tiistai 29. huhtikuuta 2014

Suuresta rakkaudesta koiria kohtaan...

Huhuja on liikkunut Nipsun sairastelusta laitettuani tiedon sairastumisesta tollerit.fi-sivuston autoimmuunisairauslistalle. Tällä päivityksellä vahvistan huhut tosiksi ja kerron asiat pelkistetysti omasta näkökulmastani, rehellisesti.

Nipsu sairastui kovasti Tapaninpäivänä 2012. Lähdimme Tuhatjalkaan, jossa todettiin selvät oireet. Niskajäykkyys, kovat kivut. Diagnoosina kortikosteroidille reagoiva steriili aivokalvontulehdus. Koiraihmisille tutummin, A/M. Kortisonihoito auttoi, vaikka meidän vaikeudet vasta alkoivat. Nipsu ei suostunut kävelemään muutamia satoja metrejä pidemmälle, lenkkejä emme voineet tehdä, kortisoni lisäsi Nipsulla pissaamista aivan valtavasti.

Kortisonikuurin lopetuksen jälkeen kaikki oli muutamia kuukausia normaalisti. Syksyllä 2013 erään tiistaipäivän aikana Nipsun sairaus oli uusinut. Muutamassa tunnissa, kun olimme olleet koulussa, Nipsu muuttui jälleen kankeaksi, flegmaattiseksi koiraksi. Tällä kertaa mukana oli kova kuume. Jälleen kortisonihoito auttoi.

Toisen sairastumiskerran jälkeen Nipsu taantui, kuihtui ja oli surullista katsottavaa. Pelkäsin, että Nipsu kuolee millä hetkellä hyvänsä. Tällöin aloimme ottamaan Nipsun myös sänkyyn nukkumaan. Tuntui, ettemme  voi tietää, mikä päivä ja mikä yö ovat Nipsun viimeiset. Halusimme tarjota koirallemme onnellisen elämän loppuun asti, tuli se loppu sitten milloin tahansa.

Paino putoaa rinnalta, kun voin kertoa julkisesti koiraystävilleni asiasta. Olen jättänyt kertomatta asiasta, sillä niin minun on pyydetty tekevän. Sairastuminen oli valitettavaa. Koiran sairastuminen vaikuttaa moneen ihmiseen, eniten siihen koiran omaan ihmiseen. Tämän tekstin toivon tuovan tukea mahdollisesti nyt tai tulevaisuudessa saman asian kanssa painiville koiraihmisille.

Nipsun tulevaisuus on tällä hetkellä valoisa. Aino on tehnyt Nipsun pirteämmäksi, kuin mitä se on ikinä ennen ollut. Tytöt juoksevat yhdessä pitkin peltoja ja metsiä, makaavat sängyssä väsyneinä vierekkäin ja jaksavat painia keskenään vaikka kuinka kauan.

Toivon, että huhupuheet loppuisivat. Asiasta voi kysyä minulta suoraan, mikäli kysyttävää vielä ilmenee.

Nauttikaa koiristanne, niiden tarjoamasta ilosta ja rajattomasta rakkaudesta!

- Mirjami


13 kommenttia:

  1. Hurjan kuuloista :( Onneksi Nipsun vointi on tällä hetkellä parempi ja uusi ystävä pitää kiireisenä :)
    Tsemppiä teille jatkoon ja toivottavasti oireet pysyvät loitolla ja Nipsu saa elellä huoletonta koiran elämää!
    -Virpi & pojat-

    VastaaPoista
  2. Kitos paljon! Aino on kyllä ollut varsinainen piristysruiske Nipsun elämässä. :)

    VastaaPoista
  3. Hieman ihmetyttää, kun tätä blogiasi lukee, miten yhdelle henkilölle sattuu noin sairaita ja ongelmaisia koiria. Olisikohan kasvatusolosuhteillasi ja/tai kasvatusmetodeissasi jotain korjattavaa....?

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Asioihin kannattaa perehtyä ennen kommentointia. Sen verran voin tiivistää, että Aino oli remmiräyhä heti kun meille saapui, johtuen puutteellisesta sosiaalistamisesta kasvattajan luona (oli meille tullessaan 4kk ikäinen).

    Nipsu taas on novascotiannoutaja, jonka tautiperintöön A/M todennäköisesti kuuluu. Mikäli osaat sanoa vinkkejä, kuinka perinnöllisen sairauden puhkeaminen saadaan vältettyä niin eläinlääketiede olisi sinulle suuresti kiitollinen.

    Blogini kertoo arjen hyvistä ja huonoista hetkistä. Mikäli haluat onnellisia ja kivoja tarinoita, niitä löytyy todennäköisesti vain satukirjosta. :)

    VastaaPoista
  5. Olenhan juuri perehtynyt asioihin niin hyvin kuin blogisi perusteella voi... Miksi ihmeessä ostat tai siis otat sijoituskoiran, jos tiedät sen olevan "yli-ikäinen" ja jo ongelmainen?? Etkö ota selville kasvattajasta ja kasvatusolosuhteista ennen ostoa? A/M tautien perinnöllisyyttä kukaan ei tiedä ja onko siellä ollut tietoa vanhempien aikaisemmasta perinnöstä? Miksi ihmeessä kehut yhtä ongelmakoirakouluttajaa ja kuitenkin vaihdat sen pian toiseen kouluttajaa ja sitten kehut sitä. Siinä välissä kyselet ohjeita myös muualta, jotenkin tuntuu että olet vähän hukassa näiden koirien kanssa....

    VastaaPoista
  6. Blogiasi on ollut ilo lukea! Onneksi olet vihdoin saanut raskaan taakan harteiltasi ja pystyt kertomaan sairaudesta avoimesti. Koirapiireissä valitettavasti usein joutuu törmäämään ilkeisiin ja selän takana pahaa puhuviin ihmisiin, joten parashan on aina itse katkaista juoruilta siivet. Tollereiden sairauksien salailuun ei olisi varaa, sillä geeniperimä on muutenkin valitettavan kapea eikä yhtään täysin tervettä linjaa rodusta taida löytyäkään... Sen vuoksi onkin hirmu kunnioitettavaa, että vihdoin annoit tiedon julki rotujärjestölle!

    Paljon tsemppiä ja iloisia hetkiä koiratouhujen parissa! Toivottavasti oireet pysyvät jatkossa poissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Tässä vaiheessa tätä soppaa on kyllä kaikki tsemppiviestit tervetulleita. :)

      Poista
  7. Kiitos avoimuudesta sekä voimia ja kaikkea hyvää jatkoon!

    VastaaPoista
  8. Nipsun ja nyt Ainonkin elämää läheltä seuranneena voin todeta,että Mirjami oikeasti rakastaa koiriaan;hoivaa,huoltaa ja kasvattaa, Nipsun sairaus on tuottanut paljon huolia,pelkoja,eläinlääkärikäyntejä jne. ja Mirjami on joutunut luopumaan sen kanssa hyvin alkaneesta näyttely- ja tottelevaisuusharrastuksesta. Meille muillekin Nippis on kovasti rakas ja toivomme,että se saisi olla terveenä. Aino on mitä valloittavin pakkaus myös ja sillähän on vasta alkutaipale elämästään menossa. Tervetuloa mummolaan, Murri-dalmis odottaa Teitä kaikkia!

    VastaaPoista
  9. Varmasti moni blogiasi lukenut on viime päivinä nostanut virtuaalisesti hattuaan sinulle! Joskus sitä suurinta rohkeuttaa vaatii avoimuus & asioista rehellisesti kertominen :) Iso taakka on varmasti nostettu harteiltasi, vaikkakin toisenlaista taakkaa sinne yritetään kovasti sysätä... Muista vain ettet ole yksin tämän show keskellä :) Sympatiaa ja vertaistukea löytyy enemmän kuin uskotkaan.

    Tsemppiä ja aurinkoista kevättä teidän laumalle :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos paljon! Tässä tilanteessa kyllä sympatia ja tuki auttaa valtavasti! Ei voi muuta kuin kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat tsemppiviestejä laittaneet! Kiitos!

    VastaaPoista