Vaikka Nipsu onkin sairautensa vuoksi "eläkkeellä" kaikista tavoitteellisista treenaamisista, ei se suinkaan tarkoita, että arkielomme olisi tylsää ja virikkeetöntä. Päinvastoin. Pentuajan agilitytreeneissä opitut käskyt löytävät paikkansa myös metsässä. Meidän lyhyeksi jääneen agilityuran paras ja hauskin "treenikenttä" onkin ollut lähimetsä.
Nipsun mielestä helpoin tapa ansaita nami on hypätä kiven päälle. Mikäli lenkin aikana Nipsua ei näy, niin todennäköisesti se seisoo jonkin kiven järkäleen päällä. Siinä sitten onkin etsimistä, kun välillä se kiven järkäle ei ole polun vieressä, vaan Nipsun nappisilmät saattavat tapittaa jostain kuusten lomasta metrin korkeudelta.
Puiden ympäri kiertäminen onnistuu vauhdikkaasti.
Nipsun ylpeydenaihe on "kontaktiesteelle" nousu, eli tässä tapauksessa etutassujen nosto puupölkylle.
Metsäkirkko tarjoaa hyvät hyppyesteet.
Nipsun touhutessa metsässä Aino lähinnä keskittyy Nipsun silmälläpitoon...
... sekä tietysti kaikennäköiseen hömpöttelyyn.
Molemmilla koirilla on omat ilonaiheensa metsässä.
Tämä tarjoaakin minulle tuplaten iloa, kun seurailen niiden touhuja.
- Mirjami ja koirat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti