kaksi joukkuetta Hämeenkyröstä, jotka myös saivat Nipsulta tsemppausta.

Reipas pikku partiolainen <3

Loppupäivästä Nipsu oli jo niin väsynyt, että makoili suurimman osan ajasta sylissäni. Matkat käveli tietysti reippaasti itse. Se olikin varsin hyvä harjoitus, kun piti kävellä suuressa ihmisjoukossa hihna löysällä. Emme omista fleksiä, joten Nipsulla oli oma tavallinen noin 1,5 metrin talutushihna ja panta. Viialasta lähdimme suoraan vanhempieni luokse. Matkat sujuivat ihanan helposti! Tässä vaiheessa voinkin kertoa, että viime viikon perjantaina olimme autokaupoilla. ;-) Uudessa autossamme ei ole vielä koiraverkkoa, joten Nipsu otti tilanteesta kaiken hyödyn irti ja nosti välillä takakontista etutassut takaistuinten selkänojalle ja katseli maailmaa vähän ylempää. Tämä ei kuitenkaan ollut sallittua ja Nipsu tajusikin sitten palata takaisin takakontin puolelle.

Eilen sunnuntai-iltana olimme taas agilitytreeneissä ja kyllä oli kivaa! Treenasimme tällä kertaa uutena juttuna keppien välissä pujottelua ja viime kerralla opittuja taitoja.

Tänään olimme illalla kahden tunnin metsälenkillä erittäin vetisessä maastossa. Olisi ollut ehkä parempi ottaa kumisaappaat, sillä polut olivat välillä aivan lammikoita. Olin siis vaelluskengillä liikenteessä ja silti pääsivät sukat kastumaan! Pidän kyllä sadekelistä, kunhan on oikeat varusteet matkassa. Ensi kerralla siis fiksummin kumpparit jalkaan.

Huomenna taas pitkä päivä koulussa, mutta onneksi pääsen autolla liikenteeseen, eikä kotimatkoihin menee kovin kauaa. :-)

- Mirjami