Kyllä koirat ovat varsin mainioita retkiseuralaisia! Varsinkin, jos on eväitä mukana. Sitten saa varmasti kavereita! Nipsu kyllä tietää, että minun evääni ovat minun ja sille on omat namit mukana. Silti se joka kerta katselee loppuun asti, kun eväsleipäni syön. Aino on täysin tyytyväinen siihen, että saa hetken levähtää ja aina välillä etsiä ruohikosta omia namejaan.
Allaoleva kuvakin sen näyttää: "Saisinko palasen eväsleivästäsi?".
Retken metsäosuuden jälkeen suuntasimme lähipuistoon, jossa saimme tehokasta ohitusharjoitusta Ainolle. Istuskelimme koirapuiston lähettyvillä. Aino sai katsella koirapuistossa olevaa koiria ja puistossa liikkuvia koiria. Loppua kohden käytös jälleen kerran alkoi rauhoittua, meni Aino jopa maahankin makaamaan, eikä välittänyt enää lähellä olevista koirista. Jes, se oli superonnistuminen!
Opintoni ovat jälleen alkaneet ja blogin päivitystahtikin alkaa varmaan hiljalleen hiipua. Kuvia kuitenkin yritän edelleen ehtiä ja muistaa ottaa ahkerasti, niitä on ihana myöhemmin katsella ja muistella hauskoja hetkiä.
- Mirjami, Nipsu ja Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti