Vietimme Nipsun kanssa keskiviikkoiltamme partiossa. Seikkailijani (eli ryhmäni 10-12- vuotiaat partiolaiset) ovat jo monesti kysyneet, milloin otan Nipsun mukaan partioon. Tällä kertaa otin, sillä tarkoituksena oli leikkiä koko kerta ulkona. Nipsu ei oikein ymmärtänyt, miksi 8 lasta kiljui ja juoksi ympärillä. Olimme läheisessä metsässä, joten Nipsu sai aluksi juosta lasten kanssa. Kyllä siinä oli riemua kerrakseen! Juoksuleikkien jälkeen aloimme leikkiä piilosta. Nipsu osoitti erikoiskykynsä tässä lajissa! Leikkimme meni niin, että yksi lapsista meni piiloon ja muut etsivät piilossaolijaa. Löydettyään hänet muut jäivät samaan piiloon. Vuorotellen joku lapsista meni piiloon jättäen minulle piponsa. Tämä sen vuoksi, että Nipsu sai alkuvainun siitä. Lähdimme etsimään ja Nipsu otti hienosti välillä ilma- ja välillä maavainua. Haravoimme alueen ja piilo löytyi kuin löytyikin! Olin erittäin yllättynyt ja kokeilimme vielä toisen kerran. Taas kerran Nipsu nuuski ja nuuski, välillä noukki kepin suuhun, mutta taas lähti etsimään kehoituksesta. Vauhti vain kiihtyi, kun ylitimme kiviä ja tasapainoilimme kalliolla. En ollut uskoa, kun Nipsu lähti ihme suuntaan ja vastaantulevat lapsetkin sanoivat, ettei siellä ollut ketään, kun he tarkistivat. Päättäväisesti Nipsu jatkoi matkaa ja siellähän se piiloilija olikin! :-D Häntä heilui ja Nipsu nuoli piilossaolijan naaman puhtaaksi iloissaan! Kehuin tietysti paljon ja annoin kasan nameja. Olipa siinä loistosuoritukset kevään ensimmäisiksi jäljestyksiksi! :-)
- Mirjami
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Elämää murrosikäisen kanssa..
Nyt se murrosikä iski meillekin ihan voimalla. Tähän asti olen kuvitellut, että nämä muutama edellistä kuukautta ovat olleet Nipsun murrosikää, mutta ehei! Neiti on laittanut sellaiset omat tahtojen taistonsa nyt pystyyn, että hyvä, kun mukana pysytään. ;-)
Onhan meillä tässä viime kuukauden aikana ollut paljon hyviäkin hetkiä. Lenkkeilty ollaan paljon, sillä minulla on ollut viikon mittainen pääsiäisloma. Voisin ensi päivitykseen laittaa aurinkoisia lenkkeilykuvia. Olemme käyneet paljon Hervantajärven jäällä ja metsässä Makkarajärven ympäristössä. Pari viikkoa sitten tiistaina kävimme Muska- labbisneidin kanssa pitkällä lenkillä. Muska on Nipsun ensimmäinen koirakaveri. Nipsu ja Muska tapasivat, kun Nipsu oli ollut viikon kotona. Muskalla on erittäin paljon luonnetta. Tällainen kaveri onkin siis hyvä Nipsulle, jolta ei myöskään sitä luonnetta ja taistelutahtoa puutu. Nipsu ja Muska saivat painaa järven jäällä pitkän aikaa. Yhtään riitaa ei tullut, vaikka keppejäkin löytyi matkan varrelta ja molemmat tytöt olisivat ne halunneet omia. Hienosti koirat osasivat pitää sitten etäisyyttä, kun tunteet kuumenivat.
Tästä seuraavana päivänä meillä oli yksivuotisrokotus. Siellä ilmeni, että Nipsulla on täitä. Tämä oli erittäin suuri harmi, sillä juuri edellisenä päivänä olimme koirakaverin kanssa ulkona ja muutaman päivän päästä tästä olisi ollut Jämijärven koiranäyttely! Koiranäyttelyyn oli aikaa kolme päivää, joten täithän olisivat siinä ajassa jo kuolleet, muttemme halunneet ottaa riskiä, että täiden munat siirtyvät toisten koirien turkkiin. Eipä olisi kiva aiheuttaa täiepidemiaa, joka on lähtöisin omasta koirasta.
"Täihyökkäyksestä" ollaan onneksi jo selvitty - pari päivää sitten tarkistin Nipsun turkin pesun yhteydessä eikä eläviä täitä enää löytynyt.
Päivityksen otsikon aiheesta voisin kertoa enemmän. Nipsu on nyt päättänyt, että tietyt asiat tehdään niin kuin hän haluaa. Esimerkiksi välillä käytävässä saa kävellä ihmisiä, mutta välillä ei. Nipsu saattaa ruveta yhtäkkiä ruveta haukkumaan, vaikkemme me edes kuulisi ääniä käytävästä. Haukkuminen on onneksi vähäistä ja se on mielestäni pääosin huomion hakua. Hetken haukuttuaan Nipsu rupeaa katselemaan meitä ja yrittää tarmokkaasti vielä haukkua. Sisällä myös matot ovat saaneet kyytiä. Niihin olisi kiva kaivaa kuoppa, tai sitä Nipsu ainakin yrittää tehdä. Olemme kanavoineet Nipsun kaiveluinnostusta lumihankien kaivamiseen. Valikoiva kuulo on myös tuttua viime ajoilta - mikäli nenä on maassa, niin korvat ovat kiinni. Erittäin positiiviakin puolia tässä iässä on - hihnakäytös on vihdoin vakiintunut hyväksi. Enää ei edes lenkin alussa tarvitse Nipsua muistuttaa, ettei hihnassa saanutkaan vetää. Nipsu tulee usein takaisin kotiin pihasta vapaana vierelläni. Lisäksi treenit ovat tehokkaita, kunhan ne pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä.
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että verijäljestys-kausi olisi toivottavasti alkamassa kuukauden päästä, mikäli metsissä ei enää lunta ole silloin kovasti. Lisäksi tokoiluja kerrataan niin, että päästään epävirallisiin möllikisoihin sekä sitten kenties kesällä ensimmäisiin toko-kisoihinkin. Agilityharrastus Lumon ja Tempun kanssa loppuu kesään mennessä, mutta kesällä aloitamme sitten agilityn harjoittelun Tamskilla! Harrastusten lisäksi muuna yleisenä tavoitteena on kasvattaa peruskuntoa kesän vaellusta varten.
Nauttikaahan aurinkoisista kevätpäivistä!
- Mirjami
Onhan meillä tässä viime kuukauden aikana ollut paljon hyviäkin hetkiä. Lenkkeilty ollaan paljon, sillä minulla on ollut viikon mittainen pääsiäisloma. Voisin ensi päivitykseen laittaa aurinkoisia lenkkeilykuvia. Olemme käyneet paljon Hervantajärven jäällä ja metsässä Makkarajärven ympäristössä. Pari viikkoa sitten tiistaina kävimme Muska- labbisneidin kanssa pitkällä lenkillä. Muska on Nipsun ensimmäinen koirakaveri. Nipsu ja Muska tapasivat, kun Nipsu oli ollut viikon kotona. Muskalla on erittäin paljon luonnetta. Tällainen kaveri onkin siis hyvä Nipsulle, jolta ei myöskään sitä luonnetta ja taistelutahtoa puutu. Nipsu ja Muska saivat painaa järven jäällä pitkän aikaa. Yhtään riitaa ei tullut, vaikka keppejäkin löytyi matkan varrelta ja molemmat tytöt olisivat ne halunneet omia. Hienosti koirat osasivat pitää sitten etäisyyttä, kun tunteet kuumenivat.
Tästä seuraavana päivänä meillä oli yksivuotisrokotus. Siellä ilmeni, että Nipsulla on täitä. Tämä oli erittäin suuri harmi, sillä juuri edellisenä päivänä olimme koirakaverin kanssa ulkona ja muutaman päivän päästä tästä olisi ollut Jämijärven koiranäyttely! Koiranäyttelyyn oli aikaa kolme päivää, joten täithän olisivat siinä ajassa jo kuolleet, muttemme halunneet ottaa riskiä, että täiden munat siirtyvät toisten koirien turkkiin. Eipä olisi kiva aiheuttaa täiepidemiaa, joka on lähtöisin omasta koirasta.
"Täihyökkäyksestä" ollaan onneksi jo selvitty - pari päivää sitten tarkistin Nipsun turkin pesun yhteydessä eikä eläviä täitä enää löytynyt.
Päivityksen otsikon aiheesta voisin kertoa enemmän. Nipsu on nyt päättänyt, että tietyt asiat tehdään niin kuin hän haluaa. Esimerkiksi välillä käytävässä saa kävellä ihmisiä, mutta välillä ei. Nipsu saattaa ruveta yhtäkkiä ruveta haukkumaan, vaikkemme me edes kuulisi ääniä käytävästä. Haukkuminen on onneksi vähäistä ja se on mielestäni pääosin huomion hakua. Hetken haukuttuaan Nipsu rupeaa katselemaan meitä ja yrittää tarmokkaasti vielä haukkua. Sisällä myös matot ovat saaneet kyytiä. Niihin olisi kiva kaivaa kuoppa, tai sitä Nipsu ainakin yrittää tehdä. Olemme kanavoineet Nipsun kaiveluinnostusta lumihankien kaivamiseen. Valikoiva kuulo on myös tuttua viime ajoilta - mikäli nenä on maassa, niin korvat ovat kiinni. Erittäin positiiviakin puolia tässä iässä on - hihnakäytös on vihdoin vakiintunut hyväksi. Enää ei edes lenkin alussa tarvitse Nipsua muistuttaa, ettei hihnassa saanutkaan vetää. Nipsu tulee usein takaisin kotiin pihasta vapaana vierelläni. Lisäksi treenit ovat tehokkaita, kunhan ne pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä.
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että verijäljestys-kausi olisi toivottavasti alkamassa kuukauden päästä, mikäli metsissä ei enää lunta ole silloin kovasti. Lisäksi tokoiluja kerrataan niin, että päästään epävirallisiin möllikisoihin sekä sitten kenties kesällä ensimmäisiin toko-kisoihinkin. Agilityharrastus Lumon ja Tempun kanssa loppuu kesään mennessä, mutta kesällä aloitamme sitten agilityn harjoittelun Tamskilla! Harrastusten lisäksi muuna yleisenä tavoitteena on kasvattaa peruskuntoa kesän vaellusta varten.
Nauttikaahan aurinkoisista kevätpäivistä!
- Mirjami
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Ulkoilua!
Me ollaan Nipsun kanssa harrasteltu tällä viikolla paljon ulkoilmatoimintaa. Kiva, kun koulussa on mielenkiintoinen jakso menossa ja lukemiset sujuvat tehokkaasti, niin koteiluunkin jää aikaa (vaikka usein energiat meneekin sitten siinä lukiessa). Olin viikonloppuna partion talvileirillä ja maanantaina koulun jälkeen tuntui jo, että pakko päästä pian ulos täältä sisältä! Talvileiri sujui erittäin onnistuneesti! Leiri oli kolmen lippukunnan yhteisleiri, jossa oli maksimissaan miltei 100 partiolaista. Nukuimme neljässä puolijoukkueteltassa, vaikka pakkaslukemat kirivät jopa 25 asteeseen toisena yönä. Ensimmäinen yö sujui ilman suurempia paleluita (yleensä palelen aina talvisin makuupussissa), mutta toisena yönä heräsin siihen, kun oma seikkailijapoikani tokaisi, että kamina on sammunut, eikä kipinämikkoa näy missään. Nousin salamana makuupussistani sytyttämään tulta uudelleen - niin sääliksi minun kävi pieniä ala-asteikäisiä sudenpentutyttöjä, jotka värisivät omissa makuupusseissaan. Yöunet jäivätkin sitten vähäisiksi; oma "virallinen" kipinävuoroni oli yhdestä kahteen ja puoli kuuden maissa aamulla nousinkin sitten lämmittelemään telttaa varsinaisten kipinämikkojen nukkuessa. Hain kyllä oikeatkin kipinämikot sitten paikalle, kun varmasti olin saanut pesän syttymään. Nipsu ei ollut tällä kertaa mukana partioleirillä. Ongelmaksi olisi koitunut juurikin tämä pakkasilma sekä nukkuminen puolijoukkueteltassa, jossa on sisällä keskellä polttavan kuuma kamina.
Maanantaina lähdimme Nipsun kanssa hiihtolenkille Hervantajärven jäälle. En ole ikinä Nipsun kanssa hiihtänyt, mutta odotukseni olivat korkealla. Päästyämme Hervantajärven uimarannalle päästin Nipsun vapaaksi. Latu lähti suhteellisen jyrkkää alamäkeä alas ja Nipsu lähti painattamaan kohti uimarantaa latua pitkin. Ajattelin laskun olevan turvallinen, kunnes Nipsu pysähtyi alamäen puoleen väliin juuri etutassut ladun päälle ja jäi vaanimaan minua. Yritin karjaista Nipsun pois alta, mutta yhteentörmäyshän siitä syntyi. Eipä tämä muutakuin naurattanut minua. :-D Nipsu sai kuitenkin kirmailla vapaana tämänkin jälkeen. Jäälle päästyämme huomasin, että siellä onkin aika paljon muutakin väkeä. Vastaan tuli heti kävelijä ja hiihtäjä. Nipsu kävi nätisti kävelijän luona haistamassa, mutta lähti heti takaisin perääni. Ajatteli varmaan, ettei saa minua kiinni muuten. Emme tehneet kovin pitkää hiihtolenkkiä, sillä Nipsu väsähti nopeasti. Hetken aikaa juoksenteli edessäni ja vierellä, mutta lopun ajan löntysteli perässäni. Lähdimme sitten takaisin päin ja otinkin Nipsun hetkeksi ajaksi kiinni, kun vastaantulijoita tuli runsaammin. Eipä Nipsu niistä suuremmin hämääntynyt, vaan tuli samaa matkaa minun kanssa. Meistä tuli siis hyvät hiihtokaverukset, joten nyt ei muuta kuin kuntoa kohottamaan, että pääsemme pidemmille hiihtolenkeille. :-)
Tänään teimme reippaan tunnin kävelylenkin. Lenkin kohokohta oli, kun vastaantulija vislasi yrittäen saada Nipsua luokseen, mutta Nipsu kääntyi heti puoleeni ilman, että minun tarvitsi tehdä elettäkään!
Nauttikaahan viimeisistä lumisista ja vilpoisista viikoista, me ainakin nautitaan! :-)
- Mirjami
Maanantaina lähdimme Nipsun kanssa hiihtolenkille Hervantajärven jäälle. En ole ikinä Nipsun kanssa hiihtänyt, mutta odotukseni olivat korkealla. Päästyämme Hervantajärven uimarannalle päästin Nipsun vapaaksi. Latu lähti suhteellisen jyrkkää alamäkeä alas ja Nipsu lähti painattamaan kohti uimarantaa latua pitkin. Ajattelin laskun olevan turvallinen, kunnes Nipsu pysähtyi alamäen puoleen väliin juuri etutassut ladun päälle ja jäi vaanimaan minua. Yritin karjaista Nipsun pois alta, mutta yhteentörmäyshän siitä syntyi. Eipä tämä muutakuin naurattanut minua. :-D Nipsu sai kuitenkin kirmailla vapaana tämänkin jälkeen. Jäälle päästyämme huomasin, että siellä onkin aika paljon muutakin väkeä. Vastaan tuli heti kävelijä ja hiihtäjä. Nipsu kävi nätisti kävelijän luona haistamassa, mutta lähti heti takaisin perääni. Ajatteli varmaan, ettei saa minua kiinni muuten. Emme tehneet kovin pitkää hiihtolenkkiä, sillä Nipsu väsähti nopeasti. Hetken aikaa juoksenteli edessäni ja vierellä, mutta lopun ajan löntysteli perässäni. Lähdimme sitten takaisin päin ja otinkin Nipsun hetkeksi ajaksi kiinni, kun vastaantulijoita tuli runsaammin. Eipä Nipsu niistä suuremmin hämääntynyt, vaan tuli samaa matkaa minun kanssa. Meistä tuli siis hyvät hiihtokaverukset, joten nyt ei muuta kuin kuntoa kohottamaan, että pääsemme pidemmille hiihtolenkeille. :-)
Tänään teimme reippaan tunnin kävelylenkin. Lenkin kohokohta oli, kun vastaantulija vislasi yrittäen saada Nipsua luokseen, mutta Nipsu kääntyi heti puoleeni ilman, että minun tarvitsi tehdä elettäkään!
Nauttikaahan viimeisistä lumisista ja vilpoisista viikoista, me ainakin nautitaan! :-)
- Mirjami
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)