Vauhdikas viikonloppu

Aloitimme Nipsun kanssa viikonlopun vieton lauantaina pentuagilityssä. Teimme tällä kertaa todella vaikeaa rataa. Ei siinä ollut kuin kolme estettä, mutta ohjaajalle se oli erittäin vaikea. Itse olin koko ajan väärällä puolella tai ohjasin väärällä kädellä. Me ohjaajat emme saaneet kovinkaan paljoa opastusta tähän omaan ohjaamiseen ja tietysti koira oli vapaana radalla samaan aikaan, kun kouluttaja opasti. Siinä oli vaikea keskittyä, kun yritti samalla pitää koiraa jotenkin hallinnassa ja opetella uusia askeleita. Nipsusta kaikki oli kuitenkin hauskaa. Meni omia menojaan välillä esteisiin, mutta tuli kyllä luokseni kutsuttaessa. Agilitystä lähdimme suoraan Nipsun Taika- äitin ja Lumo- siskon luo. Otin tytöt kyytiin ja lähdimme vanhempieni luokse. Koirat olivat mukanani viikonlopun, kun Hanna ja Jarno olivat viikonloppureissussa. Vein heti ensimmäiseksi kaikki kolme koiraa läheiselle pellolle päästämään suurimmat höyryt pois. Se olikin hyvä idea, sillä vanhempieni luokse päästyämme koirat rauhottuivat heti syömään kaikki omaa luutaan. Lauantai-ilta menikin koirilta pääosin nukkuessa. Tämä oli ihmeellistä, sillä yleensä riehakasta menoa on kestänyt vaikka kuinka kauan tyttöjen tavatessa toisensa. Ensimmäisenä yönä sain heti sänkyyn vieruskavereiksi kolme karvaista kerää. Lämmin tuli! Sunnuntaiaamuna lähdimme vanhempieni kanssa ulkoiluttamaan koiria pienen kävelymatkan päähän järven rantaan, jossa koirat saivat juoksennella vapaana ja pureskella keppejä. Sunnuntaipäivänä meillä oli hauskaa tekemistä tiedossa: lenkki kahden dalmatialaisen, Murrin ja Narskun kanssa. Kävimme kävelemässä järven jäällä, jossa viisi koiraa juoksivat ja temmelsivät. Murria kyllä kiinnosti Lumo-tytön tuoksut vähän liikaakin välillä, sillä Lumolla oli jokusia viikkoja sitten loppunut juoksut.

Punaturkit vasemmalta oikealle: Lumo, Nipsu ja Taika (hännistä ja kaulapannoista päätellen), täplikkäät: vasemmalla Narsku ja valjaissa Murri 

Tunnelma oli väsähtänyttä lenkin jälkeen!

Palautin tytöt kotiinsa vasta maanantaina. Meillä oli maanantai-iltana agility sisarusporukalla ja oli mielenkiintoista huomata, miten viikonlopun vietto vaikutti koiriin. Nipsu jaksoi keskittyä erinomaisesti, vaikka yleensä aloittaa kauhean itkukonsertin, kun ei pääse leikkimään Lumon kanssa tai moikkaamaan Hannaa. Nipsu taisi kerran karata Lumon luo. Lumon keskittyminen meinasi välillä herpaantua ja juoksikin muutamia kertoja minun ja Nipsun luokse, mitä ei juurikaan ennen ole tehnyt. Temppuun vaikutti kanssa tyttöjen läsnäolo: hajut olisivat kiinnostaneet enemmän kuin esteet.

Nipsun sisälle pissailusta vielä. Pissailut ovat nyt loppuneet, onneksi. Pissassa ei kasvanut mikrobeja eli luulemme pissailun olevan juoksuihin liittyvää käytöstä. Vielä ei ole juoksuista muita merkkejä näkynyt.

Huomenna menemme viemään joulutervehdyksen Pontus-kultsun luo ja ylihuomenna lähdemme joulunviettoon maalle.

Tunnelmallista Joulua kaikille!

- Mirjami