Nipsu ja Aino toivottavat hyvää huomenta ja oikein mukavaa keskiviikkopäivää kaikille lukijoille!
- Mirjami, Nipsu ja Aino
tiistai 25. helmikuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Nipsu 2 vuotta, Aino 5 kuukautta
Aino on kotiutunut meille hyvin. Alun remmirähinät ja haukkumiset on saatu sitkeällä koulutuksella pois! Tänään olin molempien koirien kanssa lenkillä ja ohitimme naapurin kaksi koiraa haukkumatta. Siinä vaiheessa olin pakahtua ylpeydestä, kun Aino ei päästänyt pihaustakaan. Alla muutama seisotuskuva tytöistä. Ainolla on nyt ikää vajaa 5 kuukautta ja painoa tasan 20 kiloa. Nipsu täytti perjantaina 2 vuotta, painoa vajaa 20 kiloa. Tyttöjen luonne-erot näkyvät hyvin kuvista: Ainon mielestä kaikki yhteinen tekeminen on ihanaa, kun taas Nipsu tottelee totisesti ja jäyhästi palkan toivossa. Ainosta tulee kyllä aivan mainio harrastuskoira!
Mukavaa viikkoa kaikille!
- Mirjami, Nipsu ja Aino
PS. Suosittelen kaikille rähinäasioiden kanssa painiville osallistumista Jirka Vierimaan kurssille ja tutustumista Youtubin kikopup -käyttäjän videoihin (esimerkiksi "How to stop unwanted behavior" tai "Barking episode"). Näitä kautta saa käytännön tason vinkkejä, kuinka epätoivottu käytös saadaan kitkettyä pois ilman mitään rankaisumenetelmiä (joita en kenellekään suosittele!). Olen aikoinani osallistunut Nipsun kanssa Jirkan kurssille ja voinut lähettää hänelle aina sähköpostia, kun eteen on tullut vaikeuksia koiran kouluttamisessa. Häneltä saa kunnon vinkit asiaan kuin asiaan!
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Lepäämiselle pyhitetty viikonloppu
Viikonloppu täynnä tutustumista omaan uuteen koiraan ja omaan vanhempaan koiraan - voiko parempaa ollakaan?
Kehitimme pienoisen haukkumisongelman Ainon kanssa torstaina. Koirat haukkuivat sisällä, luulivat olevansa hyviä vahtikoiria, kun vain tuijottivat ulos ja vahtivat, vaikkei ulkona olisi ollutkaan mitään vahtimisen arvoista. Lisäksi Aino halusi vakuuttaa olevansa oikein mainio vahtikoira haukkuvansa myös ulkona - sekä ihmisille että eläimille. Kysyin apua ongelmiimme monesta lähteestä ja sainkin monia ratkaisumalleja ehdotuksiksi. Paras toteutustapa oli yhdistelmä neuvoista.
Ensinnäkin halusin vähentää koirien stressitasoa. Molemmilla on nyt uudet tilanteet: Nipsulla uusi "pikkusisko" ja Ainolla kaikki täysin uutta. Ostin apteekista Adaptil -haihduttimen, josta en voi muuta kuin positiivista sanoa. Liuos sisältää feromoneja ja se on tarkoitettu koiralle ahdistavien tilanteiden lievittämiseen. Linkistä löytyy lisää tietoa. Koirat ovat koko viikonlopun olleet levollisempia ja vastaanottavaisempia koulutuksen suhteen.
Sisähaukkumisen saimme kuriin keppi ja porkkana -koulutusajatuksella. Toisessa kädessä vesisuihkepullo ja toisessa nakki. Näin vietin perjantai-iltapäiväni ja sain koirat hiljaiseksi. Haukusta suihke ja hiljaisuudesta nakkia. Selvästi huomaa koirien luonteen eron - Aino palautui suihkauksesta nopeasti ja häntä rupesi heilumaan, mutta Nipsu loukkaantui minulle hetkeksi ja karttoi kaukaa. Nipsukaan ei kauaa suihkausta harmitellut ja oikeastaan Nipsu ymmärsi haukkumattomuuden idean jo kahdesta suihkauksesta. Aino sitten vaati muutaman suihkauksen enemmän, mutta sitten meni kyllä perille.
Pidimme Ainon kanssa myös siedätysviikonlopun. Lauantaina tutustuimme viiteen koirakkoon, moniin lapsiin, leikkipuiston välineisiin ja lumiukkoihin. Tänään sunnuntaina löysimme lisää pelottavia tutustumisen arvoisia kohteita - matkailuvaunu, sauvakävelijät, skootteri ja pensas omakotitalon pihassa. Kaikkia kävimme moikkaamassa.
Olin eilisestä edistyksestä niin ylpeä, että vein tänään molemmat koirat yhdessä pitkälle metsälenkille. Olen nyt tehnyt pieniä hihnalenkkejä koirien kanssa erikseen. Kaksi hihnaa vaativat vielä totuttelua minulta. Metsälenkillä tein pieniä huijauksia niin, että koirat joutuivat välillä etsimään minua metsästä. Yleensä Aino huolestui ensimmäisenä ja Nipsu tuli vasta vähän pidemmän matkan päästä katsastamaan mihin menin. Lenkillä törmäsimme myös kahteen käyttölinjaiseen lapukkaan! Näiden kanssa koirat tulivat hyvin juttuun, hienoa!
Kehitimme pienoisen haukkumisongelman Ainon kanssa torstaina. Koirat haukkuivat sisällä, luulivat olevansa hyviä vahtikoiria, kun vain tuijottivat ulos ja vahtivat, vaikkei ulkona olisi ollutkaan mitään vahtimisen arvoista. Lisäksi Aino halusi vakuuttaa olevansa oikein mainio vahtikoira haukkuvansa myös ulkona - sekä ihmisille että eläimille. Kysyin apua ongelmiimme monesta lähteestä ja sainkin monia ratkaisumalleja ehdotuksiksi. Paras toteutustapa oli yhdistelmä neuvoista.
Ensinnäkin halusin vähentää koirien stressitasoa. Molemmilla on nyt uudet tilanteet: Nipsulla uusi "pikkusisko" ja Ainolla kaikki täysin uutta. Ostin apteekista Adaptil -haihduttimen, josta en voi muuta kuin positiivista sanoa. Liuos sisältää feromoneja ja se on tarkoitettu koiralle ahdistavien tilanteiden lievittämiseen. Linkistä löytyy lisää tietoa. Koirat ovat koko viikonlopun olleet levollisempia ja vastaanottavaisempia koulutuksen suhteen.
Sisähaukkumisen saimme kuriin keppi ja porkkana -koulutusajatuksella. Toisessa kädessä vesisuihkepullo ja toisessa nakki. Näin vietin perjantai-iltapäiväni ja sain koirat hiljaiseksi. Haukusta suihke ja hiljaisuudesta nakkia. Selvästi huomaa koirien luonteen eron - Aino palautui suihkauksesta nopeasti ja häntä rupesi heilumaan, mutta Nipsu loukkaantui minulle hetkeksi ja karttoi kaukaa. Nipsukaan ei kauaa suihkausta harmitellut ja oikeastaan Nipsu ymmärsi haukkumattomuuden idean jo kahdesta suihkauksesta. Aino sitten vaati muutaman suihkauksen enemmän, mutta sitten meni kyllä perille.
Pidimme Ainon kanssa myös siedätysviikonlopun. Lauantaina tutustuimme viiteen koirakkoon, moniin lapsiin, leikkipuiston välineisiin ja lumiukkoihin. Tänään sunnuntaina löysimme lisää pelottavia tutustumisen arvoisia kohteita - matkailuvaunu, sauvakävelijät, skootteri ja pensas omakotitalon pihassa. Kaikkia kävimme moikkaamassa.
Olin eilisestä edistyksestä niin ylpeä, että vein tänään molemmat koirat yhdessä pitkälle metsälenkille. Olen nyt tehnyt pieniä hihnalenkkejä koirien kanssa erikseen. Kaksi hihnaa vaativat vielä totuttelua minulta. Metsälenkillä tein pieniä huijauksia niin, että koirat joutuivat välillä etsimään minua metsästä. Yleensä Aino huolestui ensimmäisenä ja Nipsu tuli vasta vähän pidemmän matkan päästä katsastamaan mihin menin. Lenkillä törmäsimme myös kahteen käyttölinjaiseen lapukkaan! Näiden kanssa koirat tulivat hyvin juttuun, hienoa!
Tässä vähän epätarkka kuva kännykälläni otettuna, joka kertoo sunnuntain tunnelmistamme. Kuvassa minä siis makaan sängyllä lukemassa koulukirjaa molemmat koirat vieressäni. <3
- Mirjami, Nipsu ja Aino
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
"Täällähän on kuin koirakoulussa"
Otsikko viittaa vanhempieni kommenttiin, kun kävivät eilen katsomassa uutta koiratulokasta.
Keskiviikkoiltapäivän olemmekin viettäneet koulutustunnelmissa. Teimme Nipsun kanssa ensiksi hihnalenkin, jossa muistuttelimme pentumieliseksi taantuneen (kohta 2-vuotiaan!) neidin mieleen, miten remmilenkillä kuljettiinkaan. Tämän aikaa Aino sai harjoitella yksinoloa kotona, seuranaan puruluu. Tullessamme kotiin kävin vielä ensin yksin tarkistamassa, oliko Aino ehtinyt syödä puruluun kokonaan. Onneksi kävin, sillä Aino ei ollut ehtinyt kuin hieman mutustella sitä. Riitoja tulee vielä noista herkkuluista, joten vahdimme tarkkaan koiria, kun syövät luita. Kuivat ja vanhemmat luut voivat olla lattialla, niistä ei riitoja tule.
Nipsun yksityislenkin jälkeen oli vuorossa Ainon yksityislenkki. Aino koki monta ensimmäistä kertaa lenkin aikana. Lähdimme bussilla Hervannan keskustaan Mustiin ja Mirriin. Bussimatkaa tuli noin 10 minuuttia. Tämän aikaa Aino istui sylissäni ja ihmetteli bussin ikkunasta näkyviä ihmisiä sekä bussiin nousevia ihmisiä. Mustissa ja Mirrissä oli toinenkin koira ja huomasin, kuinka suuri vahtivietti Ainolla onkaan. Ainakin näin aluksi ajattelin. Kotimatkalla Aino haukkui monelle muullekin asialle, kuten lapsille, lastenvaunuille ja leikkipuistoille. Tajusin, että tämähän oli 4 kuukautisen Ainon ensimmäinen reissu yksinään kaupungissa. Aino on kasvattajansa luona majaillut 11 koiran kanssa, lisäksi Ainolla on ollut seuranaan aina siskonsa ja veljensä. Ei ihmekään, jos pelottaa kaupungin vilske! Näin aloin ymmärtämään Ainon reaktioita enemmän ja kävimme rennosti tutustumassa pelottavia kohteita. Koirakontakteja täytyy vielä treenata paljon. Uskon, että Aino edistyy nopeasti nuoren ikänsä ansiosta.
Koulutuksen lisäksi koirat ovat tänään leikkineet ja riehuneet. Leikit eivät kauan kestä, kun taas nukahdetaan. Vahtihaukkumisiakin olemme saaneet kuriin. Täällä siis yhteiselo sujuu hyvin ja pienistä hankaluuksista ollaan päästy jo melkein eroon!
Loppuun superhienoja kuvia, jotka ovat kaikki Kallen ottamia.
Mukavaa loppuviikkoa!
- Mirjami, Nipsu ja Aino
Keskiviikkoiltapäivän olemmekin viettäneet koulutustunnelmissa. Teimme Nipsun kanssa ensiksi hihnalenkin, jossa muistuttelimme pentumieliseksi taantuneen (kohta 2-vuotiaan!) neidin mieleen, miten remmilenkillä kuljettiinkaan. Tämän aikaa Aino sai harjoitella yksinoloa kotona, seuranaan puruluu. Tullessamme kotiin kävin vielä ensin yksin tarkistamassa, oliko Aino ehtinyt syödä puruluun kokonaan. Onneksi kävin, sillä Aino ei ollut ehtinyt kuin hieman mutustella sitä. Riitoja tulee vielä noista herkkuluista, joten vahdimme tarkkaan koiria, kun syövät luita. Kuivat ja vanhemmat luut voivat olla lattialla, niistä ei riitoja tule.
Nipsun yksityislenkin jälkeen oli vuorossa Ainon yksityislenkki. Aino koki monta ensimmäistä kertaa lenkin aikana. Lähdimme bussilla Hervannan keskustaan Mustiin ja Mirriin. Bussimatkaa tuli noin 10 minuuttia. Tämän aikaa Aino istui sylissäni ja ihmetteli bussin ikkunasta näkyviä ihmisiä sekä bussiin nousevia ihmisiä. Mustissa ja Mirrissä oli toinenkin koira ja huomasin, kuinka suuri vahtivietti Ainolla onkaan. Ainakin näin aluksi ajattelin. Kotimatkalla Aino haukkui monelle muullekin asialle, kuten lapsille, lastenvaunuille ja leikkipuistoille. Tajusin, että tämähän oli 4 kuukautisen Ainon ensimmäinen reissu yksinään kaupungissa. Aino on kasvattajansa luona majaillut 11 koiran kanssa, lisäksi Ainolla on ollut seuranaan aina siskonsa ja veljensä. Ei ihmekään, jos pelottaa kaupungin vilske! Näin aloin ymmärtämään Ainon reaktioita enemmän ja kävimme rennosti tutustumassa pelottavia kohteita. Koirakontakteja täytyy vielä treenata paljon. Uskon, että Aino edistyy nopeasti nuoren ikänsä ansiosta.
Koulutuksen lisäksi koirat ovat tänään leikkineet ja riehuneet. Leikit eivät kauan kestä, kun taas nukahdetaan. Vahtihaukkumisiakin olemme saaneet kuriin. Täällä siis yhteiselo sujuu hyvin ja pienistä hankaluuksista ollaan päästy jo melkein eroon!
Loppuun superhienoja kuvia, jotka ovat kaikki Kallen ottamia.
Siskosten halailuhetki <3
Mukavaa loppuviikkoa!
- Mirjami, Nipsu ja Aino
tiistai 4. helmikuuta 2014
Tervetuloa kotiin, Aino!
Hei vain, pitkästä aikaa!
Opiskelutahti on jälleen vauhdissaan, mutta tasaantunut kuitenkin sen verran, että kouluilun ja koirailun lisäksi ehdin tehdä blogiin päivityksen. Tietysti lisäintoa antaa sunnuntaina kotiutunut uusi perheenjäsenemme, Nipsun "sisko" Aino. Pidemmittä puheitta, tervehtikää Ainoa kuvien kera!
Opiskelutahti on jälleen vauhdissaan, mutta tasaantunut kuitenkin sen verran, että kouluilun ja koirailun lisäksi ehdin tehdä blogiin päivityksen. Tietysti lisäintoa antaa sunnuntaina kotiutunut uusi perheenjäsenemme, Nipsun "sisko" Aino. Pidemmittä puheitta, tervehtikää Ainoa kuvien kera!
Kahdessa allaolevassa kuvassa Nipsu vielä nauttii viimeisistä hetkistään perheen ainoana koirana.
Sitten lähdimmekin koko perheen kanssa Nastolaan katsomaan koiraa nimeltä Aino ja rodultaan labradorinnoutaja. Aino lähti meidän mukaamme iloisin mielin ja molemmat koirat nukkuivat suurimman osan ajomatkasta. Uudessa kodissa oli lattiat täynnä luita ja leluja, joista Aino nautti suuresti!
Aluksi Nipsu ihmetteli pientä riiviötä, joka kuljetti kaikkia Nipsun omia leluja edestakaisin, mutta jonka suusta ei kuitenkaan saanut varastaa leluja tai luita.
Jäällä ollaan tehty jo pari lenkkiä. On se kumma, kun ulkona koirat eivät sitten niin riehukaan, vaikka tilaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta sisällä pienissä tiloissa aloitetaan riekkuminen ja rallijuoksu!
Aino-neiti on jo niin iso, että sai lainaksi Nipsu-siskon heijastinliivin lenkille.
Ensimmäinen ilta meni Nipsun ihmetellessä Ainoa...
... ja Ainon ihmetellessä Nipsua, meitä ja uutta kotia.
Pian kuitenkin tytöt nukahtivat vierekkäin.
Myös me ihmeteltiin, kuinka täynnä rakkautta ja iloa voi pieni koiranpentu nimeltä Aino olla!
Aino myös tykkää viettää aikaansa kummallisissa asennoissa, aivan kuten Nipsu pienenä.
Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen elokin alkoi sujua jo leppoisammin.
Molemmat koirat: "Hyvää huomenta, äiti!"
Nipsu: "Hyvää huomenta, Aino!"
Aino: "Hyvää huomenta, Nipsu!"
Nipsu: "Vähän vielä väsyttää..."
Aino: "Menikö Nipsu vielä nukkumaan?"
Leikit alkoivat jo ensimmäisenä iltana, allaoleva kuva on toiselta illalta.
Kiitos Mariz -kasvattajan Maritille Ainosta ja Magicfox´s -kasvattajan Hannalle vinkeistä, kuinka toimia kahden koiran kanssa!
Talvisin terveisin,
Mirjami, Nipsu ja Aino
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)