Meillä onkin ollut varsin koulupainotteinen viikko. Nipsu on hyvin sopeutunut siihen, että vaikka olemme kaikki kotona, niin silti ei touhuta mitään, kun opiskellaan. Illalla olemme sitten lähteneet koko perheen voimin pimeään metsään lenkille taskulamppujen valossa. Hervannan metsät ovat tällä hetkellä kyllä muuttuneet vesilammikoiksi. Ilman kumisaappaita sieltä ei selviä kuivin sukin. Nipsu nauttii, kun saa tutkia ja haistella mutaa, siihen jää varmaan hajut hyvin. Kyllä lenkin jälkeen uni maittaa!
Viime viikolla olimme Nipsun kasvattajien luona rapujuhlilla. Illanvietto kyllä piristi, kiitos! Viikonloppua vietimme taas maalla, jossa Nipsu saikin enemmän huomiota. Teimme pitkät lenkit molempina päivinä. Sunnuntaina lähdimme aamutuimaan vanhempieni ja Nipsun kanssa samoilemaan metsään pariksi tunniksi. Sunnuntai-iltana oli vuorossa agility. On se vaan kivaa harrastaa koiran kanssa yhdessä! Tällä kertaa kokeilimme tunnin lopuksi kolmen esteen sarjaakin. Nipsulta se sujui hienosti pari kertaa, kunnes joku häiriötekijä yllätti. Nipsu lähti kipittämään hallin toiseen päähän ja minä juoksin kiiruusti perässä (arvasin, mikä häiriötekijä oli kyseessä..). Sain kopattua Nipsun syliin, mutta kakat pääsivät jo halliin. Siinä sitten juoksin koira sylissä ulos. Sellaista sattuu.
Maanantai-iltana Nipsu pääsi tutustumaan uuteen kaveriin, Manuun. Manu on brasilianterrieri, ollut kotona noin kaksi viikkoa. Nipsu tutustutti Manua hienosti koirien kieleen. Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka Manu yritti hyppiä Nipsun selkään aluksi (kuvista näkyy kokoero), niin Nipsu ei sanonut mitään, ihmetteli vain ja yritti väistää. Ajattelin, että Nipsu odottaa minun tekevän jotain. Komensin kerran Manua hyppimästä selkään ja sitten Nipsu ymmärsi, että saa siis komentaa. Sen jälkeen Nipsu laittoi kyllä ojennukseen pienen Manu-herran. :-) Manun koulutus on hyvässä vauhdissa ja vaikkei vielä mitään tuloksia näy, niin uskon että tästä herrasta tulee hyväkäytöksinen terrieri. :-)
Viime viikolla olimme Nipsun kasvattajien luona rapujuhlilla. Illanvietto kyllä piristi, kiitos! Viikonloppua vietimme taas maalla, jossa Nipsu saikin enemmän huomiota. Teimme pitkät lenkit molempina päivinä. Sunnuntaina lähdimme aamutuimaan vanhempieni ja Nipsun kanssa samoilemaan metsään pariksi tunniksi. Sunnuntai-iltana oli vuorossa agility. On se vaan kivaa harrastaa koiran kanssa yhdessä! Tällä kertaa kokeilimme tunnin lopuksi kolmen esteen sarjaakin. Nipsulta se sujui hienosti pari kertaa, kunnes joku häiriötekijä yllätti. Nipsu lähti kipittämään hallin toiseen päähän ja minä juoksin kiiruusti perässä (arvasin, mikä häiriötekijä oli kyseessä..). Sain kopattua Nipsun syliin, mutta kakat pääsivät jo halliin. Siinä sitten juoksin koira sylissä ulos. Sellaista sattuu.
Maanantai-iltana Nipsu pääsi tutustumaan uuteen kaveriin, Manuun. Manu on brasilianterrieri, ollut kotona noin kaksi viikkoa. Nipsu tutustutti Manua hienosti koirien kieleen. Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka Manu yritti hyppiä Nipsun selkään aluksi (kuvista näkyy kokoero), niin Nipsu ei sanonut mitään, ihmetteli vain ja yritti väistää. Ajattelin, että Nipsu odottaa minun tekevän jotain. Komensin kerran Manua hyppimästä selkään ja sitten Nipsu ymmärsi, että saa siis komentaa. Sen jälkeen Nipsu laittoi kyllä ojennukseen pienen Manu-herran. :-) Manun koulutus on hyvässä vauhdissa ja vaikkei vielä mitään tuloksia näy, niin uskon että tästä herrasta tulee hyväkäytöksinen terrieri. :-)
Nyt taas koulumaailmaan. Illalla menemme Nipsun kanssa Ruskoon jatkotokotreeneihin. Viime viikolla emme päässeet, joten katsotaan miten treenit sujuvat tältä päivältä. Viikonloppuna onkin muuten jännät paikat! Menemme Suomen Noutajakoirajärjesten Noutajanäyttelyyn Hyvinkäälle!
- Mirjami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti