Perjantai oli Nipsulla lepopäivä, sillä perjantai-iltana alkoivat jo uudet seikkailut. Kalle lähti viemään meitä kuuden maissa Hervannan Hukkien kesäleirille Kuruun. Siellä oli vähän vähemmän väkeä kuin viimeviikkoisella Hämeenkyrön Hälläpyörien kesäleirillä. Yhteensä partiolaisia oli reilu 30 eli kyllähän sielläkin oli vilskettä! Pystytimme taas oman teltan, jossa Nipsu viihtyy tosi hyvin. Leirillä oli mukana myös vuoden vanha Lumi-koira. Tytöt eivät oikein päässeet samalle aaltopituudelle. Nipsu malttoi hetken olla paikoillaan, kun tutustuivat Lumiin ja sitten alkoi hyppy-pomppu-riehuminen ja leikkiinkutsu. Lumi ei kuitenkaan leikkiin lähtenyt ja tässä vaiheessa vähän etäännytin Nipsua Lumista. Nipsu oppi kuitenkin nopeasti, että tämä koira ei innostukaan leikistä, eikä lopulta kiinnittänyt Lumiin paljoakaan huomiota. Leiripaikka oli siinä mielessä huono, että vieressä meni mökkitie. Tiellä ei kuitenkaan kulkenut paljon autoja, mutta sen verran kuitenkin, etten uskaltanut pitää Nipsua juurikaan vapaana. Onneksi mukana oli 10 metrin kenttähihna ja Nipsu sai enemmän vapautta. Leiripaikan vieressä oli Näsijärvi, jonka rannalla kävimmekin monta kertaa. Nyt Nipsu kastoi jo mahaan asti. Kyllähän se varmaan lähtee heti uimaan, kun ihmisetkin menevät. Nyt menee veteen leikkimään ja hakemaan keppejä. Ensimmäinen yö sujui ongelmitta. Nipsu oli partiotouhuissa aina välillä mukana ja välillä sitten meni telttaan huilaamaan. Muut ihmiset ihmettelivät taas, että miten se siellä pysyy ja viihtyy. Eipä ole tähän mennessä ollut mitään ongelmaa. Nipsu tajuaa itsekin jäädessään yksin, että nyt voisi vähän nukkua. Itse kun ei vielä malta mennä nukkumaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Vähän kyllä ihmettelin, että miten Nipsu pystyi pysymään rauhallisena, vaikka joukko pieniä partiolaisia juoksi ja kiljui leikkiessään aivan vieressä. Välillä meinasi lähteä jahtaamaan, mutta tyytyi sitten juurakoiden pureskeluun kehotuksestani. Partiolaiset tietysti myös huutavat aina, eivätkä taputa (esim. iltanuotiolla tai kiitoksena ruuanlaitosta emännille) - tästäkään Nipsu ei hätkähtänyt ollenkaan. Lapsiakaan ei taida ruveta pelkäämään tai vieroksumaan ikinä, kun on saanut nyt niin paljon lapsikavereita. :-) Toisena leiriyönä alkoikin jo illalla sataa ja ukkostaa. Minä sitten ukkospelkoisena yritin psyykata itseni rohkeaksi teltan ulkopuolella, etten tartuta Nipsuun pelkoani. Hetken aikaa panikoituani pystyin rauhoittumaan ja menemään telttaan makuupussiin, vaikka ukkonen jyrisi ihan leiripaikan päällä. Nipsu vähän kuunteli, että mitäs meteliä se on ja katsoi vielä, että miten minä tähän suhtaudun. Siinä sitten haukottelin sekä olin aivan normaalisti ja Nipsu jatkoi uniaan. Nipsu tartutti minuun rohkeutensa ukkosta kohtaan, enkä minäkään enää pelkää jyrinää. :-)
Vauhdikas kuvattava matkalla kohti sudenpentujen ja johtajien puolijoukkuetelttoja. Suussa tietysti puupala!
Saavuimme muutama tunti sitten kotiin leiriltä ja hyvin maittaa uni tyttöselle! Nipsu kuitenkin tuoksuu aivan pihkalta, kun jyrsi niin paljon tuoreita kantoja, jotka olivat tietysti aivan pihkassa. Nyt Nipsukin on sitten ihan pihkassa! Pitää harjata sekä pestä ja vielä sen jälkeen katsoa, pitääkö saksia joitain pihkakohtia pois. Huomasin myös, että Nipsua oli pistänyt hyttynen aivan silmäkulmaan. Kohta oli normaalin pistokohdan näköinen eikä ainakaan vielä ole näyttänyt kutiavalta. Toivottavasti ei rupeakkaan kutittamaan!
Huomenna menemme Herwoodin Hauvojen pentukurssille. Olen ilmoittautunut sinne aikoja sitten ja ajatuksenani oli käydä ensin Riikka Eskurin Hauskan koirakoulun alkeistokokurssi, joka on torstaisin, mutta nyt tuli tilaisuus HerHauvojen kurssille. Meillä on siis kaksi kertaa viikossa nyt Nipsun kanssa koulua. :-) Huomenna alkaa myös minun kesätyöni ja Nipsu joutuu olemaan vähän kauemman aikaa yksin kotona. Eiköhän sekin kuitenkin luonnistu. :-)
- Mirjami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti