lauantai 9. kesäkuuta 2012

Leirielämää ja pentutreffit

Nipsu on nyt päässyt ensimmäistä kertaa veneajelulle! Keskiviikkoiltana vanhempani toivat meidät Ikaalisten ja Ylöjärven rajalle Luhalahden rantaan. Nipsu oli voinut vähän pahoin ja oksentanut pari kertaa. Ilmeisesti lehtien syönti vanhempieni pihaa reunustavasta puskasta ei kannattanut... :-) En kuitenkaan huolestunut turhasta, sillä ruoka kuitenkin maistui. Oksennusrumbasta päästyämme puimme pelastusliivit päälle (molemmille tietenkin) ja lähdimme veneellä kohti Rahko-saarta. Nipsu ihmetteli ensin vähän veneessä - olihan siellä uusia juttuja paljon. Nipsu ei kuitenkaan pelännyt ollenkaan perämoottorin ääntä, mikä oli tosi hieno juttu! Saaressa oli keskiviikkoiltana vain johtajat. Tämä oli hyvä, sillä näin Nipsu pääsi tutustumaan ympäristöön ennen laumaa kirkuvia lapsosia. :-) Kaikkihan eivät tietenkään siitä pitäneet, että koira tuli mukaan. Ymmärrän täysin, etteivät allergiset ihmiset ole koirista innoissaan, mutta luulenpa vain, että siellä ulkoilmassa koirapöly ja karvat ovat vain pieni haitta, kun verrataan esimerkiksi siitepölyyn, ampiaisiin ynnä muihin. Pysyimme kuitenkin kaukana allergisista ja olin tietysti etukäteen kysynyt, käykö koiran mukaanotto. :-)
Teltan pystytyksen jälkeen alkoikin sitten saareen tutustuminen. Tällöin Nipsu vielä pysyi hyvin lähistölläni. Onneksi paikkana tosiaan oli se pienehkö saari, eikä eksymisen vaaraa ollut. Ensimmäinen yö oli kylmä! Lisäksi ensimmäinen leiriyö on aina hankala, kun luonnon äänet kuuluvat niin kirkkaasti. Olin ottanut Nipsulle lämpimän pedin, mutta siinä hän ei kauaa viihtynyt. Jossain vaiheessa rupesin itse palelemaan niin paljon, että otin Nipsun lämpöpatterikseni makuupussiin. Aamuruuan laitoin Nipsulle ulos ja raukkaparka aivan paleli syödessään. Jätin Nipsun sitten vielä nukkumaan lämpöiseen telttaan ja lähdin itse vastaanottamaan leiriläisiä. Nipsu oli muutenkin jäähyllä ja päiväunilla aina tunnin pari kerrallaan. Kyllä huomasi, että ulkoilma väsytti pikkuista. Aina väsyneenä Nipsu rupesi tekemään hölmöyksiä (kerran pureskeli yhden lapsen reppua ja toisella kertaa alkoi syödä erään tytön saapasta, joka oli vielä tällä tytöllä jalassa!). Vähän aikaa Nipsu vastusteli teltassa yksinjäämistä, mutta näki sitten parhaaksi ottaa pienet tirsat. Nipsu viihtyi lasten joukossa hyvin! Meitä oli yhteensä parhaimmillaan 50-60 henkilöä, joista suurin osa oli lapsia. Yksi huono puoli tässä oli se, että Nipsu ei sitten enää totellut pilliä - pilliin vihellettyäni oli paikalla vielä monta rapsuttajaa, eikä Nipsukaan kyllä rapsutuksista kieltäydy. Yritin huudella aina lapsille, että jättäisivät Nipsun huomiotta, kun olen viheltänyt. Ymmärrän kyllä, että se voi olla vaikeaa, kun kyseessä on vielä tuollainen nuori koiranpentu. :-) Nipsu siis huiteli ties missä ja nautti suuresti, kun pääsi olemaan metsässä ja veden äärellä. Pitää kuitenkin täällä kotona taas treenata metsässä olemista, ettei Nipsu ota aivan tavaksi lähteä näköetäisyyttä kauemmaksi. Toinen telttayömme oli myös kylmähkö. Nipsu painautui aivan kiinni makuupussiini ja meni kippuralle. Otinkin Nipsun muutaman kerran taas makuupussiin, kun ajattelin toisen olevan niin kylmissään. En kuitenkaan tiedä, kuinka hyvin tuon ikäinen koiranpentu kestää kylmyyttä. En halunnut sitä ruveta testaamaan, joten päätin ennakoida ja vähän lämmittää Nipsua. :-)




 Nipsu vahtimassa meidän telttaamme. :-)

Eilen lauantaina meillä olikin sitten taas jännittävä päivä, kun kokoonnuimme koko Taikan ensimmäisen pentueen perheiden kanssa kasvattajien eli Hannan ja Jarnon luo Ylöjärvelle. Siellä oli kyllä vauhti päällä! Kuulimme mielenkiintoisen luennon Johtajuudesta. Tämän lisäksi ohjelmassa oli syömistä ja näyttelykoulutusta. Tietysti myös koirat järjestivät omaa toimintaa painimalla ja kaivamalla maata. Nipsu oli heti haastamassa kaikkia tappeluun ja pari kertaa pitikin mennä erottamaan tappelupukareita. Leikkitappeluitakin tietysti oli, mutta Nipsulla on yleensä niin tosi kyseessä ja tuntuipa siskoilla ja veljilläkin olevan sitä taistelutahtoa, että parhaaksi näin mennä väliin muutaman kerran.
Muutamista pienistä tappeluista huolimatta meillä oli kyllä aivan ihana päivä! Kyllä Hanna ja Jarno ovat valinneet pentujen perheet hyvin, kun kaikki tuntuivat niin mukavilta ja kaikki olivat vieläpä paikalla! Jaoimme kokemuksia ja kerroimme toisillemme koulutusvinkkejä. Tyttöpennuista huomasi, että Nipsu ja Olga ovat samanlaisia rakenteeltaan (sekotinkin ne pari kertaa, kun en nähnyt nenänpäätä!). Pojat olivat tietysti tanakampia. Nipsu ja Olga taisivat olla myös ainoat, joilla oli miltei pelkkää aikuiskarvaa, eikä pörröistä pentukarvaa enää ollenkaan. Huomasimme myös, että minä ja Kalle olemme ainoat, joille tämä pentu on ensimmäinen oma koira. Taisi siellä joku muukin käden nostaa, mutta silti perheessä oli jollain ollut oma koira jo aiemmin. Onneksi olemme keränneet runsaasti tietoa ja osanneet ehkä käyttääkin sitä oikein. Meillä on mielestäni sujunut tämä koiraelämä tähän asti todella hyvin. Siitä tietysti kiitokset kuuluvat myös kasvattajille, joilta olemme kysyneet heti, kun joku asia koulutuksessa tai muussa koiran elämässä on mietityttänyt. Tollerista haaveileville ihmisille suosittelen lämpimästi Magicfoxia. Pentuja ei nyt ihan lähitulevaisuudessa ole tulossa, mutta muutamien vuosien päästä kylläkin. Kasvattajilta eli Hannalta ja Jarnolta saa pennun lisäksi ihan oikeasti tukea kaikissa asioissa!
Lopuksi vielä tunnelmia pentutreffeiltä kuvien muodossa. :-)


Lempipuuha :-)

Tappelua kuopasta, kuopassa :-)

Tästä on kyllä vaikea tunnistaa, kuka on kukin. :-)

Tasapainoilua kivikasan päällä.

Kuinka vaikea on ottaa yhteispotrettia koirista, jotka juoksevat heti eri suuntiin? :-D 

Ihana kasa ihania koiria!

Lisää kuvia tuonnempana!

Sellainen unohtui vielä mainita, että Nipsu menee huomisiltana ensimmäistä kertaa hoitoon! Hoitopaikkana tietysti äiskän ja Lumo-siskon koti eli Rapsuttamo (Magicfoxin kasvattajien koirahoitola). Nipsu viipyy hoidossa maanantaista torstaihin, kun me olemme Venäjän reissulla. Katsotaan, kuinka siskonsa kanssa leikkimisestä väsähtänyt koira sieltä tulee kotiin. :-)

- Mirjami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti