Ainon terveiset

Kukkuu, sanoo Aino!

Hauskaa on ollut, vaikka mamma on töissä ollutkin.

Joulukin lähestyy, sitten saan ehkä kinkkua, namskis!

Muistakaa myös nukkua pitkään, minua jo vähän väsyttää.

Rakkaudella,

Aino 

Resepti onneen

Kaksi sanaa: luminen metsä.

Riemua viikonloppuun!

- Mirjami ja koirat

Älypeli nimeltään omena

Kuinka käy, jos annat koirallesi omenan?

Vaihtoehtoja on empiirisen tutkimukseni mukaan ainakin kaksi.

1. Nipsu -tyyli

"Aika kitkerää, mutta syötävä on, mitä annetaan."

2. Aino -tyyli

"Häh? Mitä? Täh? Mikä tää on?!"

Jälleen kerran helppo älypeli koiralle, joka ei maksa maltaita!

- Mirjami ja koirat

Pimeät illat

Sunnuntaipäivisin on kiva riehua meidän tyttöjen mielestä, alla kuva todisteena.

Miten koirat keksivät juuri silloin aloittaa painimatsin, kun minun pitäisi lukea tenttiin?

Mutta pimeinä sunnuntai-iltoina on hyvä mennä sohvalle pötköttämään tyynykasan alle. 

Siitä minä ja Aino olemme samaa mieltä.

Reipasta viikkoa!

- Mirjami ja koirat

Koiranomistajan elämää

Rakas koirani,

joka satunnaisesti aiheutat minulle verenpainetason nousua, harmaita hiuksia ja tuki- ja liikuntaelimistön traumoja. Hetkittäin elämä kanssasi voi olla hieman hankalaa.

Kuinka ihana on kuitenkin se tunne, kun 30 kiloa rakkautta painautuu syliini tyytyväisenä puhisten?

Maailman paras rooli on olla koiranomistaja.

Rakkauden täyteistä loppuviikkoa,

Mirjami ja koirat

Onni on ...

Luun jyrsimistä.

Nipsu näyttäisi nauttivan elämästään suhteellisen paljon.

Nauttikaa tekin, lukijat!

- Mirjami ja koirat

Virikevinkki

Haastan lukijat antamaan omalle koiralleen hetken mahdollisuuden toimia lajityypillisellä tavallaan, sallitusti!

Koirat ovat kyläkoira-ajoistaan lähtien hankkineet ravintonsa etsimällä. Nykyisin kotikoirat saavat ruokansa suoraan ruokakuppiin, vailla mitään haastetta.

Koiran saa iloiseksi ja tyytyväiseksi antamalla sen säännöllisestä toteuttaa omia lajityypillisiä tapojaan. Tässä niistä yksi esimerkki. Voit antaa koiran syödä aamu- ja iltaruokansa ja samalla haastaa sen käyttämään aivonystyröitään.

Tarvitset pahvilaatikon, jonka koko on suhteutettu koiran kokoon ja etsintätaitoihin. Pahvilaatikkoon voit laittaa sisälle rypistettyjä sanomalehtiä, maitotölkkejä ja muuta pahvia. Samalla saat pahviroskat kierrätettyä hyötykäyttöön!

Ainon pahvilaatikossa oli ruokanappuloita, lihapullan palasia ja suurimpana herkkuna: possunkorva.

Possunkorva löysi tiensä nopeimmin Ainon suuhun.

Nipsu on jo erikoistunut kaikenmoiseen etsintään, joten sillä oli isompi pahvilaatikko ja enemmän täytettä siellä.

Meillä tytöt penkovat pahvilaatikkonsa eri huoneissa, rauhallisessa ympäristössä.

Hyvää viikkoa!

- Mirjami ja koirat

PS. Pahvilaatikkopiilo kannattaa ottaa ruokailun jälkeen lattialta talteen kahdestakin syystä. Ensimmäiseksi turvallisuussyy: varmista, ettei koira syö mitään, mikä ei ole ruokaa (esimerkiksi pahvin palasia, mahdollisia teipin palasia pahvilaatikosta). Toiseksi: pahvilaatikkopiilo pysyy jännänä juttuna, kun sitä ei ole mahdollisuus penkoa koko ajan!

Kouluttamisen ytimessä

Ensimmäisenä teet huomion: koirani (tai toinen ihminen) käyttäytyy ei-toivotusti. Huomion jälkeen päätelmänä on usein korjata ei-toivottu käytös. Tämän päätöksen jälkeen olet tienristeyksessä: valitako palkkioihin vai rankaisuun perustuva menetelmä? Vai yhdistelmä näistä?

Ihmismaailmassa yhteiskunta toimii rankaisuun perustuvasti: huonosta eli lainvastaisesta käytöksestä joudut maksamaan sakkoja tai joudut vankilaan. Ihmismaailmassa näkyy myös palkkioihin perustuvaa menetelmää: työpaikalla ansioitunut työntekijä voi saada bonuspalkinnon. 

Koiramaailmassa nämä vaihtoehdot ovat vietävissä niin ääripäihin kuin koiranomistaja ne vie. Rankaisuun perustuvassa mallissa huonosta käytöksestä koira saattaa joutua saamaan kirsulleen suihkauksen sitruunasuihketta. Muita valitettavia keinoja löytyy aina hihnan kiskaisusta koiran lyömiseen, "puhutteluun", "alistamiseen", sähköpantaan. Palkkioihin perustuva menetelmä on edellisen menetelmän vastakohta. Siinä koira saa kehuja, silityksiä, ruokapalkintoja, toimiessaan oikein. Tässä menetelmässä epätoivottu käytös ei anna koiralle mitään seurausta.

Minun maailmani on tässä asiassa mustavalkoinen. Rankaisu on rankaisu ja palkkio on palkkio. 

Seuraavaksi sananen oppimisesta. Koira katsoo innoissaan pikkulasta. Samalla hihna kiristyy ja aiheuttaa koiralle kipua. Sitten päinvastoin, mutta sama idea: koira syö maasta namipaloja ja samalla katsoo naapurin kissaa. Ensimmäisessä esimerkissä koira on oppinut, että pikkulapsen näkeminen aiheuttaa kivun tunteen. Toisessa esimerkissä koira on oppinut, että naapurin kissan näkeminen on kivaa. 

Molemmissa edellisissä esimerkeissä on tapahtunut klassinen ehdollistuminen, joka on tiedostamatonta ja koiran tahdosta riippumatonta. Hienoa tässä tavassa on se, että yhdestä kerrasta opittu käytös ei välttämättä pysyvää. Ehdollistuma tapahtuu, mikäli yhdistelmä kahden ärsykkeen välillä toisuu tarpeeksi useita kertoja. Mikäli toisena ärsykkeenä on kipu- tai pelkoaistimus, voi yksi toisto saada aikaan ehdollistuman. Vaikka ehdollistuma olisi syntynyt, se voidaan kuitenkin kumota ja sammuttaa.

Klassisen ehdollistumisen perusteella koirien palkkioon perustuva koulutus on suotavampaa. Joka kerta, kun annat koiralle palkkionamin, toistuu seuraava ketju: "omistajan näkeminen - palkkionami - mukava tuntemus". Mutta, kuten sanatarkkaan englanninkielisessä artikkelissakin todetaan: "kolikolla on kääntöpuoli". Koiran kurittaminen omistajan toimesta aiheuttaa seuraavan ketjun: "omistajan näkeminen/omistajan käsi/remmi - kipu/pelko - ikävä tuntemus + välttämiskäytös".

Koirista näkee usein, onko niitä koulutettu kummalla menetelmällä. Ihmisen lähestyessä koira voi joko innostua, heiluttaa häntäänsä ja tehdä toimintoja, joista ennenkin on saanut palkkion. Toisessa tapauksessa koira voi laskea päänsä ja kääntää sen pois, pysyä varuillaan ja olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. 

 Kysymys kuuluukin, haluatko koirasi tottelevan siksi, että se pelkää sinua, vai siksi, että sen mielestä se on hauskaa?

Artikkeli suomennettu ja referoitu englanninkielisestä vastineesta, joka löytyy täältä.


Hyvää viikonloppua!
- Mirjami ja koirat

Ystävämme laumassa?

Informatiivinen referoitu paketti aiheesta "Koirat ovat laumaeläimiä ja minä ihmisenä olen niiden laumanjohtaja". Lähteet löytyvät tekstin lopusta.

Aloitan selvittämällä aiheeseen liittyvän tärkeän termin, domestikaatio. Sillä tarkoitetaan eläinten kesyttämistä kotieläimiksi.

Seuraavaksi teemme katsauksen villien ja vapaiden susien sekä kotiemme koirien välille.

Lisääntyminen, kasvu ja kehitys

• Urossudet osallistuvat pienokaisten kasvattamiseen. Lauman täytyy tehdä yhteistyötä selvitäkseen. Susilaumassa yleensä tietty naaras ja tietty uros saavat pentuja. Uroskoirat eivät osallistu pentujen kasvattamiseen. Koirien parissa pentuja voivat saada kuka vain kenen kanssa vain.

• Laumaeläimet ovat äitiensä toimesta syntyneet ydinperheeseensä. Koiramaailmassa ihmiset eivät ole (yllätys, yllätys) synnyttäneet koiriaan, vaan ne on kaikki adoptoitu perheeseen.

• Laumaeläinten jälkeläiset elävät laumassa, kunnes ovat tarpeeksi kypsiä jättämään lauman ja perustamaan oman laumansa. Koirat eivät missään iässä jätä ihmisperhettään ja perusta omaa perhettään. 

Ravinnonsaanti

• Susien ensisijainen ravinnonsaantitapa on metsästys. Koirat keräilevät, etsivät ja penkovat jätteitä löytääkseen ruokaa.

• Sudet metsästävät järjestäytyneissä laumoissa. Koirat etsivät ruokansa yksin ja itsenäisesti.

Elinalue

• Susilla on laaja alue, missä ne voivat vapaasti kuljeskella ja hallita ympäristöään ja sosiaalisia suhteitaan. Koirat ovat olleet domestikoituneita kymmeniä tuhansia vuosia. Ne eivät ole oman tilansa hallitsijoita, eivätkä usein pääse valitsemaan seuraansa tai ympäristöään.

• Susilaumassa voi olla jopa 42 yksilöä. Susilauma voi vaeltaa monia kymmeniä kilometrejä tai satoja ympäristön olosuhteiden pakosta. Koirat eivät vaeltele säätääkseen ympäristön olosuhteita.

Uhkat

• Laumaeläinten täytyy taistella ympäristönsä puolesta potentiaalisia uhkia vastaan. Lisäksi laumaeläimen täytyy kilpailla lisääntymispartnerinsa suosiosta. Koirien harvoin täytyy taistella saalistajia vastaan tai niinkään kohdata ympäristön uhkia tai kilpailla lisääntymispartnerin suosiosta.

Jätän yhteenvedon aiheesta tekemättä. Saakoon jokainen lukija päättää oman mielipiteensä aiheesta näiden perusteluiden jälkeen.

Meidän perheessä, johon lukeutuu kaksi ihmistä ja kaksi koiraa, minä en haistele koirieni takapuolia tervehtiessäni niitä. Minä en myöskään syö ennen koiriani, käske koiraa siirtymään edestäni pois, jos se on lattialla makaamassa, tai muutenkaan yritä saavuttaa statusta "laumanjohtaja". Meillä koirat tietävät, että me ihmiset emme ole koiria. Me elämme silti sovussa ja me ihmiset neuvomme ja ohjaamme koiriamme toimimaan niin, kuten toivomme niiden toimivan. Tämä tapahtuu ilman fyysisen mahdin käyttöä, pelkän kehonkielen, naksuttimen ja namien avulla.

Englanninkielistä versiota samasta aiheesta voit tarkastella täältä.

- Mirjami ja koirat, jotka elävät perheenä, eivät laumana

Etologiaa kotona

Mitä yhteistä on seuraavilla kuvilla ja niiden tarinoilla?

Ensimmäisessä kuvassa, jonka koirasta nappaat, koira katsoo suoraan kameraan. Mikäli kuvien ottaminen jatkuu, toisessa kuvassa katse on jo suuntautuneena muualle. Seuraavissa kuvissa saattaa esiintyä haukottelua, nenän lipomista ja etenkin katselua kaikkiin muihin suuntiin kuin kameraan päin.

Eikä auta, vaikka koiraa kutsuu, käskee, komentaa.

Tässä tilanne, jossa tytöillä luu, jota molemmat haluaisivat syödä. Luu on pudonnut lattialle. Aino on nojautuneena kohti Nipsua, häntä heiluu kovasti. Nipsu työntyy kauemmaksi, häntä on pystyssä ja kieli lipoo huulia.

Seuraavaksi Aino syöksähtää leikkisästi eteenpäin, Nipsu väistää ja lähtee sitten leikkiin mukaan.

Vihje: kyseessä ei ole minkäänlaisesta alfakoirakon selvittämisrituaalista.

Viimeisessä kuvassa luu on päätynyt Ainon suuhun. Nipsu on jäänyt etäämmälle makaamaan. Kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa se katsoo kameraan, toisessa katsoo Ainoa ja kolmannessa haukottelee. Tämä toistuu. Lopulta pää painuu maahan ja silmät kiinni, katsesuunta kuitenkin poispäin sekä Ainosta että kamerasta.

Tuttuja tilanteita?

Yhteisenä tekijänä on signaalit, jotka ovat kaikille koirille tuttuja. Ne kertovat kaverille, oli se sitten toinen koira tai ihminen, että "ei mitään hätää, en ole uhka". Ne voivat myös kertoa, että "älä tule lähemmäs, en tykkää tästä yhtään".

Tuntemalla koiran lähettämiä signaaleita, voit auttaa koiraystävääsi pääsemään mukavuusalueelleen.

Tarkkailkaa koirianne!

Signaalirikasta viikonloppua,

- Mirjami ja koirat

HAU!

Tiivistelmä uusimmasta tiedosta koskien koirien haukkumiskäyttäytymistä, lähde lopussa.

Oma kokemukseni sisällettynä tekstiin, erottuu tällaisena tekstinä.


Koiran käyttäytyminen: haukkuminen

Koiran kaikella käytöksellä on syy. Haukkumisen syynä voi olla monta seikkaa, jolloin ratkaisukaan ei usein ole yksinkertainen. Useinkaan haukkumisen syy ei kuitenkaan ole meidän ihmisten ärsyttäminen!

Geneettiset syyt ovat yksi peruste nykykoirien haukkumiselle - aikojen saatossa on ollut kannattavaa, että koira ilmoittaa ihmisilleen potentiaalisista uhkista.

Nykyäänkin koira saattaa hyvinkin ilmoittaa ihmiselleen potentiaalisista uhkista, eli useimmiten vierailijoista. Usein ihminen huomaamattaan kannustaa tähän käytökseen.


Missä tilanteissa koira haukkuu?

Tilanne 1: Vierailijoita tulossa ja koira ilmoittaa niistä haukkumalla. Omistaja komentaa koiraansa äänekkäästi ja kiirehtii ovelle ottamaan vieraat vastaan. Koiran kannalta ihminen on juuri yltynyt sen haukkuun ja mennyt katsastamaan oven tunkeilijoiden varalta.

Laukaiseva tekijä: vierailijat

Käytös: haukkuminen

Tilanne 2: Postinjakaja tuo postin. Koira haukkuu ilmoittaen tunkeilijasta. Postinjakaja jatkaa kulkuaan ja lähtee oven takaa pois. Koira on juuri saanut potentiaalisen uhan katoamaan haukkumisellaan.

Laukaiseva tekijä: postinjakaja

Käytös: haukkuminen

Tilanne 3: Koira haukkuu ulko-ovella, jotta pääsisi sisälle. Ihminen tietää, ettei haukkumisesta tule "palkita koiraa". Koira saattaa kuitenkin haukkua jopa 40 minuuttia, jolloin suurin osa ihmisistä jo naapurisovunkin vuoksi on päästänyt koiran sisälle ulkoa. Koiran kuitenkin mieltää, että haukkumalla, varsinkin haukkumalla kauan, pääsee ulkoa sisälle.

Tilanne 4: Koiralla on jokin vialla. Eroahdistus, kivut, dementia tai erilaiset fobiat voivat aiheuttaa haukkumista. Nämä seikat tulee ensin selvittää.

Tilanteet 1-3 ovat "normaaleita" tiloja, kun taas tilanteessa 4 on taustalla sellainen syy, joka täytyy ehdottomasti hoitaa ennen kuin koulutus voi onnistua.

Miten syyn voi saada selville?

1. Milloin ja missä koira haukkuu?
2. Mikä laukaisee haukkumiskäytöksen?
3. Edellisten perusteella, miksi koira haukkuu?

Ainon tultua meille, ensimmäisiä ongelmia oli haukkuminen ulkona. Pian sen jälkeen haukkuminen siirtyi myös sisätiloihin. Aino haukkui ulkona muille koirille, pelottaville ihmisille, lapsille pulkkamäessä, lumiukoille, oudon muotoisille roskiksille ja muulle vastaavalle. Laukaisevia tekijöitä oli ulkona monta. Ainon olomuoto oli kuitenkin pelokas, jolloin tilanne 4 oli eniten meidän ongelmaamme kuvaava tilanne.

Sisällä Aino, ja myös Nipsu haukkuivat naapureiden äänille, porraskäytävän äänille, ikkunasta näkyville ihmisille ja koirille ja jossain vaiheessa vain tuijottaessaan ikkunasta ulos. Laukaisevia tekijöitä oli siis useita.

Syyn selvittämisessä kannattaa käyttää apuna naapureita, videokameraa yms. Näin voi saada selville haukkumisen koiran ollessa yksin.

Miten haukkumisen saa loppumaan?

Markkinoilla on "pikahoito" haukkumiseen - sitruunapanta ja vastaavat vempeleet. Nämä ovat "oireenmukaista" hoitoa, eli eivät missään nimessä poista syytä taustalta. Tilanteessa 4 käyttämällä sitruunapantaa tai vastaavaa, saa koiran enemmän ahdistuneeksi.

Rankaisu koiran haukkuessa? Tätä ei kuitenkaan tapahdu joka kerta, vaan vain satunnaisesti. Koira mieltää, että välillä haukkuminen on ok, välillä siitä joutuu kärsimään fyysisen rankaisun. Stressi- ja ahdistustaso nousee jopa enemmän kuin sitruunapantaa käyttäessä. Stressaavinta eläimelle on se, kun rankaisu on satunnaista, eikä ihmisen käytös ole johdonmukaista.

Yhteistä kahdelle yllä esitetylle haukkumisen "lopetustavalle" on se, että tosiasiassa haukkumiskäytös ei näissä muutu. Koira ei tiedä, miten sen tulee käyttäytyä niissä tilanteissa ja silloin stressitaso nousee.

Itse sain monenlaisia neuvoja koirien haukkumisen lopettamiseen. Sitruunapantojen hankkimista suositeltiin, tähän en lähtenyt. Yritin muutaman päivän perinteisellä "keppi ja porkkana"- menetelmällä eli istuin ikkunan edessä ja hyvästä käytöksestä koirat saivat nakin palasen ja haukkumisesta suihkeen vesisuihkepullosta. 

Mihin tämä sitten kaatui? Ensinnäkin en pystynyt olemaan koko aikaa ikkunan edessä vahtimassa tyttöjä. Pian ne keksivät, että muuallakin voi haukkua. Jouduin vahtimaan niitä koko ajan, jolloin oma stressitasoni nousi. En myöskään pystynyt jatkamaan vesisuihkuttelua, kun näin, miten se koiriin vaikutti. Se sai ne pelkäämään, mutta se ei kuitenkaan vähentänyt ei-toivottua käytöstä. 

Oliko tässä kokeilussa mitään järkeä? Näin jälkikäteen ajateltuna ei, mutta silloin se oli paras keino, mitä siihen hätään keksin.

Paras haukkumisen lopettamiskeino on asian perinpohjainen selvittely ja hoito. Mikäli koirassa on tilanteeseen 4 viittaavaa, tarvitaan eläinlääkärin tai koirankouluttajan apua.

Normaalit tilanteet, eli 1-3, voidaan hoitaa joko omin neuvoin, tai koirankouluttajan avulla. Selvitetään laukaiseva tekijä. Vähennetään joko laukaisevaa tekijää tai yhdistetään koiralle siihen jokin muu käytös kuin haukkuminen.

Meillä pidetään verhot kiinni silloin, kun koirat ovat keskenään kotona. Ihmisten ollessa kotona verhot ovat auki. Koska Ainolla oli todellisia pelkotiloja kaikenlaisia asioita kohtaan, meidän täytyi käydä läpi pitkä koulutustie. Koulutuksen avulla päästiin siihen vaiheeseen, ettei Aino ollut enää pelokas. 

Sitten seurasi "normaali" haukkuminen - eli tilanteet 1-3. Näissä tilanteissa meillä toimitaan joka kerta samalla tavalla. Vieraiden ohjeeksi ulko-ovessa on tiedote, myös meillä molemmilla ihmisillä on samat toimintatavat haukkumistilanteissa. Ulko-oven tiedotteessa kerrotaan, että meidän ovi aukeaa vasta, kun koirat eivät enää hauku. Meillä koirille on myös opetettu haukkumiselle vaihtoehtoinen käytös, se on namien syönti maasta.

Haukkumiskäytöksen pois-kouluttamiseen on monta keinoa. Niihin päästään kuitenkin vasta silloin, kun haukkumisen laukaiseva tekijä ja motivaatio on selvitetty.

Alkuperäinen englanninkielinen teksti "Barking Mad! “How do I stop my dog from barking?”" löytyy painamalla tekstin otsikkoa.

Mukavaa viikkoa!

- Mirjami ja hiljaiset koirat, Aino ja Nipsu