Hiljaiseloa

Hei!

Blogissa meneillään ollut hiljaiselo jatkuu valitettavasti vielä toistaiseksi. Arkitohinat, opinnot ja sairastelut vievät aikaa ja energiaa niin, ettei blogille ole jäänyt aikaa. Samasta syystä poistuin myös Facebookista. Kuulumisia on kuitenkin aina mukava vaihdella, joten laittakaahan koiraihmiset ja muut lukijat sähköpostia, sitä kautta meidät tavoittaa. :-) Meille saa myös aina tulla käymään, varsinkin nyt, kun omassa kodissamme on pieni aidattu pihamaa.

Loppuun Nipsun syksyn tunnelmia kuvamuodossa.

Syysterveisin,
Mirjami ja Nipsu

P.S. Sähköpostiosoitteeni on muotoa etunimi.sukunimi@gmail.com

Haaste vastaanotettu!

Sain haasteen Noutaja Valo -blogilta koskien kesää 2013. Haasteessa tehdään päivitys, jossa esitellään kesän tapahtumia seitsemän kuvan avulla. Sen jälkeen haastetaan uudet blogit.

Nipsun kesään on kuulunut...

... herkuttelua marjapuskissa, karviaisen marjat ovat Nipsun suosikkeja!

... uusien ihanien lelujen rikkomista!

... uusien ihanien lelujen halaamista ennen kuin ne on saatu rikki!

... lenkkeilyä ja maastoutumista metsäjärven rantaan!

... Yyterin rannalla makoilemista, uimista ja naposteluporkkanoiden napostelua!

... keppien järsimistä partioleirin iltanuotiolla!

... uudesta kodista nauttimista ja sylissäoloa!

Kiitos haasteesta, oli mukava muistella kesää näin kuvien merkeissä!

Seuraavaksi haastan yhden blogin: Vilppu Villiviikarin seikkailut!

Syysterveisin,

Mirjami ja Nipsu

Riistaa ja temppuja

Hei, pitkästä aikaa!

Syysarki on taas lähtenyt käyntiin. Näin parin viikon kouluelämän jälkeen rupean löytämään arjesta aikaa tehdä toiselle sijalle jääneitä asioita, kuten päivittämään tätä blogia. Luvassa on kuitenkin hauskoja kuvia ja kenties videoitakin. Ensin pitänee kertoa aurinkoisia syyspäiviämme varjostanut asia.

Nipsu aloitti meillä viime viikolla mattojen pesutalkoot. Pissasi vuorotellen jokaiselle matollemme öisin. Lisäksi lyhyellä, vartin kestävällä pissatuslenkillä, Nipsu kyykkäsi pissalle 12 kertaa. Soitin Hakametsän eläinlääkärille ja sain viime viikon perjantaille eläinlääkäriajan. Perjantaipäivällä oli luvassa haastava osuus: pissanäytteen otto. Seurasin Nipsua ja sain viidestä eri kyykkäyskerrasta pissat: yhteensä purkkiin tuli noin ruokalusikallinen tummaa, sakkaista pissaa. Ei hyvä juttu! Eläinlääkärin pika-arvio oli joko VTI tai emätintulehdus. Perjantai-iltana ell soitti, että pissassa on verta ja leukosyyttejä, tulehduksen merkit. Lisäksi mukana oli ollut pieni kivi. Tätä jäimme kummastelemaan, mutta antibioottihoito sai kuitenkin jatkua. Viikonloppuna Nipsu pissasi vielä kerran yhdelle matolle (se ainoa matto, joka olikin jäänyt pesemättä..). Tänään ell vielä soittelee herkkyysmäärityksen tuloksista, eli onko Nipsun saama antibiootti tehokas virtsassa kasvavaa bakteeria vastaan. Toivottavasti tämä jokapaikkaan pissailu kohta saataisiin päätökseen! Vakavammasta vaivasta ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole kyse, mutta kyllä voin kertoa, että omistajan hermoja on taas koeteltu. :-) Tulipahan pestyä kuitenkin kaikki matot!


Allaolevissa kuvissa näkyy riistavietin harjoittelua kaupunkilaisittain. Kuukausi pari sitten löysin automme vierestä kuolleen räkättirastaan ja vein sen pakkaseen. Nyt otimme linnun esiin ja Nipsu sai tutustua siihen.

Videon kanssa oli ongelmia, mutta yritän saada sen ladattua parin päivän sisään blogiin!

Mukavaa syksynjatkoa!

- Mirjami

Paluu metsästä kaupunkiin

Hei!

Kuten otsikkokin jo vihjaisee, niin olen viettänyt viimeisen miltei kaksi viikkoa metsässä Evolla. Siellä olin Ilves 13 -partioleirillä. Mahtava leiri ja mahtavat työtoverit leirisairaalassa! Nipsu ei tällä kertaa saanut tulla mukaan, vaan oli kotikoirana. Ilo oli suuri, kun pääsin eilen takaisin kotiin rakkaiden luo. Tässäpä tulee kuvakooste meidän kesästä. Hiljaiseloa olemme vietelleet blogissa, mutta kaikkea olemme oikeasti tehneet.

Iltanuotiolla Rahkossa, Hämeenkyrön Hälläpyörien kesäleirillä. Takana olevasta puupinosta Nipsu haki aina lisää ajanvietettä itselleen. Omatoiminen koissu!

Uusi oma piha ja uudet kivat lelut!

Ensimmäinen koiravieras, Ilona -kultsupentu. 

Pitkän metsälenkin ensimmäinen taukopaikka ja luoksekutsu. 

Väsynyt koira pitkän lenkin jälkeen. 

 Yyterissä rannalla.

Yyterissä, Nipsu vahtii uimareita.

Meillä on ollut tähän asti aivan ihana ja toiminnantäyteinen kesä. Vielä kesäkelit onneksi jatkuvat! Nyt pihalle Nipsun kanssa. 

Rauhallista sunnuntaipäivää!

- Mirjami

1,5 pistettä vajaa ALO1!

Tämäkin ilta meni tokoillessa: tulokseksi tuli ALO2 (158,5 pistettä). Suorituksemme huomioon ottaen pisteet olivat loistavat. Tein suuren virheen jättäessäni namipalkan Nipsun lempihäkin päälle Tamskin koiratallilla, jossa kisat olivat. Tietysti moni liikkeistä lähti niin, että katsekontakti oli suoraan namipalkalle. Siinä sitten harjoiteltiin todella häiriöiden läsnäollessa. ;) Nipsu karkasi kaksi kertaa namipalkkaa kohti! Toisella kerralla pääsi jo ihan häkin viereen. Tuli onneksi molemmilla kerroilla luokseni takaisin. Kehässä oli hyvä vire, mutta harmi, että suuri osa energiasta kului sen namipalkan tuijotteluun. Karkailut vähensivät pisteitä, mutta itse suoritukset olivat mielestäni hyviä. Saimme seuraamiseen hyviä vinkkejä, jotka nostivat jo seuraavan seuruuliikkeen pisteitä! Vaikka meillä jo yksi ALO1 on kisakirjassa, niin olemme menossa vielä ainakin kahteen alokasluokan kokeeseen. Sieltä jos saisimme napattua ne kaksi ykköstulosta, niin olisin hyvin tyytyväinen ja voisimme hyvällä mielellä siirtyä avoimeen luokkaan!

Muutama huomio vielä suorituksista pisteiden alapuolella.

Tuomarina Tamskin alokasluokan kokeessa 20.6. oli Riitta Räsänen.
1. Luoksepäästävyys 10 x 1 = 10
Meinasi pakitella, kun rupesin höpöttämään tuomarille. Tästä muistutus itselle: keskity koiraan!
2. Paikalla makaaminen 9,5 x 3 = 28,5
Hieno suoritus, vaikka ympärillä levotonta itkua! Sivulle nousi nanosekuntin liian aikaisin. Eli samaan aikaan kun alotin sanan "sivulle"
3. Seuraaminen kytkettynä 7,5 x 2 = 15
Huhhuh mitä menoa.. Mukana tuli välillä, käytin monta kaksoiskäskyä että sain koiran mukaan.
4. Seuraaminen taluttimetta 7 x 4 = 28
Sama juttu kuin edellinen seuraaminen..
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 x 2 = 14
Tässä karkasi, kun lähdettiin liikkeelle, mutta juoksi luokseni käskystä ja lähti seuraamaan. Muuten hyvä suoritus.
6. Luoksetulo 7 x 3 = 21
Tömähti reiteen. Hyvä vauhti.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20
Jes! Otin neuvoista vaarin ja kävelin lyhyin askelin. Hieno suoritus!
8. Estehyppy 7 x 2 = 14
Mitähän tässä kävi.. Mielestäni oli hyvä suoritus. Pisteiden alennus varmaan johtui huonosta hallinnasta, mikä siinä vaiheessa oli tosiaan jo todella huonoa sillä olimme hyvin lähellä namipalkkaa.
9. Kokonaisvaikutus 8 x 1 = 8
Karkailut alensivat pisteitä, ei muuta moitittavaa.
Pistemäärä yht. 158,5 eli ALO2

Tästä suorituksesta opin ehkä eniten eli kannatti käydä kokeessa vaikka ykköstä ei tullutkaan. :) Nyt treeniä niin, että namipalkka kiusaa siellä kehän laidalla, mutta sinne ei mennä kuin käskystä.

Rentouttavaa Juhannusta!
- Mirjami

ALO1-tulos 11.6.2013!

Olimme eilen Nipsun kanssa Tampereella tottelevaisuuskokeessa. Nipsun lenkitys on jäänyt viimeisen viikon ajan vähän vähemmälle, sillä meillä on ollut muuttopuuhat päällä. Tämä toi Nipsuun sopivasti lisää virettä ja kisatunnelmamme oli tällä kertaa aivan täysin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. Kokeessa oli kahdeksan osanottajaa. Tuomarina toimi Jari Salokanto. Näytin heti kokeen alussa Nipsulle, että jätin laukkuun odottamaan lihapullaa ja meetwurstia odottamaan palkinnoksi. Tämä aiheutti Nipsussa sopivasti säpinää ja sainkin treenikaveriksi oikein innokkaan haukun.

Luoksepäästävyys ja paikkamakuu tehtiin kahdessa ryhmässä. Luoksepäästävyydessä Nipsu oli oikein nätisti paikoillaan. Tästä osiosta meidän neljän koirakon ryhmässä kaikki saivat 10 pistettä. Seuraavaksi oli paikkamakuu. Päätin ennen koetta, että nyt ei jännitetä. Tämä tepsi hyvin ja luottavaisin mielin jätin paikkamakuussakin Nipsun riviin. Toteutin Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan mielestäni parasta ohjetta: hymyile koiralle! Nipsu makasi rivissä hymyssä suin ja minäkin seison parin kymmenen metrin päässä hymyssä suin. :-) Nipsun vieressä oli saksanpaimenkoira ja toisella puolella kiharakarvainen noutaja. Kiharakarvainen noutaja oli noussut heti rapsuttamaan korvaansa, kun omistajat lähtivät rivistä. Päästessämme ohjaajien riviin, tämä kiharakarvakoissu nousi heti seisomaan ja liikkui muutaman askeleen. Jäi kuitenkin seisomaan ja pysyi seisomassa koko kaksi minuuttia. Nipsu vilkaisi toista koiraa aluksi, mutta katsoi sitten minua. Pysyin päätöksessäni, enkä alkanut jännittämään, vaan keskityin vaan Nipsuun. Nipsu pysyi hienosti koko 2 minuuttia asennossaan. Paikkamakuusta tuli meille 9 pistettä. Yksi piste meni kuulemma siitä, että Nipsu ei mennyt tarpeeksi nopeasti maahan. Hassu juttu, sillä maahanmenon nopeus on Nipsulla ollut aina hallinnassa! En kuitenkaan ruvennut vänkäämään tuomarille vastaan, vaan kiitin pisteistä. :-)

Seuraavaksi olikin odottelua vuorossa. Nipsu piippaili aika paljon. Tämä oli tietysti seurausta vähemmästä lenkityksestä. Toisaalta se vähempi lenkitys toi kauan kaivattua virettä treeneihin. Pystyn kyllä paremmin hallitsemaan pientä piippausta kuin aivan väsähtänyttä koiraa kehässä. Tämä olkoot siis meille hyvä tasapaino. :-) Olimme toiseksi viimeisiä yksilösuorituksissa. Ennen kehään menoa näytin taas Nipsulle, että laukussa odottaa palkinto. Nipsu pysyi hienosti kontaktissa kehään mentäessä. Seuraaminen kytkettynä alkoi hyvin, mutta Nipsu tipahti taas matkasta. Tällä kertaa tajusin heti antaa kaksoiskäskyn, emmekä menettäneet tästä niin paljoa pisteitä. Tuomarin mukaan ongelmaa oli eniten juoksussa. Pisteitä saimme 7.

Sitten jatkoimme seuraamista, mutta ilman talutinta. Tässä Nipsu pysyi paremmin kontaktissa. Vähän tippumissa oli vielä, mutta pidin äänensävyn korkeana ja iloisena ja sain Nipsun pysymään mukana. Tästä osiosta pisteitä tuli 8,5 eli paljon paremmin kuin taluttimen kanssa seuraamisesta.

Olin aivan täpinöissäni Nipsun hienosta seuraamisesta. Unohdin jopa seuraavan liikkeen alkaessa, että mikäs se olikaan. :-D Kyseessä oli siis maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Voitteko uskoa - tästä tuli 10 pistettä! Innostuimme molemmat tästä vielä enemmän!

Pääsimme sitten luoksetuloon. Yritin valita paikkani niin, että en ole suorassa linjassa kohti Nipsua, vaan vähän vieressä. Tämä sen takia, että Nipsu on tömähtänyt päin aika monesti. Nipsun juoksulinja alkoi hyvin, mutta kaartui kuitenkin päin reittäni. :-D Tömähdys ei ollut niin suuri kuin viimeksi kokeessa. Tuomari tietysti kommentoi tätä ja kerroinkin, että viime kokeessa tömähti kaksi kertaa samalla voimalla päin minua. Pisteitä saimme 8 luoksetulosta.

Seisominen seuraamisen yhteydessä -osiossa Nipsu jälleen tipahteli seuraamisesta. Itseasiassa tipahti juuri silloin seuruusta, kun oli käskysanan vuoro. Sain juuri silloin käskettyä ja pisteitä ei lähtenyt paljoa. Seisominen ilmeisesti onnistui hyvin, kun siitä ei tullut mainintaa. Osiosta tuli 8,5 pistettä.

Estehyppy meinasi mennä plörinäksi, sillä Nipsu oli lähellä hypätä esteen yli ennen liikkeen alkua. Onneksi palasi viereeni. Tein kuitenkin virheen, sillä otin liian lyhyen matkan esteeseen. Tämän vuoksi Nipsu empi lähtöä, mutta ponnisti kyllä sitten hyvin. Teki myös hassusti niin, että kääntyi jo vähän siinä ilmassa. Eli seisoi aivan esteen vieressä. Seisomaan jäi hyvin. Käskystä myös istui sivulle hyvin. Tässä oli ilmeisesti Nipsun vieressä liian pitkä viive, sillä tällä hetkellä piippasi ja meinasi hypätä takaisin esteen yli. Sain tehtyä pienen "kröhöm"-äänen ja pysyi paikallaan. Tuomari mainitsi tästä steppaamisesta, mutta pisteitä se ei vienyt ihan hirveästi. Osiosta tuli 8 pistettä.

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8,5 pistettä.

Tässä vielä yhteenveto pisteistä.

Luoksepäästävyys 10 x 1 = 10
Paikalla makaaminen 9 x 3 = 27
Seuraaminen kytkettynä 7 x 2 = 14
Seuraaminen taluttimetta 8,5 x 4 = 34
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20
Luoksetulo 8 x 3 = 24
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 x 2 = 17
Estehyppy 8 x 2 = 16
Kokonaisvaikutus 8,5 x 1 = 8,5
Pistemäärä yhteensä 170,5

170,5 pistettä toi meille 1. palkinnon (160-200 pistettä), mutta Nipsu oli myös koko ryhmän kolmanneksi paras!

Nipsu nauttii palkintonaminsa suoraan hienosta pokaalistaan!

- Mirjami

Pitihän se arvata!

... että kesäkuumuus, uusi työ ja työpaikka, muutto ja tiukka treenikalenteri eivät ole hyvä yhdistelmä! ;) Tämä viikko on tosiaan muutosten aikaa. Aloitin maanantaina sairaalassa harjoittelun, joten olen ollut illat aivan puhki. Mutta sohvan perukoille ei ole saanut jäädä, sillä meillä on tämän viikon lauantaina tiedossa muutto ja pakkausrumba on nyt vauhdissaan! Nipsu ensin ihmetteli kaikkea pakkaamista ja sitten loukkaantui - luuli varmaan, että me jätetään haukku tänne yksinään. Olen koittanut selittää, että kohtaa koittaa koiruudelle auvoiset ajat, kun saa ihan oman pihan leikkikentäkseen! ;) Muuttomatkaa on peräti parisataa metriä, joten Hervannan sisällä muutetaan. Kutsumme sitten koirakavereita ja muitakin kavereita kyläilemään, kun tavarat saadaan paikoilleen!

Treenikalenteri on myöhästynyt parilla päivällä, mutta äsken otimme sitä kiinni tehotreenillä. Teimme minuutin paikkamakuun, jossa Nipsu oli selkeästi kyllästynyt. Haukotteli vain ja vaihtoi kerran asentoaan. Ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle, eikä ollut siihen aikomustakaan. Tällä kertaa olin luottavaisin mielin, enkä hypistellyt hihnaa tai muutenkaan lietsonut Nipsuun jännitystäni. Seuraamista harjoittelimme pienten harjoitteluiden avulla. Kokeilimme käännöksiä, vauhdin muutoksia ynnä muita liikkeitä. Lopuksi löysin hyvän treenipaikan meille ulko-oven vierestä. Siitä peilaantui kuvamme, jolloin pystyin katsomaan suoraan eteenpäin. Nipsu oli paljon paremmassa kontaktissa kuin silloin, kun katson sitä koko ajan. Saimme tähän tosiaan vinkkiä sunnuntaina Herwoodin Hauvojen tokotreeneissä.

Lauantain möllitokokoe on pakko jättää väliin, sillä meillä on juuri silloin muutto kesken. Päätimme, ettei ole kohteliasta kutsua tupa täyteen muuttoapua ja lähteä itse muualle pariksi tunniksi. :) Seuraava koe on kuitenkin ensi viikolla tiistaina, ettei siihenkään pitkä aika enää ole. Jee!

Nyt takaisin pakkaamaan tavaroita!

- Mirjami

Tottelevaisuutta suunnitelman mukaan, päivä 2

Tänään treenailimme Nekku-koiran kanssa tottelevaisuutta läheisellä hiekkakentällä. Nekku on jo avoimessa luokassa, joten osaa näyttää Nipsulle hyvää esimerkkiä.

Tämän päivän treenailut:

Perusasento

• sivulletulo + odottaminen
• nopea sivulletulo + askelsiirtymät

Seuraaminen

• pitkä seuruu (ilman käskysanaa) ja namia koko matkan ajan

Treenien tavoitteena oli luoda Nipsulle iloinen olotila perusasento-käskyn noudattamisesta ja seuraamisesta. Tämä onnistui varsin hyvin, sillä viimeisillä kerroilla Nipsu hyppäsi perusasentoon häntä heiluen. Perusasennossa odottelua harjoittelimme Nekun suorittaessa vieressä kaukokäskyjä ja noutoa. Noudon aikana Nipsu nousi pari kertaa, mutta maltoin mieleni ja kutsuin koiran vain takaisin vierelle huomioimatta juurikaan nousua. Positiivisin menetelmin edetään, "Tie tottelevaisuusvalioksi"-kirjankin mukaisesti. Kirja saapui tänään ja olen sitä nyt selaillut. Huomenna aion paneutua siiihen kunnolla, jotta viikonlopun lepotauon jälkeen pääsemme taas ensi viikolla treenailemaan.

- Mirjami

Kesäpäivän viettoa

Otin kerrankin viisaampien neuvoista vaarin ja laadin meille tokosta treenisuunnitelman. Olen monta kertaa yrittänyt ylläpitää suunnitelmaa, mutta huonolla menestyksellä. Luulisin, että tämän suunnitelman käytännön toteutus kestää ainakin viikon, eli tämän kesälomaviikkoni ajan. :-D

Tänään olimme Näyttelijänpuistossa treenailemassa keskiviikon tokosuunnitelman mukaisesti.

Perusasento

• sivulletulo + nopea palkka ja vapautus
  

Seuraaminen

• ensimmäisen askeleen palkka perusasennosta
• seuruuympyrä ilman perusasentoa loppuasentoon
  

Nouto

• pitoharjoitus
• iskuharjoitus

Jokaista kohtaa toistimme 2-5 kertaa ja sitten vaihdoimme aihetta, tai pidimme tauon. Löysin eilen DogSports-sivustolta Noudon opetus-artikkelin, joka totisesti mullisti meidän noutoharjoittelut. Ennen olen tuskaillut, että Nipsu ei osaa tuoda kapulaa tai mitään minulle eikä juurikaan kanna tavaroita. Luettuani artikkelin sain yksityiskohtaiset ohjeet noudon eri vaiheisiin ja niitä aion Nipsun kanssa harjoitella. Palkkana käytetään lelua, joka toimiikin tässä paremmin, sillä namipalkasta Nipsu on vain rauhoittunut noutoharjoituksissa.

Yhteenvetona treeneistämme voin sanoa, että liikkeet sujuivat hyvin (loppua kohti aina paremmin), vaikka nurmikenttä oli täynnä hajuja ja sää oli kuuma. Emme ole juurikaan nurmikentällä treenailleet (ennen viime kisoja), joten hyvä ottaa erilaisia alustoja harjoittelupaikoiksi.

Pitoharjoitukset sujuivat kapulalla hyvin. Nipsu on vielä vähän hämmästynyt tästä treenitaktiikan vaihtamisesta, mutta lelupalkka ei tunnu sitä haittaavan. Nipsulla on tukeva ote kapulasta ja kapula pysyy suussa kunnes pyydän sen irti. Iskuharjoitus oli hauskaa! Nipsu oli puistossa vapaana (hallinnassani kuitenkin) ja leikimme treenilelulla, jonka tein eilen vanhasta sukasta. :-) Jätin kapulan maahan ja ollessamme noin viiden metrin päässä kapulasta, jätin leikkimisen ja käskin "nouda". Nipsu kävi ottamassa kapulan suuhunsa! Ensimmäisellä kerralla kapula käväisi suussa, mutta kolmannella kerralla Nipsu toi sen pitkän matkaa. Sen jälkeen, kun kapula on suussa, lähdin juoksemaan lelun kanssa toiseen suuntaan. Sanoessani merkkisignaalin, joka kertoo, että pito ok, tai luovutussanan, heitin lelun poispäin ja Nipsu lähti hakemaan sitä. Iskutreeni meni juuri niinkuin pitikin! Teimme tämän vain kolme kertaa, jolloin Nipsun vire pysyi juurikin hyvänä ja saimme pelkkiä onnistumisia. Tai yksi harjoitus meinasi epäonnistua, kun Nipsu läähätti jo kovasti ja meni vain kapulan viereen makaamaan. Sain tämän onneksi korjattua ja Nipsu lähti kapulan kanssa suuntaani. Jes!

Vielä tarvitaan perusasentoon tulossa paljon häiriötreeniä sekä lisäksi odottelua perusasennossa, jota treenaamme huomenna.

Tässä vielä kuvasarja treeneistämme!

Kokkailimme Nipsun kanssa jauhelihaherkkua treeninameiksi aamulla.

Onnellinen tolleri :-)

 Porkkana palkaksi rauhoittumisesta (olimme frisbeegolfradan keskellä).

"Heitelkää te vaan frisbeetä, mä syön porkkanaa!"

Kyllä naurattaa onnistuneen noutotreenin jälkeen!

Kaunista kesäpäivää kaikille! Me jäämme odottelemaan, josko postiluukusta kolahtaisi tänään "Tie tottelevaisuusvalioksi"-kirja, jonka tilasimme sunnuntaina. :-)

- Mirjami

Kuvapäivitys

Näin kesäloman alettua aikaa riittää viimeisen puolen vuoden kuvien selaamisellekin. Tässä parhaat palat, joita en ole vielä julkaissut blogissa!

 Lenkillä Hervantajärven jäällä. Välillä ehtii poseeratakin!

Temppuilua

 Välillä Nipsu on ehtinyt vähän makoillakin.

Uimareissu naapurin poikien kanssa. Huomaa, että etualalla on kaksi koiraa - Oiva (Miklaus Grouse) ja Nipsu, sävysävyyn. :) Järvessä uiskentelee vesipelastusta harrastava Elmo (Gladtail Rebel Yell). 

 

Nipsu vahtii, mitä naapurin pojat tekevät. :)

- Mirjami

Ensimmäinen tottelevaisuuskoe!

Vietimme tänään aamupäivän Ikaalisissa lämpimän helteisissä tunnelmissa sekä Nipsun että minun ensimmäisessä tottelevaisuuskokeessa. Olimme paikalla hyvissä ajoin laittamassa "leiriä" pystyyn varjoon. Tottelevaisuuskoe alkoi voittaja-luokalla, jossa oli vain yksi koira. Alokas-luokkamme alkoi 10.15 ja siinä koiria oli 14. Tuomarina toimi Tiina Heino. Ensimmäisenä suorituksena oli luoksepäästävyys, jota varten kaikki koirakot sijoitettiin kehään. Tästä eteenpäin alkoi yksilöarvostelu. Nipsu rauhoittui hyvin koepaikalla, mutta suorituksemme tullen oli vähän liiankin rauhallinen. Yritin saada virettä nousemaan lelujen avulla ennen vuoroamme, mutta kuumuus teki tepposet ja Nipsu oli läkähdyksissä jo varjossa. Vuorollamme menimme kehään ja liikkeiden suoritus alkoi. Yleisesti liikkeet sujuivat hyvin. Ainoastaan seuraaminen sujui huonommin verrattuna Nipsun normaaliin tasoon. Seuraamisesta saimme kuitenkin 5 pistettä (sekä taluttimella että ilman), vaikka ajattelin, että meidän suoritus ei riittäisi edes viiteen pisteeseen. Nipsun motivaatio hävisi seuraamisen jatkuessa ja tyttö päätti käydä tekemässä oman pienen haistelukierroksen. Palasi kuitenkin taas seuraamaan ennen kuin olin ehtinyt käskeä takaisin. Muutenkin Nipsun ote oli todella veltto seuraamisessa. Positiivinen yllätys oli se, että meille vaikeimmat liikkeet sujuivat parhaiten! Eli juuri ne liikkeet, joita olimme tehotreenailleet ja joiden epäonnistumista pelkäsin. Näitä oli siis estehyppy, paikkamakuu ja jäävät liikkeet. Ne sujuivat Nipsulta erinomaisen hyvin! Lisäksi meillä on viime aikoina ollut sitä ongelmaa, että Nipsu ei luoksetulossa lähde tulemaan ensimmäisellä käskyllä. Tänään ei ollut sitäkään ongelmaa! Pisteiden vähennys tuli todennäköisesti siitä, että Nipsu juoksi reittäni päin, eikä näin kuulu tehdä.

Pisteistä huomaa, että treenailua vielä tarvitaan, mutta kokonaisuudessaan olen Nipsuun erittäin tyytyväinen!

Osasuoritus ja arvosana
1. Luoksepäästävyys, 10
2. Paikalla makaaminen, 8
3. Seuraaminen kytkettynä, 5
4. Seuraaminen taluttimetta, 5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8
6. Luoksetulo, 7
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 7
8. Estehyppy, 9
9. Kokonaisvaikutus, 7

Pääsimme toiselle sijalle (pisteitä 140-159/200). Ensi kerralla tavoitellaan sitten sitä ykkössijaa (pisteitä 160-200)! :)

Kertokaahan kisailevat vinkkejä, miten virettä saa nostettua ja miten selviätte kuumista kisapäivistä! :)

- Mirjami

Kesäloma!

Vihdoin ja viimein kesäloma alkaa häämöttää. Illatkin alkaa jo täyttyä kaikenlaisista koiratapahtumista. Tänään olin talkoilemassa Tamskin agilitykisoissa. Kyllä oli hienoa katsoa vauhdikkaita koiria!

Itse asiassa päivitykseni tarkoitus oli muistutella lukijoita, että pitäkäähän peukut pystyssä tämän viikon sunnuntaina klo 10-12! Silloin on meidän ensimmäinen tottelevaisuuskoe. Innolla odotamme Nipsun kanssa tätä koitosta. Tällä viikolla olemme tehneet lyhyitä ja napakoita treenejä, lähinnä paikallamakuusta, seisomisesta ja hypystä. Tarkempia koordinaatteja toko-kokeen paikasta en viitsi kertoa, ettei kukaan tuttu eksy paikalle lisäämään kisajännitystä. ;)

Seuraava päivitys tuleekin sunnuntain jälkeen, kun raportoin kisastamme!

- Mirjami

Toko- ja agility- kuulumiset

Olen viettänyt alkuviikon Lahden sairaaloissa opiskelujen puolesta. Nipsulla on ollut miniloma Kallen kanssa. Viettipä Nipsu yhden yön mummin ja vaarinkin kanssa. Hyvin oli heillä mennyt - puutöiden, lenkkeilyn ja järvessä uiskentelun merkeissä.

Eilen olimme Tamskin agilityssa toista kertaa. Tällä kertaa rata oli onneksi helpompi. Me emme Nipsun kanssa tehneet tälläkään kertaa koko rataa, sillä se oli vaikea jopa kisaileville koirille. Teimme kuitenkin noin 10 esteen radan, jossa oli hyppyesteitä, pari putkea, muuri ja monta vaikeaa käännöstä. Mennessämme radan läpi ensimmäisen kerran, ohjaajan kommentti oli - teillä on selkeästi kiire jonnekin. Itsekin olen huomannut, että hätäilen ohjaamisessa ja nyt sain hyviä vinkkejä, miten rauhoitan tunnelmaa. Ohjaajan vinkit pätivät jälleen kerran; liikuin paljon vähemmän jaloillani, mutta näytin selkeämmin ohjeita käsilläni, jolloin Nipsu tajusi kerrasta, mitä piti tehdä! Olin aivan hämmästynyt! Lisäksi harjoittelimme kontaktia A- esteellä. Tässä kävi selväksi, että Nipsu tietää mitä siinä paikassa (takatassut A- esteellä ja etutassut lattialla) pitää tehdä, mutta ei tiedä, miten siihen paikkaan päästään. Tähänkin saimme vinkkejä.

Ensimmäinen tokokokeemme lähestyy. Olemme tehneet pieniä treenejä, jotta käskyjen merkitys vahvistuu Nipsulle ja liikeradat suoristuvat. Tällä hetkellä eniten harjoittelua on vielä hyppyesteessä ja seisomaan jäännissä. Hyppyä olemme harjoitelleet sisällä kotona. Suurin ongelma siinä on, että Nipsu meinaa kääntyä jo ennen hyppäämistään oikeaan hypynjälkeiseen asentoon. Nyt vahvistetaan esteen ylimenoa ja keskitytään vähemmän häiriöharjoitteluun ja seisomiseen. Eilen agilityssäkin esilletullut ongelma pitää vielä korjata ennen ensimmäisiä kisoja. Olemme harjoitelleet Nipsun kanssa paikallamakuuta kerrostalomme pihassa, joten Nipsun vierestä on viilettänyt pyöriä, koiria ja vieraita ihmisiä. Se on siis tällä hetkellä suhteellisen varma liike. Paikallaistumista olemme harjoitelleet vähemmän. Siihen otammekin nyt tehotreenin. Muuten olemme hyvillä mielillä odottamassa ensimmäisiä kokeita! :)

Mukavaa helatorstaita!

- Mirjami

Väsynyt, mutta onnellinen

Pyörähdimme tänään Tampere KV koiranäyttelyssä, tuloksena laatuarvostelusta "erinomainen" ja kolmossija junnunartuissa. Yhteensä junnunartuissa oli 11 koiraa, ykköseksi sijoittui Peppi ja kakkoseksi Lumo. Jälkimmäisestä linkistä selvinnee Magicfox- sisarusparven muutkin sijoitukset - hienosti meni kaikilla! Tuomarina tämän päivän näyttelyssä oli sama tuomari kuin meidän ensimmäisessä näyttelyssä Tollershowssa. Satu Ylä-Mononen arvioi Nipsua tänään näin: "Hyvä koko ja mittasuhteet. hyvä purenta, kevyt kuono-osa, muuten hyväilmeinen pää. Vahva luusto. Litteät käpälät. Hyvä runko ja kulmaukset. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu hieman löysästi edestä. Ei parhaassa turkissa."

Viime aikoina treeniaktiivisuutemme on kasvanut, onneksi. Salaisuutena kerrottakoon, että ilmoitin tänään Nipsun ensimmäiseen (ja toiseen ja kolmanteen) tottelevaisuuskokeeseen. Käymme tällä hetkellä Tamskilla treenaamassa tokoa ja agilitya. Agility-tiimimme koostuu pääosin kilpailevista koirakoista, lisänä minä ja Nipsu. Tavoitteena olisi päästä lähelle kisatasoa tämän kesän aikana. Otamme mallia saman ryhmän koirakoista, vaikkemme vielä samalle tasolle tänä kesänä ylläkkään (suurin osa muista koirista on Nipsua muutamia vuosia vanhempia).

Yllä kaksi talvitunnelmaista kuvaa. Enää ei Hervantajärven jäälle pääse juoksemaan, vaikka Nipsu viime viikonloppuna sitä yrittikin. Olimme ystäväni kanssa rannalla istuskelemassa ja yhtäkkiä Nipsu lähti laiturilta västäräkin perässä juoksemaan heikoille jäille. Neito ei kuunnellut mitään huutoa, vaan juoksi ja juoksi. Lopulta, melkein 100 metrin juoksun jälkeen, västäräkki suuntasi alemmassa kuvassakin vasemmassa yläreunassa näkyvään niemenkärkeen ja Nipsu molskahti jäiseen veteen. Etäisyyttä rantaan oli siinä kohdassa reilu pari metriä. Nipsulle ei tullut mieleen uida rantaan, vaan pyrki takaisin jäälle. Lähdimme tietysti ystäväni kanssa pelastusoperaatioon, mutta ennen päämäärää edessä oli muutama este: parin metrin korkuinen puuaita sekä melkein kymmenen metrin kahluu reiteen asti ulottuvassa järvivedessä. Kun olimme juosseet niemenkärkeen asti, Nipsu oli jo päässyt jäälle ja juossut takaisin heikkoja jäitä pitkin laiturille! Huoahdimme helpotuksesta, kunnes: Nipsu molskahti laiturilta takaisin jäihin! Taaskin rantaan oli monta metriä ja Nipsu yritti uimisen sijasta päästä takaisin jäälle. Luja juoksupyrähdys takaisin rantaan - puolessa välissä onneksi näimme, että Nipsu oli päässyt jo takaisin laiturille ja ihmetteli, mihin me katosimme. Kivutessamme puuaidan yli Nipsu juoksi jo innoissaan vastaan tervehtimään. Nyt olemme vältelleet rantoja, joissa on vielä tällaisia vaaranpaikkoja. Jäät rannassa eivät haittaa, mutta laiturilta hypätessään vähän vahvemmille jäille koira on äkkiä pahassa vaaranpaikassa. Onneksi enää jäitä ei ole ja nyt voimme aloittaa jo pian "uimakoulun" Nipsun kanssa. :-)

Kevätterveisin,
Mirjami

Kevään ensimmäinen jäljestys

Vietimme Nipsun kanssa keskiviikkoiltamme partiossa. Seikkailijani (eli ryhmäni 10-12- vuotiaat partiolaiset) ovat jo monesti kysyneet, milloin otan Nipsun mukaan partioon. Tällä kertaa otin, sillä tarkoituksena oli leikkiä koko kerta ulkona. Nipsu ei oikein ymmärtänyt, miksi 8 lasta kiljui ja juoksi ympärillä. Olimme läheisessä metsässä, joten Nipsu sai aluksi juosta lasten kanssa. Kyllä siinä oli riemua kerrakseen! Juoksuleikkien jälkeen aloimme leikkiä piilosta. Nipsu osoitti erikoiskykynsä tässä lajissa! Leikkimme meni niin, että yksi lapsista meni piiloon ja muut etsivät piilossaolijaa. Löydettyään hänet muut jäivät samaan piiloon. Vuorotellen joku lapsista meni piiloon jättäen minulle piponsa. Tämä sen vuoksi, että Nipsu sai alkuvainun siitä. Lähdimme etsimään ja Nipsu otti hienosti välillä ilma- ja välillä maavainua. Haravoimme alueen ja piilo löytyi kuin löytyikin! Olin erittäin yllättynyt ja kokeilimme vielä toisen kerran. Taas kerran Nipsu nuuski ja nuuski, välillä noukki kepin suuhun, mutta taas lähti etsimään kehoituksesta. Vauhti vain kiihtyi, kun ylitimme kiviä ja tasapainoilimme kalliolla. En ollut uskoa, kun Nipsu lähti ihme suuntaan ja vastaantulevat lapsetkin sanoivat, ettei siellä ollut ketään, kun he tarkistivat. Päättäväisesti Nipsu jatkoi matkaa ja siellähän se piiloilija olikin! :-D Häntä heilui ja Nipsu nuoli piilossaolijan naaman puhtaaksi iloissaan! Kehuin tietysti paljon ja annoin kasan nameja. Olipa siinä loistosuoritukset kevään ensimmäisiksi jäljestyksiksi! :-)

- Mirjami

Elämää murrosikäisen kanssa..

Nyt se murrosikä iski meillekin ihan voimalla. Tähän asti olen kuvitellut, että nämä muutama edellistä kuukautta ovat olleet Nipsun murrosikää, mutta ehei! Neiti on laittanut sellaiset omat tahtojen taistonsa nyt pystyyn, että hyvä, kun mukana pysytään. ;-)

Onhan meillä tässä viime kuukauden aikana ollut paljon hyviäkin hetkiä. Lenkkeilty ollaan paljon, sillä minulla on ollut viikon mittainen pääsiäisloma. Voisin ensi päivitykseen laittaa aurinkoisia lenkkeilykuvia. Olemme käyneet paljon Hervantajärven jäällä ja metsässä Makkarajärven ympäristössä. Pari viikkoa sitten tiistaina kävimme Muska- labbisneidin kanssa pitkällä lenkillä. Muska on Nipsun ensimmäinen koirakaveri. Nipsu ja Muska tapasivat, kun Nipsu oli ollut viikon kotona. Muskalla on erittäin paljon luonnetta. Tällainen kaveri onkin siis hyvä Nipsulle, jolta ei myöskään sitä luonnetta ja taistelutahtoa puutu. Nipsu ja Muska saivat painaa järven jäällä pitkän aikaa. Yhtään riitaa ei tullut, vaikka keppejäkin löytyi matkan varrelta ja molemmat tytöt olisivat ne halunneet omia. Hienosti koirat osasivat pitää sitten etäisyyttä, kun tunteet kuumenivat.

Tästä seuraavana päivänä meillä oli yksivuotisrokotus. Siellä ilmeni, että Nipsulla on täitä. Tämä oli erittäin suuri harmi, sillä juuri edellisenä päivänä olimme koirakaverin kanssa ulkona ja muutaman päivän päästä tästä olisi ollut Jämijärven koiranäyttely! Koiranäyttelyyn oli aikaa kolme päivää, joten täithän olisivat siinä ajassa jo kuolleet, muttemme halunneet ottaa riskiä, että täiden munat siirtyvät toisten koirien turkkiin. Eipä olisi kiva aiheuttaa täiepidemiaa, joka on lähtöisin omasta koirasta.

"Täihyökkäyksestä" ollaan onneksi jo selvitty - pari päivää sitten tarkistin Nipsun turkin pesun yhteydessä eikä eläviä täitä enää löytynyt.

Päivityksen otsikon aiheesta voisin kertoa enemmän. Nipsu on nyt päättänyt, että tietyt asiat tehdään niin kuin hän haluaa. Esimerkiksi välillä käytävässä saa kävellä ihmisiä, mutta välillä ei. Nipsu saattaa ruveta yhtäkkiä ruveta haukkumaan, vaikkemme me edes kuulisi ääniä käytävästä. Haukkuminen on onneksi vähäistä ja se on mielestäni pääosin huomion hakua. Hetken haukuttuaan Nipsu rupeaa katselemaan meitä ja yrittää tarmokkaasti vielä haukkua. Sisällä myös matot ovat saaneet kyytiä. Niihin olisi kiva kaivaa kuoppa, tai sitä Nipsu ainakin yrittää tehdä. Olemme kanavoineet Nipsun kaiveluinnostusta lumihankien kaivamiseen. Valikoiva kuulo on myös tuttua viime ajoilta - mikäli nenä on maassa, niin korvat ovat kiinni. Erittäin positiiviakin puolia tässä iässä on - hihnakäytös on vihdoin vakiintunut hyväksi. Enää ei edes lenkin alussa tarvitse Nipsua muistuttaa, ettei hihnassa saanutkaan vetää. Nipsu tulee usein takaisin kotiin pihasta vapaana vierelläni. Lisäksi treenit ovat tehokkaita, kunhan ne pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä.

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että verijäljestys-kausi olisi toivottavasti alkamassa kuukauden päästä, mikäli metsissä ei enää lunta ole silloin kovasti. Lisäksi tokoiluja kerrataan niin, että päästään epävirallisiin möllikisoihin sekä sitten kenties kesällä ensimmäisiin toko-kisoihinkin. Agilityharrastus Lumon ja Tempun kanssa loppuu kesään mennessä, mutta kesällä aloitamme sitten agilityn harjoittelun Tamskilla! Harrastusten lisäksi muuna yleisenä tavoitteena on kasvattaa peruskuntoa kesän vaellusta varten.

Nauttikaahan aurinkoisista kevätpäivistä!

- Mirjami

Ulkoilua!

Me ollaan Nipsun kanssa harrasteltu tällä viikolla paljon ulkoilmatoimintaa. Kiva, kun koulussa on mielenkiintoinen jakso menossa ja lukemiset sujuvat tehokkaasti, niin koteiluunkin jää aikaa (vaikka usein energiat meneekin sitten siinä lukiessa). Olin viikonloppuna partion talvileirillä ja maanantaina koulun jälkeen tuntui jo, että pakko päästä pian ulos täältä sisältä! Talvileiri sujui erittäin onnistuneesti! Leiri oli kolmen lippukunnan yhteisleiri, jossa oli maksimissaan miltei 100 partiolaista. Nukuimme neljässä puolijoukkueteltassa, vaikka pakkaslukemat kirivät jopa 25 asteeseen toisena yönä. Ensimmäinen yö sujui ilman suurempia paleluita (yleensä palelen aina talvisin makuupussissa), mutta toisena yönä heräsin siihen, kun oma seikkailijapoikani tokaisi, että kamina on sammunut, eikä kipinämikkoa näy missään. Nousin salamana makuupussistani sytyttämään tulta uudelleen - niin sääliksi minun kävi pieniä ala-asteikäisiä sudenpentutyttöjä, jotka värisivät omissa makuupusseissaan. Yöunet jäivätkin sitten vähäisiksi; oma "virallinen" kipinävuoroni oli yhdestä kahteen ja puoli kuuden maissa aamulla nousinkin sitten lämmittelemään telttaa varsinaisten kipinämikkojen nukkuessa. Hain kyllä oikeatkin kipinämikot sitten paikalle, kun varmasti olin saanut pesän syttymään. Nipsu ei ollut tällä kertaa mukana partioleirillä. Ongelmaksi olisi koitunut juurikin tämä pakkasilma sekä nukkuminen puolijoukkueteltassa, jossa on sisällä keskellä polttavan kuuma kamina.

Maanantaina lähdimme Nipsun kanssa hiihtolenkille Hervantajärven jäälle. En ole ikinä Nipsun kanssa hiihtänyt, mutta odotukseni olivat korkealla. Päästyämme Hervantajärven uimarannalle päästin Nipsun vapaaksi. Latu lähti suhteellisen jyrkkää alamäkeä alas ja Nipsu lähti painattamaan kohti uimarantaa latua pitkin. Ajattelin laskun olevan turvallinen, kunnes Nipsu pysähtyi alamäen puoleen väliin juuri etutassut ladun päälle ja jäi vaanimaan minua. Yritin karjaista Nipsun pois alta, mutta yhteentörmäyshän siitä syntyi. Eipä tämä muutakuin naurattanut minua. :-D Nipsu sai kuitenkin kirmailla vapaana tämänkin jälkeen. Jäälle päästyämme huomasin, että siellä onkin aika paljon muutakin väkeä. Vastaan tuli heti kävelijä ja hiihtäjä. Nipsu kävi nätisti kävelijän luona haistamassa, mutta lähti heti takaisin perääni. Ajatteli varmaan, ettei saa minua kiinni muuten. Emme tehneet kovin pitkää hiihtolenkkiä, sillä Nipsu väsähti nopeasti. Hetken aikaa juoksenteli edessäni ja vierellä, mutta lopun ajan löntysteli perässäni. Lähdimme sitten takaisin päin ja otinkin Nipsun hetkeksi ajaksi kiinni, kun vastaantulijoita tuli runsaammin. Eipä Nipsu niistä suuremmin hämääntynyt, vaan tuli samaa matkaa minun kanssa. Meistä tuli siis hyvät hiihtokaverukset, joten nyt ei muuta kuin kuntoa kohottamaan, että pääsemme pidemmille hiihtolenkeille. :-)

Tänään teimme reippaan tunnin kävelylenkin. Lenkin kohokohta oli, kun vastaantulija vislasi yrittäen saada Nipsua luokseen, mutta Nipsu kääntyi heti puoleeni ilman, että minun tarvitsi tehdä elettäkään!

Nauttikaahan viimeisistä lumisista ja vilpoisista viikoista, me ainakin nautitaan! :-)

- Mirjami

Ensimmäinen syntymäpäivä!

Tänään meillä on vietetty Nipsun 1- vuotissyntymäpäivää. :)

Lahjaksi Nipsu sai suuren suuren luun sekä uuden pehmoisen pedin. Alla oleva video näyttää, miten Nipsu suhtautui tähän lahjaan eli uuteen petiinsä. :D

 

Alla vielä muutama kuva meidän parista edellisestä viikosta. Aktiivisia olemme kyllä olleet. Ensimmäisessä kuvassa Nipsu tutustuu varikseen. Mieluinen oli! Kyllä Nipsu sitä välillä kantoikin ja yritin juuri silloin kovasti kehua, mutta hauskempaa olisi ollut repiä varis moneen osaan. Meillä ei kuitenkaan ole tähtäimessä noutotouhut mitenkään vakavassa mielin, joten en ottanut tätäkään treeniä niin vakavin mielin. Pääasia, että mielenkiintoa vaakkua kohti löytyi!

Seuraava video on meidän agilitytreeneistä. Vauhdikasta menoa on!

Tässä alimmassa videossa on Nipsun ja siskonsa Lumon painimista. Tytöt jaksoivat painia vaikka kuinka kauan putkeen!

Nipsu on ollut nyt syntymäpäivänään omaan tavanomaiseen tapaansa iloinen ja reipas haukku. Virtaa löytyy, mutta ei liikaa. Kiinnostus treenejä kohtaan on suuri. Eilen teimme iltalenkin jälkeen paikallamakuuta yhden minuutin verran kerrostalomme pihassa. Naapureiden kummaksuvat ilmeet ovat aina hauskoja, kun kulkevat meidän ohitse ja Nipsuhan saattaa olla monenkin metrin päässä minusta makaamassa. Kerrostalon piha on kyllä tosi hyvä treeni paikallaololle! Harjoittelimme myös seuraamista pienissä pätkissä ja tällä hetkellä palkkaan Nipsua usein, kun on juuri oikeassa kohdassa. Myös luoksetuloa harjoittelimme. Tässä täytyy olla tarkkana, että treenaan nyt pelkän sanan kanssa, enkä anna yhtään vihjettä ruumiinkielelläni. Nipsu oli eilen vähän hämillään, kun käskin tulla luokse paikallaistumisesta. Lähti vasta toisella ja vähän iloisemmalla käskyllä. Näissä riittää vielä siis treenaamista, mutta hyvällä mallilla olemme!

Nyt illanviettoa telkkarin ääressä - Nipsu saapui juuri kotiin hölkkälenkiltä Kallen kanssa ja minä poden flunssaa ja kuumeilua sisällä kuuman mehumukin kanssa.

- Mirjami

Yksi koira versus kolme koiraa

Olemme nyt palautuneet hervantalaiseen elämään parin päivän ajan. Asumisemme Siivikkalan rauhallisessa ympäristössä päättyi sunnuntaina, kun haimme iltakuuden maissa Hannan ja Jarnon Tampereen linja-autoasemalta. Nipsun olimme jo vieneet sunnuntaina aamupäivällä takaisin Hervantaan. Nipsu rupesi lauantai-iltana näyttämään "parhaimmat" eli pahimmat piirteensä, johtuen varmasti väsymyksestä ja pitkästä ajasta yhdessä siskonsa ja äitinsä kanssa. Yhteensä reilun kahden viikon ajan tytöille tuli neljä sellaista riitaa, että piti mennä väliin. Näistä kaksi tapahtui nyt lauantain aikana. Aiemmat riidat olivat junnujen kesken, toinen Lumon aloittama ja toinen vähän molempien aloittama. Nyt lauantaina Nipsu sai kuitenkin päähänsä, että hän onkin porukan johtaja, eikä kenelläkään muulla ole asiaa hänelle rakkaisiin paikkoihin (eli lähelle mattoa, jossa aiemmin oli ollut Nipsun toisilta varastamat kolme luuta tai lähelle minun laukkua, johon olin takavarikoinut ne kolme luuta). Pari tappeluahan siitä syntyi. Pidimme tyttöjä eri huoneissa lauantai-illasta sunnuntaiaamupäivään. Tytöt kävivät kuitenkin pihalla nätisti yhdessä, siellähän ei ollut oikein mitään, mistä voisi tapella. Taisteluntahtoa löytyy kyllä näistä kaikista kolmesta koirasta, junnuista ajoittain enemmän, mitä Taika- äidistään. Saas nähdä, mitä Nipsun murrosikä tuo meille tullessaan!

Nipsu oli varsin huojentunut päästessään takaisin tänne kodin rauhaan. Kaksi päivää on mennyt nyt nukkuessa ja nauttiessa omista herkuista. Äsken kävimme aamulenkillä ja Nipsu oli aivan ihmeissään, kun koko ajan tuli koiria vastaan! On ilmeisesti kahden viikon aikana unohtanut, miltä ne muut koirat näyttävät, kun Siivikkalassa harvemmin tuli koiria vastaan. Mikäli lukijat ovat Hervannassa käyneet, niin tietävät, että täällä niitä koiria kyllä riittää! Aamulenkki meni hyvin ilman namejakin, kun vaihtelimme aina välillä kummalla puolella tietä kävelemme. Pitihän niitä koiria toljottaa ihmetyksestä, mutta eteenpäin menimme silti kunnialla.

Aamulenkillä aloin ajatella, kuinka tämä yhden koiran kanssa eläminen eroaa kolmen koiran kanssa elämisestä. Onhan se aivan ihana nähdä, kun koirilla on seuraa koko ajan (Nipsu tuijotti meitä eilen miltei tunnin lelu vieressään, että ettekö te voisi nyt leikkiä mun kanssa?!) ja lenkilläkin on kova meno. Nipsun kanssa olemme tottuneet siihen, että sisällä ollessamme Nipsu nukkuu, syö luuta tai harvoin temmeltää lelun kanssa. Koulutusten yhteydessä saatamme yhdessä riepotella jotain lelua. Siivikkalassa, kun olimme olleet vasta pari päivää, suurimman osan ajasta koirat painivat keskenään. Nipsu ja Lumo painivat nätisti yhdessä, mutta kun Taika tuli paikalle, niin Nipsu meni hämilleen ja alkoi vain haukkua vieressä. Loppuajasta Nipsu ymmärsi, ettei Taikalle tarvi niin kovin haukkua. Ymmärrykseen saattoi vaikuttaa se, että leikit loppuivat aina, kun haukkumisen volyymi kasvoi. Nipsun stressitaso kuitenkin nousi ja nousi, vaikka laitoimmekin koirat usein nukkumaan eri huoneisiin. Ruokailutilanteet olivat Nipsulle kovin stressaavia, sillä eihän Nipsun kanssa ole koskaan ruokaillut kukaan muu koira. Nyt näytti siltä, että yksi luolakoira ja kaksi normaalia koiraa ruokailevat - Nipsu yritti napata kaikkien muiden luut ja namit, mutta onneksi ei mennyt muiden ruokakipoille. Omat ruokansa söi hotkimalla niin nopeasti kuin mahdollista ja sitten meni kyttäämään, josko muilta jäisi jotain. Kerran erehtyi menemään Lumon kipolle maistiaisille, mutta sai kyllä Lumolta ja minulta huutia sen jälkeen. Lopuksi annoimmekin Nipsulle ruuan omassa huoneessaan ja päästimme sitten vasta muiden kanssa samaan tilaan, kun kaikki olivat syöneet. Lenkeistä sen verran, että yritin kovasti saada kolmea koiraa kävelemään nätisti remmissä. Harjoittelimme kolmestaan, jokaisen koiran kanssa yksin ja myös pareittain kahden koiran kanssa. Lumo ja Taika kulkevat pääsääntöisesti fleksissä, mutta kolmen koiran lenkittäminen flekseillä on miltei mahdotonta. Siksipä otinkin haasteen vastaan ja kuljimme remmissä. Mahtoi naapurit ihmetellä, kun kuljimme sata metriä tietä kymmenessä minuutissa minun huutaessa "Käännös!" muutaman sekunnin välein. Koirien vetäessä käännyttiin ja kulkiessa taas nätisti pääsimme eteenpäin. Suhteellisen hidasta oli käynti tällaisella metodilla. Voin sanoa, että niskat kipeytyivät ja hauislihakset kasvoivat! Kolme koiraa lähtevät aikamoisella voimalla päättäessään lähteä samaan suuntaan. Erittäin positiivista oli siis tänään lenkillä, kun Nipsun mieleen palautui jälleen hihnasäännöt. Yleensä kolmen koiran kanssa Lumo oli etunenässä vetämässä joukkoa, sitten tuli Nipsu, joka selkeästi kamppaili mielessään totellako hihnasääntöjä vai kulkeako kylki kyljessä Lumon kanssa (jälkimmäinen vaihtoehto yleensä voitti) ja yleensä nätisti vierellä taapersi Taika, joka joskus saattoi jäädä maahan piehtaroimaan ja joskus tapitti minua namia kerjäten. Lenkkimme sijoittuivat kuitenkin melkein aina metsään, jossa päästin koirat heti vapaaksi. Näin ollen vähensin hieman omia niska-hartiasärkyjäni ja koirat saivat painaa täysillä välittämättä hihnoista. Vaikka kolmen koiran kanssa elelyssä olikin puolensa, niin tällä hetkellä olen tyytyväinen, että minulla on yksi koira, jonka kanssa elämä tuntuu nyt erittäin helpolta. Koirallekin on sitten superkivaa, kun pääsee treffeille muiden koirien kanssa. :-)

- Mirjami

PS. Meillä juhlitaan kohta synttäreitä - nimittäin Nipsun 1-vuotissyntymäpäivä on 21.2. eli ylihuomenna!

Kuvaterveiset Thaimaaseen!

Elelemme tällä hetkellä Nipsun kasvattajien kotona hoitaen Nipsun siskoa Lumoa ja äiti- Taikaa. Nipsun kasvattajat ovat lomailemassa Thaimaassa. Tässä päivityksessä onkin lähinnä kuvia meidän viikonlopusta. Niistä välittyy varmasti haukkujen riemukkaat leikit ja väsyneet hetket. :-)

Nipsu käpertyi Taika- äiskän viereen nukkumaan sohvalle. 

Väsähtänyt Lumo lenkkeilyn jälkeen. 

Nipsu ihmettelee :-) 

 Painit käynnissä. :-)

 Ensin ollaan ylimpiä ystävyksiä...

 

Sitten tartutaan toisen nenään kiinni! 

Aamulenkkeilyä 

Tyttöjen poseeraus 

Terveiset täältä Suomesta sinne lämpimään! Täällä sujuu kaikki hyvin! :-)

- Mirjami

Vihdoinkin viikonloppu!

Tämäkin viikko on tuntunut jo jatkuneen ikuisuuden. Luettavaa olisi koulun puolesta niin paljon, kun jaksaisi vaan lukea. Onneksi tätä opiskelua on tasapainottamassa kotona rakas Nipsu, joka on jo niin virkeä ja pirteä, että jaksaa pitkiä metsälenkkejä. Tällä viikolla olemme käyneet Elmo- ja Oiva- kultsujen kanssa, sekä Vilppu- tollerin kanssa metsälenkeillä. Lisäksi olimme maanantaina agilityssä. Ne treenit eivät menneet kovin hyvin, sillä Nipsua vaivasi tuolloin vielä ripuli. Onneksi karkasi itse hallin ovelle odottamaan ulospääsyä, eikä hätä tullut sisälle.. Yritän saada kuvia meidän seuraavista agitreeneistä tänne! :-) Tänään meillä oli tokotreenit ja ne menivät todella hienosti. Pelkäsin pahinta ennen treenejä, kun Nipsu ei malttanut keskittyä ollenkaan. Halliin päästyämme Nipsu käyttäytyi kuin unelma-tokokoira! Harjoittelimme luoksepäästävyyttä sekä paikallamakuuta yhdessä. Lisäksi näytin vielä ohjaajalle, kuinka meidän nouto ja hyppy sujuu. Kuulemma hyvin olemme edistyneet ja tästä on hyvä jatkaa. Kiva saada henkilökohtaista ja rakentavaa palautetta. Lopuksi vielä kuvia meidän viime viikonlopun aamulenkiltä ja äsköisestä kuvaustuokiosta.

Nipsu lähettää onnittelut valmistuneelle Ellen- tädille! <3 

"Saanko jo sen namin?" 

Aamuinen lenkki järven jäällä.

Rentouttavaa viikonloppua!

- Mirjami