Kehitimme pienoisen haukkumisongelman Ainon kanssa torstaina. Koirat haukkuivat sisällä, luulivat olevansa hyviä vahtikoiria, kun vain tuijottivat ulos ja vahtivat, vaikkei ulkona olisi ollutkaan mitään vahtimisen arvoista. Lisäksi Aino halusi vakuuttaa olevansa oikein mainio vahtikoira haukkuvansa myös ulkona - sekä ihmisille että eläimille. Kysyin apua ongelmiimme monesta lähteestä ja sainkin monia ratkaisumalleja ehdotuksiksi. Paras toteutustapa oli yhdistelmä neuvoista.
Ensinnäkin halusin vähentää koirien stressitasoa. Molemmilla on nyt uudet tilanteet: Nipsulla uusi "pikkusisko" ja Ainolla kaikki täysin uutta. Ostin apteekista Adaptil -haihduttimen, josta en voi muuta kuin positiivista sanoa. Liuos sisältää feromoneja ja se on tarkoitettu koiralle ahdistavien tilanteiden lievittämiseen. Linkistä löytyy lisää tietoa. Koirat ovat koko viikonlopun olleet levollisempia ja vastaanottavaisempia koulutuksen suhteen.
Sisähaukkumisen saimme kuriin keppi ja porkkana -koulutusajatuksella. Toisessa kädessä vesisuihkepullo ja toisessa nakki. Näin vietin perjantai-iltapäiväni ja sain koirat hiljaiseksi. Haukusta suihke ja hiljaisuudesta nakkia. Selvästi huomaa koirien luonteen eron - Aino palautui suihkauksesta nopeasti ja häntä rupesi heilumaan, mutta Nipsu loukkaantui minulle hetkeksi ja karttoi kaukaa. Nipsukaan ei kauaa suihkausta harmitellut ja oikeastaan Nipsu ymmärsi haukkumattomuuden idean jo kahdesta suihkauksesta. Aino sitten vaati muutaman suihkauksen enemmän, mutta sitten meni kyllä perille.
Pidimme Ainon kanssa myös siedätysviikonlopun. Lauantaina tutustuimme viiteen koirakkoon, moniin lapsiin, leikkipuiston välineisiin ja lumiukkoihin. Tänään sunnuntaina löysimme lisää pelottavia tutustumisen arvoisia kohteita - matkailuvaunu, sauvakävelijät, skootteri ja pensas omakotitalon pihassa. Kaikkia kävimme moikkaamassa.
Olin eilisestä edistyksestä niin ylpeä, että vein tänään molemmat koirat yhdessä pitkälle metsälenkille. Olen nyt tehnyt pieniä hihnalenkkejä koirien kanssa erikseen. Kaksi hihnaa vaativat vielä totuttelua minulta. Metsälenkillä tein pieniä huijauksia niin, että koirat joutuivat välillä etsimään minua metsästä. Yleensä Aino huolestui ensimmäisenä ja Nipsu tuli vasta vähän pidemmän matkan päästä katsastamaan mihin menin. Lenkillä törmäsimme myös kahteen käyttölinjaiseen lapukkaan! Näiden kanssa koirat tulivat hyvin juttuun, hienoa!
Tässä vähän epätarkka kuva kännykälläni otettuna, joka kertoo sunnuntain tunnelmistamme. Kuvassa minä siis makaan sängyllä lukemassa koulukirjaa molemmat koirat vieressäni. <3
- Mirjami, Nipsu ja Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti