lauantai 6. huhtikuuta 2013

Elämää murrosikäisen kanssa..

Nyt se murrosikä iski meillekin ihan voimalla. Tähän asti olen kuvitellut, että nämä muutama edellistä kuukautta ovat olleet Nipsun murrosikää, mutta ehei! Neiti on laittanut sellaiset omat tahtojen taistonsa nyt pystyyn, että hyvä, kun mukana pysytään. ;-)

Onhan meillä tässä viime kuukauden aikana ollut paljon hyviäkin hetkiä. Lenkkeilty ollaan paljon, sillä minulla on ollut viikon mittainen pääsiäisloma. Voisin ensi päivitykseen laittaa aurinkoisia lenkkeilykuvia. Olemme käyneet paljon Hervantajärven jäällä ja metsässä Makkarajärven ympäristössä. Pari viikkoa sitten tiistaina kävimme Muska- labbisneidin kanssa pitkällä lenkillä. Muska on Nipsun ensimmäinen koirakaveri. Nipsu ja Muska tapasivat, kun Nipsu oli ollut viikon kotona. Muskalla on erittäin paljon luonnetta. Tällainen kaveri onkin siis hyvä Nipsulle, jolta ei myöskään sitä luonnetta ja taistelutahtoa puutu. Nipsu ja Muska saivat painaa järven jäällä pitkän aikaa. Yhtään riitaa ei tullut, vaikka keppejäkin löytyi matkan varrelta ja molemmat tytöt olisivat ne halunneet omia. Hienosti koirat osasivat pitää sitten etäisyyttä, kun tunteet kuumenivat.

Tästä seuraavana päivänä meillä oli yksivuotisrokotus. Siellä ilmeni, että Nipsulla on täitä. Tämä oli erittäin suuri harmi, sillä juuri edellisenä päivänä olimme koirakaverin kanssa ulkona ja muutaman päivän päästä tästä olisi ollut Jämijärven koiranäyttely! Koiranäyttelyyn oli aikaa kolme päivää, joten täithän olisivat siinä ajassa jo kuolleet, muttemme halunneet ottaa riskiä, että täiden munat siirtyvät toisten koirien turkkiin. Eipä olisi kiva aiheuttaa täiepidemiaa, joka on lähtöisin omasta koirasta.

"Täihyökkäyksestä" ollaan onneksi jo selvitty - pari päivää sitten tarkistin Nipsun turkin pesun yhteydessä eikä eläviä täitä enää löytynyt.

Päivityksen otsikon aiheesta voisin kertoa enemmän. Nipsu on nyt päättänyt, että tietyt asiat tehdään niin kuin hän haluaa. Esimerkiksi välillä käytävässä saa kävellä ihmisiä, mutta välillä ei. Nipsu saattaa ruveta yhtäkkiä ruveta haukkumaan, vaikkemme me edes kuulisi ääniä käytävästä. Haukkuminen on onneksi vähäistä ja se on mielestäni pääosin huomion hakua. Hetken haukuttuaan Nipsu rupeaa katselemaan meitä ja yrittää tarmokkaasti vielä haukkua. Sisällä myös matot ovat saaneet kyytiä. Niihin olisi kiva kaivaa kuoppa, tai sitä Nipsu ainakin yrittää tehdä. Olemme kanavoineet Nipsun kaiveluinnostusta lumihankien kaivamiseen. Valikoiva kuulo on myös tuttua viime ajoilta - mikäli nenä on maassa, niin korvat ovat kiinni. Erittäin positiiviakin puolia tässä iässä on - hihnakäytös on vihdoin vakiintunut hyväksi. Enää ei edes lenkin alussa tarvitse Nipsua muistuttaa, ettei hihnassa saanutkaan vetää. Nipsu tulee usein takaisin kotiin pihasta vapaana vierelläni. Lisäksi treenit ovat tehokkaita, kunhan ne pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä.

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että verijäljestys-kausi olisi toivottavasti alkamassa kuukauden päästä, mikäli metsissä ei enää lunta ole silloin kovasti. Lisäksi tokoiluja kerrataan niin, että päästään epävirallisiin möllikisoihin sekä sitten kenties kesällä ensimmäisiin toko-kisoihinkin. Agilityharrastus Lumon ja Tempun kanssa loppuu kesään mennessä, mutta kesällä aloitamme sitten agilityn harjoittelun Tamskilla! Harrastusten lisäksi muuna yleisenä tavoitteena on kasvattaa peruskuntoa kesän vaellusta varten.

Nauttikaahan aurinkoisista kevätpäivistä!

- Mirjami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti