Kouluttamisen ytimessä

Ensimmäisenä teet huomion: koirani (tai toinen ihminen) käyttäytyy ei-toivotusti. Huomion jälkeen päätelmänä on usein korjata ei-toivottu käytös. Tämän päätöksen jälkeen olet tienristeyksessä: valitako palkkioihin vai rankaisuun perustuva menetelmä? Vai yhdistelmä näistä?

Ihmismaailmassa yhteiskunta toimii rankaisuun perustuvasti: huonosta eli lainvastaisesta käytöksestä joudut maksamaan sakkoja tai joudut vankilaan. Ihmismaailmassa näkyy myös palkkioihin perustuvaa menetelmää: työpaikalla ansioitunut työntekijä voi saada bonuspalkinnon. 

Koiramaailmassa nämä vaihtoehdot ovat vietävissä niin ääripäihin kuin koiranomistaja ne vie. Rankaisuun perustuvassa mallissa huonosta käytöksestä koira saattaa joutua saamaan kirsulleen suihkauksen sitruunasuihketta. Muita valitettavia keinoja löytyy aina hihnan kiskaisusta koiran lyömiseen, "puhutteluun", "alistamiseen", sähköpantaan. Palkkioihin perustuva menetelmä on edellisen menetelmän vastakohta. Siinä koira saa kehuja, silityksiä, ruokapalkintoja, toimiessaan oikein. Tässä menetelmässä epätoivottu käytös ei anna koiralle mitään seurausta.

Minun maailmani on tässä asiassa mustavalkoinen. Rankaisu on rankaisu ja palkkio on palkkio. 

Seuraavaksi sananen oppimisesta. Koira katsoo innoissaan pikkulasta. Samalla hihna kiristyy ja aiheuttaa koiralle kipua. Sitten päinvastoin, mutta sama idea: koira syö maasta namipaloja ja samalla katsoo naapurin kissaa. Ensimmäisessä esimerkissä koira on oppinut, että pikkulapsen näkeminen aiheuttaa kivun tunteen. Toisessa esimerkissä koira on oppinut, että naapurin kissan näkeminen on kivaa. 

Molemmissa edellisissä esimerkeissä on tapahtunut klassinen ehdollistuminen, joka on tiedostamatonta ja koiran tahdosta riippumatonta. Hienoa tässä tavassa on se, että yhdestä kerrasta opittu käytös ei välttämättä pysyvää. Ehdollistuma tapahtuu, mikäli yhdistelmä kahden ärsykkeen välillä toisuu tarpeeksi useita kertoja. Mikäli toisena ärsykkeenä on kipu- tai pelkoaistimus, voi yksi toisto saada aikaan ehdollistuman. Vaikka ehdollistuma olisi syntynyt, se voidaan kuitenkin kumota ja sammuttaa.

Klassisen ehdollistumisen perusteella koirien palkkioon perustuva koulutus on suotavampaa. Joka kerta, kun annat koiralle palkkionamin, toistuu seuraava ketju: "omistajan näkeminen - palkkionami - mukava tuntemus". Mutta, kuten sanatarkkaan englanninkielisessä artikkelissakin todetaan: "kolikolla on kääntöpuoli". Koiran kurittaminen omistajan toimesta aiheuttaa seuraavan ketjun: "omistajan näkeminen/omistajan käsi/remmi - kipu/pelko - ikävä tuntemus + välttämiskäytös".

Koirista näkee usein, onko niitä koulutettu kummalla menetelmällä. Ihmisen lähestyessä koira voi joko innostua, heiluttaa häntäänsä ja tehdä toimintoja, joista ennenkin on saanut palkkion. Toisessa tapauksessa koira voi laskea päänsä ja kääntää sen pois, pysyä varuillaan ja olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. 

 Kysymys kuuluukin, haluatko koirasi tottelevan siksi, että se pelkää sinua, vai siksi, että sen mielestä se on hauskaa?

Artikkeli suomennettu ja referoitu englanninkielisestä vastineesta, joka löytyy täältä.


Hyvää viikonloppua!
- Mirjami ja koirat

Etologiaa kotona

Mitä yhteistä on seuraavilla kuvilla ja niiden tarinoilla?

Ensimmäisessä kuvassa, jonka koirasta nappaat, koira katsoo suoraan kameraan. Mikäli kuvien ottaminen jatkuu, toisessa kuvassa katse on jo suuntautuneena muualle. Seuraavissa kuvissa saattaa esiintyä haukottelua, nenän lipomista ja etenkin katselua kaikkiin muihin suuntiin kuin kameraan päin.

Eikä auta, vaikka koiraa kutsuu, käskee, komentaa.

Tässä tilanne, jossa tytöillä luu, jota molemmat haluaisivat syödä. Luu on pudonnut lattialle. Aino on nojautuneena kohti Nipsua, häntä heiluu kovasti. Nipsu työntyy kauemmaksi, häntä on pystyssä ja kieli lipoo huulia.

Seuraavaksi Aino syöksähtää leikkisästi eteenpäin, Nipsu väistää ja lähtee sitten leikkiin mukaan.

Vihje: kyseessä ei ole minkäänlaisesta alfakoirakon selvittämisrituaalista.

Viimeisessä kuvassa luu on päätynyt Ainon suuhun. Nipsu on jäänyt etäämmälle makaamaan. Kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa se katsoo kameraan, toisessa katsoo Ainoa ja kolmannessa haukottelee. Tämä toistuu. Lopulta pää painuu maahan ja silmät kiinni, katsesuunta kuitenkin poispäin sekä Ainosta että kamerasta.

Tuttuja tilanteita?

Yhteisenä tekijänä on signaalit, jotka ovat kaikille koirille tuttuja. Ne kertovat kaverille, oli se sitten toinen koira tai ihminen, että "ei mitään hätää, en ole uhka". Ne voivat myös kertoa, että "älä tule lähemmäs, en tykkää tästä yhtään".

Tuntemalla koiran lähettämiä signaaleita, voit auttaa koiraystävääsi pääsemään mukavuusalueelleen.

Tarkkailkaa koirianne!

Signaalirikasta viikonloppua,

- Mirjami ja koirat