perjantai 21. marraskuuta 2014

Kokkailuhetki!



Pari vinkkiä koirien treeninamujen valmistamiseen. Nämä namut olen todennut edulliseksi valinnaksi. Lisäksi ne tukevat koirien normaalia ruokavaliota, eivät sisällä hurjia määriä suolaa tai muuta koiralle haitallista.


Kuivatut maksanamut valmistuvat yksinkertaisuudessaan näin:

Osta maksaa, joko ihmisten ruokana (kallista) tai koiran ruokana (halpaa). Tähän satsiin käytin kaksi pakastettua sian maksaa.

Aloita valmistelut ajoissa nostamalla maksakimpaleet sulamaan. Tässä kestää tovi jos toinenkin. Jäistä maksaa ei kannata lähteä työstämään. Maksaa voi sulatella kuumassa vesihauteessa.

Siivuta maksa viipaleiksi, varo sormiasi!

Keitä maksasiivuja, kunnes väri muuttuu punaisesta harmahtavaksi.

Pilko jäähtyneet maksasiivut treeninamien kokoisiksi kappaleiksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.


Kuivattamiseen kannattaa varata aikaa. Pidä uunia päällä noin 100-175 asteessa, luukku hieman raollaan. Ota uunista pois, kun ovat mielestäsi (koirasi mielestä) tarpeeksi kovia ja kuivia.

Nam, maistuvat varmasti! Muistathan kuitenkin rajoitukset maksan määrän suhteen koirien ruokailussa.


Apukokeille kannattaa antaa puuhaa oman kokkailun ajaksi. Muuten kirsut saattavat tehdä liian läheistä tuttavuutta uunin luukun kanssa.



Kuivatut lihanamut tehdään allaolevalla tavalla:




Sekoita yhteen raaka liha, kananmunat, satunnaiset herkut ja mausteet. Tässä käytin kilon koirille tarkoitettua nauta-sika-lihaa, kolme kananmunaa ja omenaviipaleita. Mausteina hieman valkosipulia ja grillimaustetta.


Sekoitus levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Kuivatetaan uunissa, kunnes namit ovat sopivan kuivia. Tässä erässä kuivatus kesti tunteja, asteita oli 50-100.



Lopuksi paloittele namit.


Nipsu sai tietysti hoitaa esipesun.





Maukasta viikonloppua!
- Mirjami ja koirat

torstai 20. marraskuuta 2014

Älypeli nimeltään omena



Kuinka käy, jos annat koirallesi omenan?

Vaihtoehtoja on empiirisen tutkimukseni mukaan ainakin kaksi.

1. Nipsu -tyyli

"Aika kitkerää, mutta syötävä on, mitä annetaan."



2. Aino -tyyli

"Häh? Mitä? Täh? Mikä tää on?!"




Jälleen kerran helppo älypeli koiralle, joka ei maksa maltaita!

- Mirjami ja koirat

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pimeät illat



Sunnuntaipäivisin on kiva riehua meidän tyttöjen mielestä, alla kuva todisteena.

Miten koirat keksivät juuri silloin aloittaa painimatsin, kun minun pitäisi lukea tenttiin?



Mutta pimeinä sunnuntai-iltoina on hyvä mennä sohvalle pötköttämään tyynykasan alle. 

Siitä minä ja Aino olemme samaa mieltä.




Reipasta viikkoa!
- Mirjami ja koirat

lauantai 15. marraskuuta 2014

Koiralauantai


Meidän koiralauantai piti sisällään pitkän metsälenkin umpimetsikössä (tällä kertaa en edes eksynyt!), koirien kanssa leikkimistä pihaan jääneellä lumikasalla, voimien keräämistä tulevaa varten.

Nipsu jäi kotiin nakertelemaan pakkasesta tullutta Kongia (piti sisällään iltaruuan), kun minä ja Aino lähdimme koiratreeneihin. Treenaamme ryhmässä, Jennyn ohjauksessa, keinoja, miten saan tuon vauhtitassun pidettyä sopivassa vireystilassa.






Aino treenasi niin tehokkaasti, että onkin nyt retkottanut lattialla kotiin tultuamme. Nipsulla olisi riittänyt vielä virtaa leikkeihin, mutta Aino ei niihin lähtenyt. Nipsu otti kohteekseen sitten pehmolelupupun, joka onkin jo aika kovia kokenut tyttöjen leikeissä.


Rentoa viikonloppua!
- Mirjami ja väsyneet koissut

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Vauhtia riittää!



Minä ja meidän perheen vauhdikkaat karvatassut toivotamme lukijoille iloa harmaaseen marraskuuhun!







- Mirjami, Nipsu ja Aino

torstai 6. marraskuuta 2014

Koiranomistajan elämää



Rakas koirani,

joka satunnaisesti aiheutat minulle verenpainetason nousua, harmaita hiuksia ja tuki- ja liikuntaelimistön traumoja. Hetkittäin elämä kanssasi voi olla hieman hankalaa.



Kuinka ihana on kuitenkin se tunne, kun 30 kiloa rakkautta painautuu syliini tyytyväisenä puhisten?


Maailman paras rooli on olla koiranomistaja.





Rakkauden täyteistä loppuviikkoa,
Mirjami ja koirat

tiistai 4. marraskuuta 2014

Onni on ...



Luun jyrsimistä.




Nipsu näyttäisi nauttivan elämästään suhteellisen paljon.


Nauttikaa tekin, lukijat!
- Mirjami ja koirat

maanantai 3. marraskuuta 2014

Virikevinkki


Haastan lukijat antamaan omalle koiralleen hetken mahdollisuuden toimia lajityypillisellä tavallaan, sallitusti!

Koirat ovat kyläkoira-ajoistaan lähtien hankkineet ravintonsa etsimällä. Nykyisin kotikoirat saavat ruokansa suoraan ruokakuppiin, vailla mitään haastetta.

Koiran saa iloiseksi ja tyytyväiseksi antamalla sen säännöllisestä toteuttaa omia lajityypillisiä tapojaan. Tässä niistä yksi esimerkki. Voit antaa koiran syödä aamu- ja iltaruokansa ja samalla haastaa sen käyttämään aivonystyröitään.



Tarvitset pahvilaatikon, jonka koko on suhteutettu koiran kokoon ja etsintätaitoihin. Pahvilaatikkoon voit laittaa sisälle rypistettyjä sanomalehtiä, maitotölkkejä ja muuta pahvia. Samalla saat pahviroskat kierrätettyä hyötykäyttöön!



Ainon pahvilaatikossa oli ruokanappuloita, lihapullan palasia ja suurimpana herkkuna: possunkorva.



Possunkorva löysi tiensä nopeimmin Ainon suuhun.



Nipsu on jo erikoistunut kaikenmoiseen etsintään, joten sillä oli isompi pahvilaatikko ja enemmän täytettä siellä.



Meillä tytöt penkovat pahvilaatikkonsa eri huoneissa, rauhallisessa ympäristössä.



Hyvää viikkoa!
- Mirjami ja koirat


PS. Pahvilaatikkopiilo kannattaa ottaa ruokailun jälkeen lattialta talteen kahdestakin syystä. Ensimmäiseksi turvallisuussyy: varmista, ettei koira syö mitään, mikä ei ole ruokaa (esimerkiksi pahvin palasia, mahdollisia teipin palasia pahvilaatikosta). Toiseksi: pahvilaatikkopiilo pysyy jännänä juttuna, kun sitä ei ole mahdollisuus penkoa koko ajan!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kouluttamisen ytimessä


Ensimmäisenä teet huomion: koirani (tai toinen ihminen) käyttäytyy ei-toivotusti. Huomion jälkeen päätelmänä on usein korjata ei-toivottu käytös. Tämän päätöksen jälkeen olet tienristeyksessä: valitako palkkioihin vai rankaisuun perustuva menetelmä? Vai yhdistelmä näistä?


Ihmismaailmassa yhteiskunta toimii rankaisuun perustuvasti: huonosta eli lainvastaisesta käytöksestä joudut maksamaan sakkoja tai joudut vankilaan. Ihmismaailmassa näkyy myös palkkioihin perustuvaa menetelmää: työpaikalla ansioitunut työntekijä voi saada bonuspalkinnon. 


Koiramaailmassa nämä vaihtoehdot ovat vietävissä niin ääripäihin kuin koiranomistaja ne vie. Rankaisuun perustuvassa mallissa huonosta käytöksestä koira saattaa joutua saamaan kirsulleen suihkauksen sitruunasuihketta. Muita valitettavia keinoja löytyy aina hihnan kiskaisusta koiran lyömiseen, "puhutteluun", "alistamiseen", sähköpantaan. Palkkioihin perustuva menetelmä on edellisen menetelmän vastakohta. Siinä koira saa kehuja, silityksiä, ruokapalkintoja, toimiessaan oikein. Tässä menetelmässä epätoivottu käytös ei anna koiralle mitään seurausta.


Minun maailmani on tässä asiassa mustavalkoinen. Rankaisu on rankaisu ja palkkio on palkkio. 


Seuraavaksi sananen oppimisesta. Koira katsoo innoissaan pikkulasta. Samalla hihna kiristyy ja aiheuttaa koiralle kipua. Sitten päinvastoin, mutta sama idea: koira syö maasta namipaloja ja samalla katsoo naapurin kissaa. Ensimmäisessä esimerkissä koira on oppinut, että pikkulapsen näkeminen aiheuttaa kivun tunteen. Toisessa esimerkissä koira on oppinut, että naapurin kissan näkeminen on kivaa. 


Molemmissa edellisissä esimerkeissä on tapahtunut klassinen ehdollistuminen, joka on tiedostamatonta ja koiran tahdosta riippumatonta. Hienoa tässä tavassa on se, että yhdestä kerrasta opittu käytös ei välttämättä pysyvää. Ehdollistuma tapahtuu, mikäli yhdistelmä kahden ärsykkeen välillä toisuu tarpeeksi useita kertoja. Mikäli toisena ärsykkeenä on kipu- tai pelkoaistimus, voi yksi toisto saada aikaan ehdollistuman. Vaikka ehdollistuma olisi syntynyt, se voidaan kuitenkin kumota ja sammuttaa.


Klassisen ehdollistumisen perusteella koirien palkkioon perustuva koulutus on suotavampaa. Joka kerta, kun annat koiralle palkkionamin, toistuu seuraava ketju: "omistajan näkeminen - palkkionami - mukava tuntemus". Mutta, kuten sanatarkkaan englanninkielisessä artikkelissakin todetaan: "kolikolla on kääntöpuoli". Koiran kurittaminen omistajan toimesta aiheuttaa seuraavan ketjun: "omistajan näkeminen/omistajan käsi/remmi - kipu/pelko - ikävä tuntemus + välttämiskäytös".


Koirista näkee usein, onko niitä koulutettu kummalla menetelmällä. Ihmisen lähestyessä koira voi joko innostua, heiluttaa häntäänsä ja tehdä toimintoja, joista ennenkin on saanut palkkion. Toisessa tapauksessa koira voi laskea päänsä ja kääntää sen pois, pysyä varuillaan ja olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. 






 Kysymys kuuluukin, haluatko koirasi tottelevan siksi, että se pelkää sinua, vai siksi, että sen mielestä se on hauskaa?


Artikkeli suomennettu ja referoitu englanninkielisestä vastineesta, joka löytyy täältä.



Hyvää viikonloppua!

- Mirjami ja koirat