Ainon terveiset

Kukkuu, sanoo Aino!

Hauskaa on ollut, vaikka mamma on töissä ollutkin.

Joulukin lähestyy, sitten saan ehkä kinkkua, namskis!

Muistakaa myös nukkua pitkään, minua jo vähän väsyttää.

Rakkaudella,

Aino 

DOBO!

Meillä on uusi harrastus!

Tässä kuvapläjäys meidän neljänsistä treeneistä. Yksi treenikerta kestää meillä noin viisi minuuttia per koira. Nipsu on jo varsin hyvä tasapainoilemaan, Aino ottaa tämänkin harrastuksen hauskanpidon kannalta.

Treenien jälkeen, kun olen laittanut pallon piiloon, koirat seuraavat minua jonkin aikaa tökkien kirsuillaan "Haeppa mamma vielä se pallo, niin leikitään!".

Varsin kiva yhteistekeminen siis!

- Mirjami, Nipsu ja Aino

Resepti onneen

Kaksi sanaa: luminen metsä.

Riemua viikonloppuun!

- Mirjami ja koirat

Älypeli nimeltään omena

Kuinka käy, jos annat koirallesi omenan?

Vaihtoehtoja on empiirisen tutkimukseni mukaan ainakin kaksi.

1. Nipsu -tyyli

"Aika kitkerää, mutta syötävä on, mitä annetaan."

2. Aino -tyyli

"Häh? Mitä? Täh? Mikä tää on?!"

Jälleen kerran helppo älypeli koiralle, joka ei maksa maltaita!

- Mirjami ja koirat

Pimeät illat

Sunnuntaipäivisin on kiva riehua meidän tyttöjen mielestä, alla kuva todisteena.

Miten koirat keksivät juuri silloin aloittaa painimatsin, kun minun pitäisi lukea tenttiin?

Mutta pimeinä sunnuntai-iltoina on hyvä mennä sohvalle pötköttämään tyynykasan alle. 

Siitä minä ja Aino olemme samaa mieltä.

Reipasta viikkoa!

- Mirjami ja koirat

Koiralauantai

Meidän koiralauantai piti sisällään pitkän metsälenkin umpimetsikössä (tällä kertaa en edes eksynyt!), koirien kanssa leikkimistä pihaan jääneellä lumikasalla, voimien keräämistä tulevaa varten.

Nipsu jäi kotiin nakertelemaan pakkasesta tullutta Kongia (piti sisällään iltaruuan), kun minä ja Aino lähdimme koiratreeneihin. Treenaamme ryhmässä, Jennyn ohjauksessa, keinoja, miten saan tuon vauhtitassun pidettyä sopivassa vireystilassa.

Aino treenasi niin tehokkaasti, että onkin nyt retkottanut lattialla kotiin tultuamme. Nipsulla olisi riittänyt vielä virtaa leikkeihin, mutta Aino ei niihin lähtenyt. Nipsu otti kohteekseen sitten pehmolelupupun, joka onkin jo aika kovia kokenut tyttöjen leikeissä.

Rentoa viikonloppua!

- Mirjami ja väsyneet koissut

Vauhtia riittää!

Minä ja meidän perheen vauhdikkaat karvatassut toivotamme lukijoille iloa harmaaseen marraskuuhun!

- Mirjami, Nipsu ja Aino

Koiranomistajan elämää

Rakas koirani,

joka satunnaisesti aiheutat minulle verenpainetason nousua, harmaita hiuksia ja tuki- ja liikuntaelimistön traumoja. Hetkittäin elämä kanssasi voi olla hieman hankalaa.

Kuinka ihana on kuitenkin se tunne, kun 30 kiloa rakkautta painautuu syliini tyytyväisenä puhisten?

Maailman paras rooli on olla koiranomistaja.

Rakkauden täyteistä loppuviikkoa,

Mirjami ja koirat

Virikevinkki

Haastan lukijat antamaan omalle koiralleen hetken mahdollisuuden toimia lajityypillisellä tavallaan, sallitusti!

Koirat ovat kyläkoira-ajoistaan lähtien hankkineet ravintonsa etsimällä. Nykyisin kotikoirat saavat ruokansa suoraan ruokakuppiin, vailla mitään haastetta.

Koiran saa iloiseksi ja tyytyväiseksi antamalla sen säännöllisestä toteuttaa omia lajityypillisiä tapojaan. Tässä niistä yksi esimerkki. Voit antaa koiran syödä aamu- ja iltaruokansa ja samalla haastaa sen käyttämään aivonystyröitään.

Tarvitset pahvilaatikon, jonka koko on suhteutettu koiran kokoon ja etsintätaitoihin. Pahvilaatikkoon voit laittaa sisälle rypistettyjä sanomalehtiä, maitotölkkejä ja muuta pahvia. Samalla saat pahviroskat kierrätettyä hyötykäyttöön!

Ainon pahvilaatikossa oli ruokanappuloita, lihapullan palasia ja suurimpana herkkuna: possunkorva.

Possunkorva löysi tiensä nopeimmin Ainon suuhun.

Nipsu on jo erikoistunut kaikenmoiseen etsintään, joten sillä oli isompi pahvilaatikko ja enemmän täytettä siellä.

Meillä tytöt penkovat pahvilaatikkonsa eri huoneissa, rauhallisessa ympäristössä.

Hyvää viikkoa!

- Mirjami ja koirat

PS. Pahvilaatikkopiilo kannattaa ottaa ruokailun jälkeen lattialta talteen kahdestakin syystä. Ensimmäiseksi turvallisuussyy: varmista, ettei koira syö mitään, mikä ei ole ruokaa (esimerkiksi pahvin palasia, mahdollisia teipin palasia pahvilaatikosta). Toiseksi: pahvilaatikkopiilo pysyy jännänä juttuna, kun sitä ei ole mahdollisuus penkoa koko ajan!

Kouluttamisen ytimessä

Ensimmäisenä teet huomion: koirani (tai toinen ihminen) käyttäytyy ei-toivotusti. Huomion jälkeen päätelmänä on usein korjata ei-toivottu käytös. Tämän päätöksen jälkeen olet tienristeyksessä: valitako palkkioihin vai rankaisuun perustuva menetelmä? Vai yhdistelmä näistä?

Ihmismaailmassa yhteiskunta toimii rankaisuun perustuvasti: huonosta eli lainvastaisesta käytöksestä joudut maksamaan sakkoja tai joudut vankilaan. Ihmismaailmassa näkyy myös palkkioihin perustuvaa menetelmää: työpaikalla ansioitunut työntekijä voi saada bonuspalkinnon. 

Koiramaailmassa nämä vaihtoehdot ovat vietävissä niin ääripäihin kuin koiranomistaja ne vie. Rankaisuun perustuvassa mallissa huonosta käytöksestä koira saattaa joutua saamaan kirsulleen suihkauksen sitruunasuihketta. Muita valitettavia keinoja löytyy aina hihnan kiskaisusta koiran lyömiseen, "puhutteluun", "alistamiseen", sähköpantaan. Palkkioihin perustuva menetelmä on edellisen menetelmän vastakohta. Siinä koira saa kehuja, silityksiä, ruokapalkintoja, toimiessaan oikein. Tässä menetelmässä epätoivottu käytös ei anna koiralle mitään seurausta.

Minun maailmani on tässä asiassa mustavalkoinen. Rankaisu on rankaisu ja palkkio on palkkio. 

Seuraavaksi sananen oppimisesta. Koira katsoo innoissaan pikkulasta. Samalla hihna kiristyy ja aiheuttaa koiralle kipua. Sitten päinvastoin, mutta sama idea: koira syö maasta namipaloja ja samalla katsoo naapurin kissaa. Ensimmäisessä esimerkissä koira on oppinut, että pikkulapsen näkeminen aiheuttaa kivun tunteen. Toisessa esimerkissä koira on oppinut, että naapurin kissan näkeminen on kivaa. 

Molemmissa edellisissä esimerkeissä on tapahtunut klassinen ehdollistuminen, joka on tiedostamatonta ja koiran tahdosta riippumatonta. Hienoa tässä tavassa on se, että yhdestä kerrasta opittu käytös ei välttämättä pysyvää. Ehdollistuma tapahtuu, mikäli yhdistelmä kahden ärsykkeen välillä toisuu tarpeeksi useita kertoja. Mikäli toisena ärsykkeenä on kipu- tai pelkoaistimus, voi yksi toisto saada aikaan ehdollistuman. Vaikka ehdollistuma olisi syntynyt, se voidaan kuitenkin kumota ja sammuttaa.

Klassisen ehdollistumisen perusteella koirien palkkioon perustuva koulutus on suotavampaa. Joka kerta, kun annat koiralle palkkionamin, toistuu seuraava ketju: "omistajan näkeminen - palkkionami - mukava tuntemus". Mutta, kuten sanatarkkaan englanninkielisessä artikkelissakin todetaan: "kolikolla on kääntöpuoli". Koiran kurittaminen omistajan toimesta aiheuttaa seuraavan ketjun: "omistajan näkeminen/omistajan käsi/remmi - kipu/pelko - ikävä tuntemus + välttämiskäytös".

Koirista näkee usein, onko niitä koulutettu kummalla menetelmällä. Ihmisen lähestyessä koira voi joko innostua, heiluttaa häntäänsä ja tehdä toimintoja, joista ennenkin on saanut palkkion. Toisessa tapauksessa koira voi laskea päänsä ja kääntää sen pois, pysyä varuillaan ja olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. 

 Kysymys kuuluukin, haluatko koirasi tottelevan siksi, että se pelkää sinua, vai siksi, että sen mielestä se on hauskaa?

Artikkeli suomennettu ja referoitu englanninkielisestä vastineesta, joka löytyy täältä.


Hyvää viikonloppua!
- Mirjami ja koirat

Ystävämme laumassa?

Informatiivinen referoitu paketti aiheesta "Koirat ovat laumaeläimiä ja minä ihmisenä olen niiden laumanjohtaja". Lähteet löytyvät tekstin lopusta.

Aloitan selvittämällä aiheeseen liittyvän tärkeän termin, domestikaatio. Sillä tarkoitetaan eläinten kesyttämistä kotieläimiksi.

Seuraavaksi teemme katsauksen villien ja vapaiden susien sekä kotiemme koirien välille.

Lisääntyminen, kasvu ja kehitys

• Urossudet osallistuvat pienokaisten kasvattamiseen. Lauman täytyy tehdä yhteistyötä selvitäkseen. Susilaumassa yleensä tietty naaras ja tietty uros saavat pentuja. Uroskoirat eivät osallistu pentujen kasvattamiseen. Koirien parissa pentuja voivat saada kuka vain kenen kanssa vain.

• Laumaeläimet ovat äitiensä toimesta syntyneet ydinperheeseensä. Koiramaailmassa ihmiset eivät ole (yllätys, yllätys) synnyttäneet koiriaan, vaan ne on kaikki adoptoitu perheeseen.

• Laumaeläinten jälkeläiset elävät laumassa, kunnes ovat tarpeeksi kypsiä jättämään lauman ja perustamaan oman laumansa. Koirat eivät missään iässä jätä ihmisperhettään ja perusta omaa perhettään. 

Ravinnonsaanti

• Susien ensisijainen ravinnonsaantitapa on metsästys. Koirat keräilevät, etsivät ja penkovat jätteitä löytääkseen ruokaa.

• Sudet metsästävät järjestäytyneissä laumoissa. Koirat etsivät ruokansa yksin ja itsenäisesti.

Elinalue

• Susilla on laaja alue, missä ne voivat vapaasti kuljeskella ja hallita ympäristöään ja sosiaalisia suhteitaan. Koirat ovat olleet domestikoituneita kymmeniä tuhansia vuosia. Ne eivät ole oman tilansa hallitsijoita, eivätkä usein pääse valitsemaan seuraansa tai ympäristöään.

• Susilaumassa voi olla jopa 42 yksilöä. Susilauma voi vaeltaa monia kymmeniä kilometrejä tai satoja ympäristön olosuhteiden pakosta. Koirat eivät vaeltele säätääkseen ympäristön olosuhteita.

Uhkat

• Laumaeläinten täytyy taistella ympäristönsä puolesta potentiaalisia uhkia vastaan. Lisäksi laumaeläimen täytyy kilpailla lisääntymispartnerinsa suosiosta. Koirien harvoin täytyy taistella saalistajia vastaan tai niinkään kohdata ympäristön uhkia tai kilpailla lisääntymispartnerin suosiosta.

Jätän yhteenvedon aiheesta tekemättä. Saakoon jokainen lukija päättää oman mielipiteensä aiheesta näiden perusteluiden jälkeen.

Meidän perheessä, johon lukeutuu kaksi ihmistä ja kaksi koiraa, minä en haistele koirieni takapuolia tervehtiessäni niitä. Minä en myöskään syö ennen koiriani, käske koiraa siirtymään edestäni pois, jos se on lattialla makaamassa, tai muutenkaan yritä saavuttaa statusta "laumanjohtaja". Meillä koirat tietävät, että me ihmiset emme ole koiria. Me elämme silti sovussa ja me ihmiset neuvomme ja ohjaamme koiriamme toimimaan niin, kuten toivomme niiden toimivan. Tämä tapahtuu ilman fyysisen mahdin käyttöä, pelkän kehonkielen, naksuttimen ja namien avulla.

Englanninkielistä versiota samasta aiheesta voit tarkastella täältä.

- Mirjami ja koirat, jotka elävät perheenä, eivät laumana

Etologiaa kotona

Mitä yhteistä on seuraavilla kuvilla ja niiden tarinoilla?

Ensimmäisessä kuvassa, jonka koirasta nappaat, koira katsoo suoraan kameraan. Mikäli kuvien ottaminen jatkuu, toisessa kuvassa katse on jo suuntautuneena muualle. Seuraavissa kuvissa saattaa esiintyä haukottelua, nenän lipomista ja etenkin katselua kaikkiin muihin suuntiin kuin kameraan päin.

Eikä auta, vaikka koiraa kutsuu, käskee, komentaa.

Tässä tilanne, jossa tytöillä luu, jota molemmat haluaisivat syödä. Luu on pudonnut lattialle. Aino on nojautuneena kohti Nipsua, häntä heiluu kovasti. Nipsu työntyy kauemmaksi, häntä on pystyssä ja kieli lipoo huulia.

Seuraavaksi Aino syöksähtää leikkisästi eteenpäin, Nipsu väistää ja lähtee sitten leikkiin mukaan.

Vihje: kyseessä ei ole minkäänlaisesta alfakoirakon selvittämisrituaalista.

Viimeisessä kuvassa luu on päätynyt Ainon suuhun. Nipsu on jäänyt etäämmälle makaamaan. Kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa se katsoo kameraan, toisessa katsoo Ainoa ja kolmannessa haukottelee. Tämä toistuu. Lopulta pää painuu maahan ja silmät kiinni, katsesuunta kuitenkin poispäin sekä Ainosta että kamerasta.

Tuttuja tilanteita?

Yhteisenä tekijänä on signaalit, jotka ovat kaikille koirille tuttuja. Ne kertovat kaverille, oli se sitten toinen koira tai ihminen, että "ei mitään hätää, en ole uhka". Ne voivat myös kertoa, että "älä tule lähemmäs, en tykkää tästä yhtään".

Tuntemalla koiran lähettämiä signaaleita, voit auttaa koiraystävääsi pääsemään mukavuusalueelleen.

Tarkkailkaa koirianne!

Signaalirikasta viikonloppua,

- Mirjami ja koirat

Hammashaveri

Voitteko kuvitella, että minä ja Aino toimimme toisen koirakon treeneissä häiriökoirakkona?

Samaisissa treeneissä onnistuin kolauttamaan etuhampaani peräkontin oveen niin, että hampaastani irtosi roisi palanen.

Silti mieleni oli hyvä treenien jälkeen, sillä Aino oli käyttäytynyt niin nätisti.

Kuvissa näkyy hyvin koirieni tyypilliset ilmeet ja juuri nämä ilmeet kuvastavat niiden luonteita hyvin.

- Mirjami ja koirat, viikonloppua jo kovasti odottaen

Viikonloppua

Iloista viikonloppua toivottavat,

 Aino

ja Nipsu!

Leikkivä koira

Ainon aika "ongelmakoirana" on ohi. Kuuden kuukauden työ Jenny Frantsin kanssa on saanut aikaan sen, että minulla on toimiva koira ja toimivampi koira. Yllättävää kyllä, Nipsu on se toimiva koira ja Aino on se toimivampi koira.

Käytännössä yleisesti ottaen Aino on rennompi, haistelee rauhallisesti ulkona ja leikkii enemmän. Lenkillä Aino toimii kuten 1-vuotias labradorinnoutaja toimii - innokkaasti ja leikkisästi. Ei enää remmirähjäämistä.

Miten koulutuksemme sisällön voisi summata? Pääosin siten, että henkinen ja fyysinen aktiivisuus tasapainoon. Lisäksi monta monta tuntia treeniä sen oman ongelmakohdan kanssa.

Alla muutamia virikevinkkejä.

Aino etsii nameja pitkästä ruohikosta.

Rikkinäisen pehmolelun sisään piilotetut namit - helppoa ja halpaa.

Syksyn lehtien alle piilotetut namit.

Tuloksena iloinen, onnellinen ja väsynyt koira.

Mukavaa viikonloppua!

Gourmet

Lauantai vailla kiirettä, voiko parempaa olla?

Uusia ideoita koirien ruokailuun - poroa ja puolukkaa, mikä makuelämys!

Koirat mukana ruuan kokoamisvaiheessa.

Ainon suuri ihmetys: punainen, kirpeä pallo?!

Porot menivät parempiin suihin, puolukat jäivät kippoihin. Ei maistu pakastepuolukat meidän tytöille, ne pitää syödä tuoreena suoraan metsässä!